Aikuisten tulisi puuttua liian pelaamisen syihin, ei vain kieltää.

"Harva kasvattaja kieltää lapselta kaikki kirjat tai kaikki televisio-ohjelmat. Vanhemmat tietävät aika hyvin, mikä kirja tai ohjelma sopii lapselle. Haluaisin, että samoin olisi pelien kanssa.

Pelaamista ei pidä lähtökohtaisesti tuomita lapselle sopimattomaksi. Kasvattajan kannattaa selvittää, mistä pelissä on kyse. Ja miettiä sitten, sopiiko se omalle lapselle. Kaikki pelit eivät tietenkään sovi lapsille – niin kuin eivät kaikki kirjat tai televisio-ohjelmatkaan.

Peleillä on myös hyviä vaikutuksia. Pelaaminen avaa uusia maailmoja ja kehittää kielitaitoa, mielikuvitusta ja luovuutta. Silmän ja käden koordinaatio harjaantuu, liikuntapeleissä motoriikkakin. Peleissä tuntee onnistumista ja oppii käsittelemään pettymyksiä.

Pelejä käytetään helppona lapsenvahtina. Olisi kuitenkin hyvä, jos aikuinen pelaisi lapsen kanssa. Siinä vanhempi näkee, millainen peli on kyseessä, ja oppii samalla ymmärtämään pelien maailmaa. Pelaaminen voi olla lapsen ja vanhemman mukavaa yhteistä aikaa siinä missä leikkiminenkin.

Vanhemmilla lapsilla pelaamiseen alkavat liittyä kaverit. Pelien ympärille muodostuu vahvoja yhteisöjä, ja pelejä pelataan saman koneen äärellä tai verkossa. Verkkopelaaminenkin on sosiaalista. Jos nuorella on kiirettä, on parempi viettää kaverin kanssa vähän aikaa verkkopelissä kuin jättää yhteydenpito kokonaan väliin.

Sosiaalisuus ei rajoitu itse pelitapahtumaan. Nuoret juttelevat peleissä pyörivistä ilmiöistä ja katselevat yhdessä pelivideoita. Ihan niin kuin jalkapallon ystävät keskustelevat lajista ja katselevat matseja.

Lapselle kannattaa kertoa, että pelit on tarkoituksella tehty sellaisiksi, että ne houkuttelevat pelaamaan. Ja selittää, että liika pelaaminen ei ole hyväksi. Ihan niin kuin karkkejakaan ei voi syödä mahan täydeltä.

Useampi lyhyt pelihetki on lapsen kannalta parempi kuin yksi pitkä. Lapsesta kyllä yleensä huomaa, milloin on pelattu liikaa. Hän alkaa olla levoton, kärttyisä tai väsynyt.

Mitä pienempi lapsi on, sitä fiksumpaa on tehdä mahdollisimman selvät pelisäännöt. Milloin on pelipäivä ja kuinka paljon pelataan kerralla. Nuoren pelaamisen sääntely on helpompaa, jos hän saa pelata sovitun tason tai jakson loppuun sen sijaan, että pitäisi lopettaa tiettyyn kellonaikaan.

Jos lapsi pelaa liikaa, se on usein oire jostain. Jos koulukiusattu pakenee todellisuutta peleihin, tilanne voi pahentua, jos aikuiset eivät tajua puuttua liikapelaamisen syihin, vaan kieltävät pelaamisen – ehkä ainoan kivan asian kiusatun elämässä."

Mikko Meriläinen tekee väitöskirjaa pelikasvatuksesta Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee asiantuntijana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Pelitaito-projektissa ja on yksi Pelikasvattajan käsikirjan toimittajista.

Meidän Perhe 12/2014

Lue lisää

Nuorten toive vanhemmille: Aseta digipelaamiselle säännöt, mutta pysy kohtuudessa

Äidin tarina: "Lapseni on peliriippuvainen"

Pelaako lapsesi liikaa? Näin selvität sen