Osa lapsista ei liikahda ruudun äärestä minnekään, kun toinen ryhmä urheilee liikaakin.

Tiedot lasten ja nuorten liikkumattomuudesta ovat hälyttäviä: lääkärit kertovat 15-vuotiaista, joilta leikataan selkä välilevyn pullistuman takia ja alle murrosikäisistä, joilla on sepelvaltimotaudin ensioireita.

Suurin syyllinen on lasten ja nuorten arki, joka on muuttunut nopeasti. Vähäinen liikunta ja runsas viihdemedian käyttö näkyvät kasvuikäisten lisääntyvänä tuki- ja liikuntaelinoireiluna.

Toisaalta urheilua harrastavien lasten runsas yksipuolinen harjoittelu kuormittaa sekin lapsen elimistöä ja altistaa vammoille.

Osa nuorista istuu ruudun ääressä…

Lasten ja nuorten tuki- ja liikuntaelinsairauksia hoitavat lääkärit ovat huomanneet, että hoitoon ajautuu jatkuvasti enemmän nuoria, jotka valittavat erilaisia nivelkipuja.

Kun tutkimuksilla on suljettu pois reuma- ja muut sairaudet, jäljelle jäävä selitys on liiallinen ruutuaika ja liian vähäinen liikunta, toteaa Kuntoutus Ortonin Lasten ja Nuorten yksikön ylilääkäri, lastenreumatologi Hanna Säilä.

Istuminen ruutujen ääressä on pahinta. Suomen olympiakomitean vastaava lääkäri Harri Hakkarainen sanoo, että pommi tikittää, nyt on aika kiinnittää huomio liikkumattomiin lapsiin ja nuoriin.

On todella huolestuttavaa, että 15-vuotiaana joutuu leikkaukseen selän välilevyn pullistuman takia.Tai että alle murrosikäisiltä löydetään sepelvaltimotaudin ensioireita. Myös diabetes ja metabolinen oireyhtymä voivat alkaa jo nuorella iällä.

Jos nuori liikkuu hyvin vähän, saattavat esimerkiksi tietyt nikamien kasvuhäiriöt jäädä pysyviksi. Ihmistä ei ole tarkoitettu kyyhöttämään kumarassa koneen äärelle.

… ja osa urheilee liikaakin

Toinen lääkäreiden ja fysioterapeuttien vastaanotoilla näkyvä ilmiö ovat ne urheilua harrastavat lapset ja nuoret, joilla runsas yksipuolinen harjoittelu aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinoireilua ja altistaa vammoille.

Liikuntaa aktiivisesti harrastavan lapsen tuo fysioterapeutin vastaanotolle useimmiten harjoittelun estävä kipu.

– Olen huolestunut liikuntalajeista, joissa harjoittelumäärät ovat suuria ja joissa tekeminen on kovin tavoitteellista ja tuloskeskeistä heti lapsesta alkaen, sanoo fysioterapeutti OMT Merja Soanjärvi.

– Liian usein näkee hyvin totista tekemistä.

Mistä löytyy tasapaino lasten liikunnassa?

Suurin vaara on kuitenkin liikkumattomuus. Kyselytutkimusten mukaan kolme neljästä koululaisesta istuu päivittäin ruudun ääressä yli kahden tunnin suosituksen. Viikonloppuisin aika lähes kaksinkertaistuu.

Kiihtyvyysanturimittausten perusteella liikkumaton aika päivän aikana vaihtelee 7–8-vuotiaiden viidestä tunnista 13–14-vuotiaiden lähes yhdeksään tuntiin. Se on hurjan pitkä aika.

Tasapainon löytäminen ruudun lumon ja liikuntaharrastusten – etenkin arkisen pihalla peuhaamisen – välillä olisi tärkeintä. Siinäpä haastetta vanhemmille ja ammattikasvattajille.

Vähintä mitä voimme tehdä, on asettaa rajat ruutuajalle kotona. Koulussa lapsia tulisi ohjata liikkumaan ulkona välitunnilla ja tauottaa istumista oppituntien aikana. Toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöä tulisi myös lisätä.

Lähteet
Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyritykset FYSI ry

Lasten ja nuorten liikunta. Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu, LIKES-tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto

Lue lisää

Parhaat keinot lasten luiden vahvistamiseksi: riittävästi maitotuotteita ja liikuntaa

Onneksi on koulumatkat

Lasten selkävaivojen ehkäisy: 6 ohjetta

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.