Älypuhelimet ovat nykyaikaa, mutta mitä tehdä, kun lapset räpläävät kännykkää tauotta?

Mikä hätänä?

”Lapseni roikkuvat kännyköillään netissä. Erityisesti isot lapset, Meri, 13 v, ja Pyry, 10 v, räpläävät älypuhelimiaan tauotta. He saattavat surffata salaa peiton alla, kun pitäisi jo nukkua. Ulkoilemaan he lähtevät iloisesti, mutta istuvatkin hiekkalaatikon reunalla puhelimiaan näpytellen. Joskus läksytkin unohtuvat netin takia.

Pienet, Taimi, 9 v, Vilja, 8 v, ja Kaisla, 7 v, saivat puhelimet viime jouluna. Alkuun hekin olivat verkosta innostuneita, mutta eivät enää. Pelkään kuitenkin, että isompien esimerkki tarttuu.

Lapset selittelevät kännykän käyttöä ja kieltävät olevansa netissä koko ajan. Sitten sisarus kantelee, että toisella on ollut puhelin kädessä koko iltapäivän.

Kännyköiden kieltäminen saa lapset kiukuttelemaan ja aiheuttaa riitaa. Jos otan puhelimet pois, telkkari tai tietokone korvaavat ne. Olemme joskus kokeilleet ”kaksi tuntia ulkona, tunti koneella” -sääntöä.

Minua ahdistaa jatkuva netissä roikkuminen. Harmittaa, miten iso rooli kännykällä on lasteni elämässä. Tuon ikäisten tenavien kuuluisi vielä leikkiä ja pelata lautapelejä. 

Toki lapset oppivat netissä paljon, mutta siellä on myös tietoa, joka ei heille kuulu. Maailmassa menee paljon ohi, jos vain on netissä koko ajan. Some on nykyaikaa, mutta mikä on kohtuullista netinkäyttöä?”

Perheenäiti, lastenhoitaja Marjo Helevirta­-Ettala, 37

Mikä neuvoksi?

”Älypuhelimista ei enää voi luopua, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Älypuhelimen puskemat viestit tuottavat mielihyvää aivoille. Se koukuttaa kaiken ikäisiä. Me aikuiset opettelemme mobiili­etikettiä yhdessä lastemme kanssa. Tärkeintä kännykän kohtuukäytössä ei ole riippuvuuden välttäminen vaan läheisten ihmisten huomioiminen. Perheen tulee mennä sometuttujen ja koulukavereiden edelle.

Luokaa omat yhteiset säännöt koko perheen mediankäytölle. Sopikaa ajat ja paikat, jolloin perheen kanssa oleminen on tärkeämpää kuin sosiaalinen media.

Jättäkää kännykät pois ruokapöydästä. Yöllä puhelimet voivat latautua olohuoneessa ja herättämisen tehdä perinteiset herätyskellot. Kun katselette televisiota tai pelaatte yhdessä, kukaan ei näperrä puhelimia samaan aikaan.

Hyvä nyrkkisääntö on: yksi media kerrallaan. Pyöräillessä tai autoillessakaan ei tule somettaa. Sopikaa yhdessä seuraamuksista, jos nettisääntöjä rikotaan.

Sopikaa myös mihin nettiä saa käyttää. Aikuisille suunnattujen sisältöjen katsominen on lapsilta kielletty. Jos he näkevät verkossa ahdistavia uutisia, keskustelkaa niistä.

Vaikka lapset osaavat käyttää nettiä, he eivät vielä osaa käsitellä mediasisältöjen nostattamia tunteita. Ottakaa rutiiniksi juttukierros, jossa jokainen kertoo, mitä on netissä päivän aikana tehnyt.”

Mediakasvattaja Tommi Tossavainen

Neuvot käyttöön, äiti kertoo

Lauantai: valmistautumista tulevaan

"Ennen testiin ryhtymistä keskustelimme lasten kanssa ja tunnustelimme heidän fiiliksiään. Meri ja Pyry reagoivat huutamalla, mutta pienet olivat heti innolla mukana.

Mietimme yhdessä, millaisia sanktioita sääntöjen rikkomisesta tulee. Sovimme, että tuntia ylimääräistä ruutuaikaa vastaan tulee ulkoilla kaksi tuntia. Sovimme, että jos lapsi rikkoo sääntöjä, rajoitamme kaverikyläilyjä ja hän menettää loppuviikon nettiajan sekä saa tehdä ylimääräisiä kotitöitä.

Osa lapsista oli asioista eri mieltä, kiukkuisia ja raivokkaitakin."

Sunnuntai: uudet säännöt

"Loimme perheen yhteiset pelisäännöt. Sovimme, että lapset saisivat käyttää kännykän kanssa nettiä kahdesti viikossa enintään tunnin kerrallaan. Tekstiviestejä he voisivat lähettää kavereilleen vapaasti kuten puhua puhelujakin.

Sovimme myös, ettei kännyköitä käytettäisi ruokapöydässä, autossa tai muiden kanssa touhutessa. Ei myöskään perheen yhteisessä leffaillassa, treeneissä tai silloin, kun kavereita olisi paikalla. Päätimme yhdessä, etteivät lapset, Meriä lukuunottamatta, ottaisi kännyköitä kouluun ja yöksi ne jätettäisiin olohuoneeseen.

