Lapsiperheen voi olla vaikea vaihtaa arkirumbasta leppoisaan lomarytmiin. Onko se edes mahdollista?

Pitkät kiireettömät aamut, päivän lehti ja kuppi kahvia kaikessa rauhassa. Ne ovat yksi Ullan – ja monen muun vanhemman – suurimmista lomahaaveista.

Mutta Ulla on realistinen lomasuunnitelmissaan ja tietää, että todellisuudessa lapsiperheen aamut ovat täynnä meteliä ja erilaisia aamupalavaatimuksia, kesälläkin. Arki kaksi-, neljä- ja kuusivuotiaiden lasten kanssa on aika rankkaa, eivätkä lasten tarpeet lopu lomaan.

– Lasten kitinä ja märinä ovat asioita, jotka tekevät lomailusta välillä raskasta. Olemme kokemuksesta oppineet, että kitinää aiheuttavia asioita ovat muutokset arkirutiineissa, kuten se, etteivät aamut menekään tietyssä järjestyksessä.

Siksi rauhallinen aamiainen on suunniteltava etukäteen: annettava lasten katsoa loman kunniaksi haluamiaan lastenohjelmia tai lähdettävä koko perheen kanssa aamiaispiknikille.

Psykoterapeutti Arto Pietikäinen sanoo, että Ulla on oikeassa.

– Loma ei ole mikään irrallinen osa muusta elämästä. Lapsen uhmaikä, rutiinien tarve tai parisuhteen ongelmat eivät lopu siihen, kun loma alkaa. Toisin sanoen elämä jatkuu lomallakin.

Yksi lomaohjelma, yksi pallo

Lapset ovat pahimman laatuisia konservatiiveja, sanoo Ullan mies Jussi. Siksi reissuja ja tekemisiä kannattaa suunnitella hyvissä ajoin ja yhdessä lasten kanssa.

– Lomailun taito taitaakin olla odotusten hallintaa: niiden luomista ja kivojen asioiden asteittaista tiputtelua, Jussi sanoo.

Lomasuunnitelmia voi hahmotella yhdessä ajatusleikin avulla, vinkkaa Pietikäinen. Vertaa lomaa suureen lasimaljakkoon, jonka täytät palloilla eli lomaohjelmalla. Pane pohjalle isoimmat pallot eli ne asiat, jotka ovat lomalla kaikkein tärkeimpiä: yhdessä olo, kiireettömyys, oma aika, laiturin rakentaminen – mitä tahansa.

Isoimmat pallot kertovat perheen arvoista. Ne ovat asioita, joihin haluatte lomalla panostaa.

Asettele päälle vähän pienempiä palloja eli niitä asioita, joita tehdään, jos ehditään: käydään sukulaisten mökillä tai viikonloppuretkellä kavereiden luona.

Tipauta päällimmäiseksi pienimmät pallot eli asiat, jotka eivät ole arvojen kannalta tärkeitä mutta vievät aikaa: pakollisen työjutun hoitaminen tai uuden pesukoneen hankinta.

Kun lomakeskustelu on käyty ja pallot aseteltu, on aika katsoa kalenteria ja täyttää – tai jättää täyttämättä – se suurimpien pallojen mukaan. Näin on olemassa jo jonkinlainen realistinen suunnitelma siitä, mitä kaikkea lomalla haluaa ja ehtii tehdä.

Unohda to do -lista

Ei se pendolino-junakaan niin vain pysähdy, Arto Pietikäinen vertaa. Jos vanhemmat ovat koko pitkän vuoden puurtaneet töissä ja suorittaneet arkea, niin lomatunnelmaan pääseminen saattaa kestää hetken.

– Itselleen voi antaa muutaman päivän aikaa laskeutua lomaan. Koko loma ei ole pilalla, jos on loman alussa väsynyt ja äkäinen. Mielen rauhoittuminen tulee usein vähän perässä.

Joillain väsymys voi purkautua lomanaloitusriitana. Se voi kertoa myös siitä, että esimerkiksi parisuhteen ongelmat on arjessa lakaistu maton alle, eikä niitä yhtäkkiä pääsekään pakoon.

