iStockphoto
iStockphoto

Mitä eri-ikäiset lapset harrastavat? Mikä on sopiva määrä harrastuksia?

Lasten harrastukset etenevät vauvamuskarista jumpan kautta urheiluun ja musiikkiin. Ja loppuvat pian, ellei lapsella itsellään ole intoa harrastaa. Näin kertovat Meidän Perheen harrastuskyselyyn vastanneet lukijat.

Pienelle riittää päivähoito

Vauvojen kanssa käydään muskarissa ja uimassa – jos vauva ylipäätään jotain harrastaa. Moni vauva-ajan harrastus hiipuu, kun vanhempien perhevapaat loppuvat ja taapero aloittaa päivähoidon.

Päivähoidossa on 1–4-vuotiaille lapsille virikkeitä tarpeeksi, kyselyn vastaajat arvioivat.

Yhdestä kolmeenvuotiaat keskittyvätkin yleisimmin leikkiin, ja kodin ulkopuoliset harrastukset ovat melko harvinaisia. Jotkut perheet jatkavat vauva-aikana aloitettua uintia tai muskaria, ja kaksivuotiaille on tarjolla myös kerhoja sekä jumppaa, esimerkiksi perheliikuntaa ja temppujumppaa urheiluseuroissa.

Joissakin jalkapalloseuroissa harjoituksia on jo 3-vuotiaille.

"Kolme ja puolivuotias lapsemme ei harrasta mitään perheen ulkopuolisten järjestämää ohjattua toimintaa. Päiväkoti järjestää aivan riittävästi ohjelmaa."

Nelivuotiaan vanhemmat heräävät

Monet vanhemmat alkavat harkita ja kokeilla lapsen kanssa harrastuksia, kun lapsi on 4-vuotias.

Yleisimpiä harrastuksia ovat kyselyn mukaan muskari, jumppa, tanssi ja uinti. Aikaisin aloitettavista harrastuksista tyypillinen on luistelu. Osa lapsista alkaa harjoitella luistelua jo nelivuotiaana.

Suurin osa vanhemmista ei kiirehdi harrastusten kanssa: Kyselyssä lähes jokainen vanhempi uskoo, ettei alle kouluikäinen juuri tarvitse ohjattuja harrastuksia. Yksi kerta viikossa riittää, eikä sekään ole välttämätön.

Harrastaminen on monille myös ohjatun toiminnan sijaan mieluisien asioiden tekemistä kotona.

"Neljävuotias ei harasta tällä hetkellä mitään ohjattua toimintaa. Muuten meillä ulkoillaan päivittäin pyöräilyn ja potkulautailun merkeissä."

"Tällä hetkellä lapsi ei harrasta vielä mitään, mutta ajattelimme että hän voisi aloitta tanssin, kun täyttää neljä. Hän haluaisi aloittaa sen jo nyt, mutta mielestämme neljä on hyvä ikä."

"Kaksi- ja neljävuotiaat pojat pelaavat kotipihalla jalkapalloa."

Lisää ikää, lisää lajeja

Viisi–kuusivuotiaana harrastusten valikoima kasvaa. Kyselyssä vanhemmat kertovat lasten harrastuksiksi jalkapallon, pianonsoiton, baletin ja salibandyn.

Harvinaisempiakin lajeja ilmestyy mukaan harrastuksiin, kuten golf, frisbeegolf ja paini. Aikaisimmat aloittavat jo jääkiekon harjoittelun.

Tässä iässä lapsi pystyy aloittamaan jonkin musiikki-instrumentin soiton: kitara-, viulu- ja nokkahuilutunnit alkavat.

Useimmat vanhemmat ottavat lasten harrastukset rennosti: tärkeintä on liikunta ja kokeileminen.

"Kuusivuotias poika harrastaa kerran viikossa judoa ja kerran koripalloa."

"Jalkapallo on sopivaa liikuntaa. Viisivuotias poikani potkii jo kivasti kohti maalia kerran viikossa."

Kouluikäisillä harrastuksiin tulee mukaan partio ja ratsastus sekä kuvataidekerhot. Urheilusta löytyy lisää lajeja: miekkailua, yleisurheilua ja cheerleadingia.

Yhdestä kolmeen iltaa viikossa

Moni kouluikäisen vanhempi laskee tarkoin harrastusten viemää aikaa. Useimmat arvioivat, että sopiva määrä harrastamista on yhdestä kolmeen kertaa viikossa.

Monet urheilulajit vievät enemmän aikaa jo nuorempana.

"Harrastusten määrä on sopiva, kun lapsella on riittävästi tekemistä, mutta kouluhommat ei kuitenkaan kärsi ja levollekin jää aikaa."

"Kuusivuotiaan jalkapallotreenien ja -tapahtumien määrä tulee piakkoin nousemaan kahteen tai kolmeen kertaan viikossa, mikä on hänelle ihan sopiva määrä. Hän nauttii niin hirveästi pelaamisesta, että tuen sitä mielelläni."

"Lapset harrastavat lähes joka päivä, vapaata on noin yksi päivä viikossa. Mutta he haluavat ja nauttivat harrastuksistaan! Hyvä että mieleiset lajit ovat löytyneet."

Liika kilpailu voi pilata innon

Joskus harrastusinto loppuu, koska harrastaminen on liian totista.

"Pelit ja treenit ovat menneet liian totiseksi, kun vielä toivoisi pelkästään leikkipohjalta harrastamista. Aina pitää vaan olla paras ja voittaa kaikki."

Ei pakkoharrastuksille

Pieniä lapsia ei patisteta harrastuksiin, mutta teinien vanhemmat kertovat joutuvansa joskus muistuttamaan esimerkiksi siitä, että kallis kausimaksu on maksettu. Vanhemmat korostavat lapsen halua harrastaa – ja haluavat välttää pakkoharrastamisen.

