Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Miten opettavaisia lasten harrastukset ovatkaan – myös meille vanhemmille.

Kaikkihan tietävät, miten kehittäviä lasten harrastukset ovat. Jalkapallossa oppii tiimipelaajaksi, soittoharrastus auttaa keskittymään. Mutta lapset eivät suinkaan ole ainoita, joita harrastukset kasvattavat.

Kouluikäisten lasten vanhemmat kertovat, miten jälkikasvun harrastukset ovat heitä jalostaneet.

1. Käytännön taitoja

”Olen oppinut uusia sanoja ja ilmaisuja. Jalkapalloilijan äitinä puhun nyt ihan luontevasti syndeistä, hiekkahousuista ja vieraspelipaidoista, vaikka en vielä vuosi sitten tiennyt niistä yhtään mitään.”

”Olen oppinut pukeutumaan niin, että voin seistä paikoillani suhteellisen rankassakin sateessa tunnin palelematta.”

”Kävin esikoisen kanssa vauvamuskarissa, jossa lapsi lähinnä kuolasi ja ihmetteli kattovaloa. Itse opin kaikki uudehkot lastenlaulut. Siitä on yli kymmenen vuotta, mutta vieläkin alkaa toisinaan soida päässä Metrolla mummolaan. Tai kuinka pyyhkijät pyyhkivät viuh viuh viuh…”

”Olen oppinut joukon kiinnostavia selityksiä sille, miksi soittoläksyn harjoittelu jäi tälläkin kertaa aika vähälle. Luovimpia niistä voi uusiokäyttää myös aikuiselämässä: Miksikö en mennytkään tällä viikolla (enkä kolmeen viikkoon ennen sitä) kahvakuulaan? Katsos, kun ohjaaja sanoi, että JOSKUS saa harjoitella vähän vähemmän.”

2. Henkistä kasvua

”Olen luopunut cooliudesta. En olisi ikinä kuvitellut, että olen se nolo mutsi, joka huutelee kannustushuutoja kentän laidalla, mutta näin on päässyt käymään. Kun olen käynyt peleissä ja oppinut tuntemaan poikia, huomaan oikeasti jännittäväni heidän puolestaan. On liikuttavaa, miten tärkeitä pelit ovat pojille, ja miten pelipäivä on juhlapäivä, kun saa pukeutua seuran asuun.”

”Lapsen salibandyharrastus pakotti minut poistumaan mukavuusalueeltani. Olin todella ennakkoluuloinen ja kuvittelin, että kaikki muut vanhemmat ovat jotain himourheilijoita ja aivan erilaisia ihmisiä kuin minä itse. Olen saanut huomata, että he ovatkin aivan tavallisia. Eivät hekään rakasta lauantaiaamun herätyksiä kello 5.30, että ehtivät viemään jälkikasvun klo 8 alkavaan peliin.”

”Olen oppinut pyytämään apua. Kun töistä pitää ehtiä ruokkimaan lapset ja siitä tunnin sisään toiselle puolelle kaupunkia ilman autoa, auttavainen naapuri on parasta, mitä ihmisen elämässä voi juuri silloin olla.”

3. Ihmisyyden tummatkin sävyt tutuiksi

“Poikani naperofutiksessa hämmästytti se, kuinka tosissaan osa vanhemmista touhun otti. Lapset olivat 4–6-vuotiaita, mutta osalle vanhemmista kyse oli ensiaskelista ammattifutarin uralle. Erityisesti mieleen jäi eräs isä, joka karjui otsasuoni pullottaen ”Peliä, peliä!” ja ”Vauhtia, neidit”, kun pikkupojat unohtuivat ihmettelemään ohilentävää lentokonetta tai haaveilemaan omiaan.”

”Tiesin jo aiemmin, että pelikentän laidalta ohjeita huuteleva vanhempi ei ole se kaikkein fiksuin. Sen opin vasta nyt, miten hirvittävän vaikeaa suutaan on välillä pitää kiinni.”

4. Kasvolihasten hallintaa

”Judotreenien tatamin reunalla opin sietämään salilla leijuvaa pistävää hienhajua ilmeenkään värähtämättä.”

”Olen oppinut näyttämään kiinnostuneelta koko musiikkikoulun oppilasmatinean ajan, vaikka oman lapseni esitys on minuutissa ohi.”

5. Erehdystä ikä kaikki

”Olen oppinut ottamaan harkkoihin mukaan vanhemman hätäpakkauksen, joka sisältää vettä ja suklaata. Tai no, oikeastaan en. Kärsin vähän väliä nälän tai nestevajauksen aiheuttamasta päänsärystä.”

Mitä sinä olet oppinut? Kerro kommenteissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo

Keppihevosratsastus – tarvitaan siis leluhevonen kepin päähän, ja sitten juostaan, niinkö? Ehei, laji on hienostuneempi ja monisyisempi kuin ensikuulemalta voisi päätellä.

Viime viikonloppuna Seinäjoella kisailtiin Suomen mestaruudesta, lajina keppihevosratsastus. Ensi kosketus lajiin hämmentää, mutta tämä satojen, ehkä tuhansien nuorten tyttöjen suosima, monipuolinen laji kasvattaa suosiotaan.

Jos siis lapsesi intoilee keppareiden perään, kannusta ja rohkaise – harrastus yhdistää käsityöt, liikunnan, kilpaurheilun ja hauskan yhdessäolon.

Tiesitkö, että...

  • Keppihevostelua harrastavat ennen kaikkea kouluikäiset, teinit ja aikuiset, mutta myös pienet ratsastajat ihastuvat keppareihin.
  • Korkeimmat esteet, joita kisoissa hypätään ovat yli 135 cm korkeita.
  • Kalleimmat keppihevoset maksavat jopa 400 euroa. 
  • Keppihevosharrastajat tekevät usein hevosensa itse tai ostavat joltakulta muulta harrastajalta. Ne ovat aina käsityötä.
  • SM-kisoihin osallistuakseen pitää sijoittua hyvin karsinnoissa. SM-kisoissa kisattiin tänä vuonna yli kymmenessä luokassa, esimerkiksi barrel racing, korkeushyppy, koulumestaruus, kür sekä aikaesteluokat eri korkeuksissa.
  • Keppihevostelijat kuuluvat usein keppihevostiimiin, joka treenaa yhdessä.
  • Instagramista löytyy lähes 20 000 osumaa haulla "keppihevonen". Keppihevostallit löytyvät Instagramista etuliitteellä "kht".

 

SM-kilpailun antia Instagramissa:

Assi Kuutamon Tallista voitti SM-kultaa estemestaruudessa.

Keppihevosratsastus on sulavaa ja taidokasta ja vaatii paljon harjoittelua. Videolla kouluratsastusta kht Tilda Auroran tapaan. 

SM-voittajahevoset saavat ruusukkeen ja pokaalin. Kuvakimarassa SM-kilpailujen voittajahevosia sekä -ratsastajia radalla ja palkintojen jaossa.

Esteradan korkeimmat esteet ovat haaste kokeneellekin hyppääjälle. Katso videolta, kuinka korkeita esteitä ratsastajat hevosineen hyppäävät kovassakin vauhdissa.

 

#keppihevostensm2018 #korkeushyppy #finland 126 cm👍😊

A post shared by Tea Kannasto (@teakannasto) on

Käsityönä valmistettujen keppihevosten hinta liikkuu noin 70–400 euron välissä, mutta toki keppihevosen voi saada halvemallakin.


 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.