Musiikkia kuunteleva lapsi opettelee tunteiden käsittelyä, musiikkipedagogi sanoo.

"Moni vanhempi ajattelee, että musikaalisuus on lahjakkuutta, jonka käyttäminen vaatii lapselta harjoittelua ja sitoutumista. Mutta musikaalisuus ei ole osaamista. Musikaalisuus on arkea, itsensä ilmaisemista, iloa ja yhdessäoloa.

Kotona musisoinnin ei tarvitse tähdätä mihinkään, eikä olla harrastamista. Arkinen laulaminen ja soittaminen ovat mahdollisuus läsnäoloon, hetkeen lapsen kanssa. Se on hyvä tapa keskittyä lapseen, jättää pois kännykkä, Facebook, tiskit ja muut aikuisten asiat.

Musiikki aktivoi aivoissa tunteita käsitteleviä osia. Musiikkia kuunteleva lapsi opettelee tunteiden käsittelyä. Pii pii pikkuinen lintu on lapselle iso kokemus surusta ja haikeudesta. Ja toisaalta on lauluja kuten Tässäpä Peppi Pitkätossu, jossa lapsi eläytyy olemaan maailman vahvin tyttö, joka nostaa vaikka hevosen.

Musiikki on lapselle myös vahva impulssi liikkua. Vauvathan syntyvät tanssimaan. Juuri seisomaan oppinut vauva alkaa hytkyä, kun hän kuulee musiikkia. Kun vauva saa lusikan, hän laittaa sen ensin suuhunsa ja sitten kopauttaa lusikalla pöytää, kokeilee minkälainen ääni siitä tulee. Musikaalisuus on lapselle luontaista.

Aikuinen hyräilee vauvalle ihan huomaamattaan. Sitten lapsi kasvaa ja yhdessä laulaminen loppuu. Aikuisten arkuus laulaa lapselle johtuu ehkä siitä, että monille on koulussa sanottu, etteivät he osaa laulaa. Niitä haavoja Suomessa parannellaan vieläkin.

Mutta sinä osaat laulaa! Ja osaat rummuttaa pöytää. Rytmi on musiikkia, rummuta lapsen kanssa. Lue loruja tai laita musiikkia soimaan ja tanssi. Kun pikkuauto ajaa, sen äänen voi rallattaa brum-brum-brum. Äänten kokeilukin on musiikkia, ja ääniä kannattaa kokeilla yhdessä lapsen kanssa. Kaikki esineet soivat: Rullaa paperi ja rummuta sillä. Röpöliäistä pintaa voi raaputtaa ja ruohonkorteen puhaltaa.

Automatka on hyvä tilaisuus kuunnella musiikkia – autohan on kuin musiikin kuunteluun tehty huone. Lasten kanssa kannattaa kuunnella lastenmusiikkia. Se on tehty lapsen maailmaan sopivaksi ja kutkuttamaan lasten mielikuvitusta.

Kaikki tällainen musikaalisuus on leikkiä ja iloa. Musiikki ei ole lahjakkaiden ihmisten ankaraa harjoittelua ja kalliita viuluja.

Minua naurattaa ajatus siitä, että jokainen lapsi kasvaa maailmaan äitinsä sydämen sykkeessä, joka on kuin ison bassorummun jytkettä. Mehän tulemme maailmaan yhdeksän kuukauden sambajuhlista!"

Soili Perkiö on säveltäjä, musiikkipedagogi ja musiikkikasvatuksen lehtori Sibelius-Akatemiassa. Hänet on palkittu 2009 lastenkulttuurin valtionpalkinnolla.

Anna Ruohonen, "Musikaalisuus ei ole osaamista", Meidän Perhe 9/2014

Vierailija

Soili Perkiö: "Musikaalisuus ei ole osaamista"

Kyllä musikaalisuus on musiikillista osaamista ja lahjakkuutta - ilman koulutustakin. Ei se ole pelkkää innostusta ja halua. Meillä on jo liikaa harrastelijoita pedagogeina, jotka luulevat, että innostus riittää. Sekin on tärkeää, mutta ilman osaamista on vaikea muita opettaa. Nyt tämä jo näkyy kouluissa ja musiikin opetuksessa- alamäki alkoi 1970-luvulla!
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.