Pietikäinen kehottaa vanhempia panostamaan lomalla läsnäoloon, eikä tekemättömien töiden to do -listaan. Kun ei ole koko ajan kiire seuraavaan paikkaan, kiireisestä arki- ja työrytmistä pääsee parhaiten eroon.

Ullan ja Jussin perheelle onnistuneimpia lomia ovat olleet toiminnalliset lomat, sillä lapsia on helppo innostaa yhdessä tekemiseen. Aikuisetkin viihtyvät. Siksi perhe lomailee mielellään esimerkiksi mökillä, jossa voi uida tai kalastaa, tai kaupungeissa, joissa voi käydä näyttelyissä, museoissa ja syödä uusissa ravintoloissa.

Koska ison porukan tavaroiden pakkaaminen vie aikaa, perhe viettää yhdessä paikassa mieluummin pitemmän aikaa kuin yhden yön. Lapsenkin mieli pysyy paremmin mukana, kun ei olla jatkuvasti pakkaamassa ja lähtemässä.

Vanhemmat myöntävät, että he riitelevät lomalla tavalliseen tapaan. He taistelevat lomanaloitusstressin kanssa varsinkin silloin, kun perhe on lähdössä reissuun. Aina jotain jää. Vähintäänkin roskat viemättä.

– Siihen emme ole löytäneet vielä ratkaisua, Ulla sanoo.

Mä lähden nyt leffaan!

Mökkilomalla isovanhempien luona Johanna ja hänen miehensä Jussi hyppäävät moottoripyörän selkään ja lähtevät puolen päivän ajelulle kahdestaan. Mummi ja vaari hoitavat mielellään sen ajan kaksi- ja viisivuotiaita lapsia.

Paitsi yhteistä aikaa, Johanna ja Jussi järjestävät sekä arkena että lomalla molemmille myös omaa aikaa. Johanna on huomannut, että se on koko perheen etu.

– Minusta kuoriutuu mäkättävä ihmishirviö, jos en pääse lomallakin urheilemaan tai vaikka lukemaan kirjaa riippumatossa.

Psykoterapeutti Arto Pietikäinen on samoilla linjoilla. Hänen mielestään oma aika lisää yhteistä hyvinvointia.

– On sisäänrakennettua, että ihmisillä on erilaisia toiveita. Silloin on tärkeää, että kaikkia kuunnellaan ja tehdään kompromisseja. Jos vanhemmat tarvitsevat välillä omaa aikaa, sitä kannattaa järjestää.

Johanna suosittelee hoito- ja vapaavuorojen järjestämistä tasapuolisesti.

– Sitten jaksaa taas temmeltää lasten kanssa. Varsinkin naiset tuntuvat uhrautuvan ja ottavan koko hoitovastuun lapsista hyvin helposti.

Johanna ja Jussi ovat järjestäneet kummallekin omaa aikaa myös perheen matkoilla. He ovat käyneet vuoropäivinä retkillä, joihin lapsia ei ole voinut ottaa mukaan.

Kolmen lapsen vanhemmat Ulla ja Jussi ovat saaneet kahden keskistä aikaa lomareissuilla, kun mukana on ollut sukulaisia. Ne ovat olleet muutenkin onnistuneimpia lomia, sillä lapset ovat nauttineet läheisistä, joita näkevät harvemmin.

– Kroatiassa meitä oli jalkapallojoukkueellinen ihmisiä. Opimme, että mukaan kannattaa ottaa mahdollisimman paljon porukkaa. Anopilla ja tädillä on aivan eri tavalla virtaa touhuta lasten kanssa kuin meillä vanhemmilla.

Onko muilla rennompaa?

Omat lomatavoitteet on hyvä pitää mielessä myös silloin, kun tuttavat päivittävät Facebookiin täydellisiä lomakuulumisiaan.

Kukaan ei ehdi kaikkea. Siksi on turha alkaa vertailla lomaansa toisten lomiin. Sitä paitsi ei kai kukaan jaa Facebookissa kuvaa lapsensa heinäkuisesta uhmakohtauksesta vaan mieluummin niistä pienistä varpaista hiekkarannalla.

Ulla sanoo, että hänen lomaltapaluupuheeseensa kuuluu sanoa, että onpas kiva päästä töihin lepäämään.

– Mutta en tietenkään tarkoita sitä oikeasti. Kyllä loma on aina loma.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.