Kävimme läpi myös tietokoneita, pelikonsolia ja tablettia koskevat säännöt. Lapset saisivat käydä kerran päivässä netissä lukemassa meilit ja katsomassa Wilman. Netti- tai peliaikaa jokaisella lapsella olisi kaksi kertaa viikossa korkeintaan tunnin kerrallaan. Televisiota saisi katsoa tunnin päivässä. 

Pyry yritti keksiä poikkeuksia säännöille, mutta ei onnistunut. Asian hyväksyminen oli hänelle kova paikka. Illalla lapset pyysivät päästä nettiin, mutta emme suostuneet, sillä viime päivinä he olivat kuluttaneet siellä rutkasti aikaa."

Maanantai: uskomattoman helppo alku

"Päivä sujui loistavasti. Kukaan ei käyttänyt nettiä tai katsonut televisiota. Illan täyttivät lasten harrastukset ja kaverien kyläilyt."

Tiistai: leffaa netin sijaan

"Olin koko päivän ja illan poissa kotoa, eivätkä lapset olleet halukkaita puhumaan kodin tapahtumista. Luotin heidän sanaansa, etteivät he olleet käyneet netissä. Lapset kertoivat katsoneensa porukalla Uuno Turhapuro -elokuvan."

Keskiviikko: uhoa ja isottelua

"Pienet tytöt eksyivät tabletille. Isot lapset viettivät hienon netittömän päivän. Pyrykin lupasi olla pelaamatta netissä kaverinsa luona. Lupauksessa oli helppo pysyä, koska kaverin tietokoneen hiiri oli rikki.

Toivon, että pojat keksisivät useam­minkin muuta tekemistä kuin tietokonepelit.

Nyt Pyry on ulkoillut ja osallistunut pihaleikkeihin enemmän. Toisinaan hänen on kuitenkin ollut vaikeaa olla ilman nettiä: hän on uhonnut ja korottanut ääntään.

Merin fiilikset ovat vaihdelleet. Välillä hänen on ollut helppoa touhuta muuta ja välillä taas on tehnyt mieli chattailla kaverien kanssa kännykällä."

Torstai: multitaskausta nettiajalla

"Pyry otti nettiajastaan kaiken irti skypetellen ja pelaten samalla. Sovittu aika tuli täyteen, eikä hän ehtinyt enää Facebookiin. Tytöt taas eivät edes haikailleet koneelle. Tuntui mahtavalta, kun muutos upposi lapsiin näin helposti. Me vanhemmat mietimme, oliko tämä vain tyyntä myrskyn edellä."

Perjantai: sääntöjä rikotaan

"Saimme poikia yökylään ja ensimmäisen kerran koko viikon aikana oli useampi kone samanaikaisesti päällä. Tytöt katselivat Vain elämää -sarjaa telkkarista ja pojat pelailivat niin Xboxilla kuin tietokoneellakin. Poikien­ sovittu peliaika ylittyi reippaasti, eivätkä he useasta huomautuksesta huolimatta olisi millään lopettaneet.

Meri oli mummolassa yökylässä ja olimme antaneet hänelle pari tuntia nettiaikaa. Hän rikkoi sopimusta ja sai ylimääräisiä kotihommia ja netittömän viikonlopun. Annoimme nettikiellon myös Pyrylle eikä hän saisi  kavereita alkuviikosta kyläilemään."

Auttoiko? Äiti kertoo

"Testiviikko oli mukava kokemus. Lapset tajusivat, että on muutakin elämää kuin nettipelit ja some. He eivät enää ottaneet kännyköitä mukaan joka tilanteeseen. Automatkat ja ruokailut sujuivat ilman kännykän räpläämisiä.

Pienemmillä sisaruksilla kännykät olivat mukana vain sovitusti.

Merikin pakkasi kännykän jo illalla koululaukkuun ja kaikki olivat iltaisin ajoissa nukkumassa. Pyry ja Meri olivat viikon jälkeen sitä mieltä, että he voisivat jatkossakin olla netissä vähemmän.

Aiomme neuvotella kännykän käytöstä lisää ja pyrkiä löytämään kultaisen keskitien, jotta lapset eivät heti lipsu takaisin vanhaan tyyliin."

Asiantuntija kommentoi

"Hienoa, että saitte sovittua säännöistä. Muistakaa pitää ne perheen yhteisinä ja kaikkia koskevina. Keskustelkaa säännöistä ajoittain, esimerkiksi muutaman kuukauden välein, ja muuttakaa niitä tarvittaessa.

Voitte muutaman viikon kuluttua ottaa käyttöön yksi tai kaksi vapaasti valittavaa netti- tai pelituntia viikossa, jotka voi käyttää silloin kun esimerkiksi kavereita tulee pelaamaan.

Kun olette tottuneet yhteisiin sääntöihin, kannattaa kiinnittää enemmän huomiota siihen millaisia pelejä lapset pelaavat kuin siihen kauanko he niitä pelaavat."

Jenny Belitz-Henriksson, Irti älyähkystä, Meidän Perhe 12/2013

Kuva: Kaisu Jouppi

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.