Kuva: Mirka Kleemola
Kuva: Mirka Kleemola

Helsingin Kaupunginteatterin uusi musiikkinäytelmä Peppi Pitkätossu valloittaa isot ja pienet.

Tervetuloa Peppi Pitkätossun maailmaan. Siis taloon nimeltä Huvikumpu, jossa kaikki on tunnetusti vinksin vonksin. Keittiössä asuu hevonen, kaapin päältä löytyy kassillinen kultarahoja ja emäntänä häärii yhdeksänvuotias punapäinen tyttö, joka sattuu olemaan supervahva.

Astrid Lingrenin rakastetusta klassikosta on luotu Helsingin Kaupunginteatterin lavalle musiikkipitoinen versio Peppi Pitkätossu, joka svengaa kuin hirvi.

Peppi Pitkätossu naurattaa aikuistakin

Parituntinen näytelmä luottaa liikkeeseen ja vauhtiin. Tarinan keskiössä ovat tietenkin Peppi (Anna-Riikka Rajanen/Maija Koivisto) Tommi (Petrus Kähkönen) ja Annika (Raili Raitala). Ystävykset joraavat, hyppivät, pyörivät ja skeittaavat lavalla väsymättä. Kolmikon lisäksi liikkeessä on koko pikkukaupungin väki koulunopettajasta sosiaalitätiin ja sirkuslaisiin.

Aikuiskatsojaa hykerryttävät erityisesti Peppiä jahtaavat, steppaavat poliisit Juppe ja Jeppe sekä Huvikummussa eräänä yönä vierailevat höhlät rosvot Jymy-Juntunen ja Kukkanen.

Näytelmässä myös syvällisempi sanoma

Pepin lempeä anarkia kuten pieruhuumori, kaameat käytöstavat ja kommellukset saivat ensi-iltayleisön lapsikatsojat tyrskimään. Aikuisille näytetään pitkää nenää ja he saavat näpeilleen yhä uudelleen yrittäessään laittaa Peppiä kuriin - aivan kuten kunnon lastennäytelmässä kuuluukin.

Mutta pelkkää melskausta ja naurunhyrskettä näytelmä ei ole. Loppua kohti mukaan tulee myös syvällisempiä sävyjä. Yksin elelevä Peppi on reipas, mutta kaipaa välillä merirosvoisäänsä niin että sydämestä nippaisee. Ja lopussa, kun isä vihdoin saapuu noutamaan tytärtään, Pepin on tehtävä valinta. Lähteäkö merille hänen mukanaan vai jäädäkö Huvikumpuun tosiystävien, Tommin ja Annikan luokse?

Näytelmän ikäsuositus on 5-vuotiaasta ylöspäin, ja parituntisen keston ja jännittävien takaa-ajojen vuoksi se on kohdallaan.

Helsingin Kaupunginteatteri Peppi Pitkätossu, ensi-ilta 15.1., liput 16 - 47 e.

Lue lisää

Arvio: Siiri ja sotkuinen Kerttu

Arvio: Paddington

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.