Aikuisten tulisi puuttua liian pelaamisen syihin, ei vain kieltää.

"Harva kasvattaja kieltää lapselta kaikki kirjat tai kaikki televisio-ohjelmat. Vanhemmat tietävät aika hyvin, mikä kirja tai ohjelma sopii lapselle. Haluaisin, että samoin olisi pelien kanssa.

Pelaamista ei pidä lähtökohtaisesti tuomita lapselle sopimattomaksi. Kasvattajan kannattaa selvittää, mistä pelissä on kyse. Ja miettiä sitten, sopiiko se omalle lapselle. Kaikki pelit eivät tietenkään sovi lapsille – niin kuin eivät kaikki kirjat tai televisio-ohjelmatkaan.

Peleillä on myös hyviä vaikutuksia. Pelaaminen avaa uusia maailmoja ja kehittää kielitaitoa, mielikuvitusta ja luovuutta. Silmän ja käden koordinaatio harjaantuu, liikuntapeleissä motoriikkakin. Peleissä tuntee onnistumista ja oppii käsittelemään pettymyksiä.

Pelejä käytetään helppona lapsenvahtina. Olisi kuitenkin hyvä, jos aikuinen pelaisi lapsen kanssa. Siinä vanhempi näkee, millainen peli on kyseessä, ja oppii samalla ymmärtämään pelien maailmaa. Pelaaminen voi olla lapsen ja vanhemman mukavaa yhteistä aikaa siinä missä leikkiminenkin.

Vanhemmilla lapsilla pelaamiseen alkavat liittyä kaverit. Pelien ympärille muodostuu vahvoja yhteisöjä, ja pelejä pelataan saman koneen äärellä tai verkossa. Verkkopelaaminenkin on sosiaalista. Jos nuorella on kiirettä, on parempi viettää kaverin kanssa vähän aikaa verkkopelissä kuin jättää yhteydenpito kokonaan väliin.

Sosiaalisuus ei rajoitu itse pelitapahtumaan. Nuoret juttelevat peleissä pyörivistä ilmiöistä ja katselevat yhdessä pelivideoita. Ihan niin kuin jalkapallon ystävät keskustelevat lajista ja katselevat matseja.

Lapselle kannattaa kertoa, että pelit on tarkoituksella tehty sellaisiksi, että ne houkuttelevat pelaamaan. Ja selittää, että liika pelaaminen ei ole hyväksi. Ihan niin kuin karkkejakaan ei voi syödä mahan täydeltä.

Useampi lyhyt pelihetki on lapsen kannalta parempi kuin yksi pitkä. Lapsesta kyllä yleensä huomaa, milloin on pelattu liikaa. Hän alkaa olla levoton, kärttyisä tai väsynyt.

Mitä pienempi lapsi on, sitä fiksumpaa on tehdä mahdollisimman selvät pelisäännöt. Milloin on pelipäivä ja kuinka paljon pelataan kerralla. Nuoren pelaamisen sääntely on helpompaa, jos hän saa pelata sovitun tason tai jakson loppuun sen sijaan, että pitäisi lopettaa tiettyyn kellonaikaan.

Jos lapsi pelaa liikaa, se on usein oire jostain. Jos koulukiusattu pakenee todellisuutta peleihin, tilanne voi pahentua, jos aikuiset eivät tajua puuttua liikapelaamisen syihin, vaan kieltävät pelaamisen – ehkä ainoan kivan asian kiusatun elämässä."

Mikko Meriläinen tekee väitöskirjaa pelikasvatuksesta Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee asiantuntijana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Pelitaito-projektissa ja on yksi Pelikasvattajan käsikirjan toimittajista.

Meidän Perhe 12/2014

Lue lisää

Nuorten toive vanhemmille: Aseta digipelaamiselle säännöt, mutta pysy kohtuudessa

Äidin tarina: "Lapseni on peliriippuvainen"

Pelaako lapsesi liikaa? Näin selvität sen

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.