"Jokaisiin harjoituksiin ei ole pakko mennä, jos väsyttää tai ei huvita. Mutta yritämme rohkaista ja kannustaa poikaa niin, ettei monia harjoituksia peräkkäin jää väliin."

"Määrä on silloin sopiva, kun lapsi menee harrastuksiin koulua laiminlyömättä, iloissaan ja pakotta."

"Jos vanhempi joutuu jatkuvasti motivoimaan lasta, haluaako lapsi ylipäänsä harrastaa kyseistä toimintaa? Eikö innostuksen pitäisi tulla lapselta? Elääkö vanhempi lapsen harrastuksen kautta?"

"Muistelen hieman katkerasti sitä, miten minua ja sisaruksiani painostettiin jatkamaan harrastuksia, joihin mielenkiinto oli loppunut . En halua itse tehdä samaa, vaan antaa lapseni päättää itse."

Lainaukset ovat Meidän Perheen Kuinka paljon lapsi voi harrastaa? -kyselystä, johon vastasi 266 vanhempaa.

Telttailu metsässä on lapselle mahtava seikkailu. Näillä ohjeilla koko perheen retki onnistuu.

Kirpeä syyssää ei haittaa, kun varusteet on valittu oikein. Valitse patikkareitti nuorimman kulkijan jaksamisen mukaan, jotta kaikille jäisi reissusta mukavat muistot. Jälkikasvua on turha yrittää houkutella metsään toistamiseen, jos heidän mielestään retki oli rämpimistä ikävässä maastossa itku silmässä.

1. Pakkaa oikein

Useimmiten aloittelijat pakkaavat liikaa tavaraa. Maisemat eivät jaksa kiinnostaa, jos kaikki energia hupenee ylipakattua reppua raahatessa. Ota mukaan vain ne asiat, joita oikeasti uskot tarvitsevasi. Pakkaa mukaan vaihtovaatteet kastumisen varalta ja muista, että pimeän tullen on aina kylmä.

2. Kerrospukeudu

Satsaamalla siihen, mitä puet päälle, voit pienentää vaihtovaatteiden kuormaa. Ihoa vasten tuleva vaatekerros on tärkeä, sillä se siirtää kosteutta ja pitää sinut lämpimänä. Kuorikerroksen taas olisi hyvä pitää kosteus ulkopuolella. Valitse ihoa vasten esimerkiksi merinovillaa. Kantorepussa tai -rinkassa matkustava vauva pärjää syyskelissä toppahaalarissa, joka toimii hyvin myös makuupussina päiväuniaikaan.

3. Uudelleen suljettavat muovipussit = paras ystäväsi

Pakkaa kaikki tavarat suljettaviin Minigrip-pusseihin. Jos sataa, reppu putoaa lampeen tai maitotetra menee rikki patikoinnin aikana, koko repun sisältö tulitikkuja myöten ei tuhoudu käyttökelvottomaksi. Lisäksi vaatteet on helppo pakata pusseissa ilmatiiviisti pieneen tilaan.

4. Varaudu kunnon eväillä

Ulkona ruoka maistuu. Pakkaa matkaevääksi keksejä ja pähkinöitä. Kauppojen valmiit smoothie- ja puuropussit ovat käteviä välipaloja. Grillimakkarapaketti pysyy viileänä, kun pakkaat sen jäähdytetyn vesipullon kanssa samaan pussiin. Vesi tietysti juodaan taukopaikalla.

Retkieväitä kannattaa maistattaa ensin kotioloissa. Etenkin retkeilykaupoissa myytävät veteen sekoitettavat pussiruuat saattavat olla lapsesta aluksi epäilyttäviä – ja kotimatka tyhjällä mahalla yhtä tuskaa.

5. Yksi kuppi per nenä riittää

Unohda kertakäyttöastiat ja muu hienostelu! Retkellä kaikki ruokailu tapahtuu kuupasta, josta juodaan kahvit ja maidot sekä syödään retkikeittimellä tai nuotiolla valmistetut mössöt ja makkarat. Muista, että kaikki, mitä viette luontoon, tulee myös mukananne takaisin. Yhden puukon ja parin mukin huuhtominen on huomattavasti helpompaa kuin roskasäkin roudaaminen.

6. Muista otsalamppu

Syksyllä hämärä hiipii leiripaikalle jo alkuillasta, ja kesäyössäkin on kurja suoriutua unisen lapsen puskapissattamisesta pelkän kuun valossa. Majoita retken pituus aina niin, että leiri on pystytetty ennen pimeää. Varaa myös lapsille omat valot – heistä on hauska tutkia kantoja ja koloja omilla lampuilla.

7. Panosta makuualustoihin

Teltan ja makuupussien lisäksi yöpymismukavuuteen vaikuttavat kunnolliset makuualustat. Lasten (ja itsesi) takia sijoita ilmatäytteiseen alustaan, joka on paksumpi ja mukavampi kuin perinteiset solumuovilärpäkkeet. Teltassa nukkuminen on lapsista muutenkin vähän epämukavaa, eikä kannata ottaa sitä riskiä, että kivi patjan alla pilaa koko porukan unet.

8. Huolehdi hygieniasta

Mukana kannettavaa vettä ei tuhlata käsien pesuun. Pakkaa mukaan käsidesi sekä kunnon tukko kosteuspyyhkeitä, joilla voit puhdistaa sekä kädet, naamat että peput tarvittaessa.

9. Jätä lelut kotiin

Jätä rinkasta pois lelut sekä varsinkin pelikoneet. Lapset ymmärtävät kohtalaisen mukavasti, että keskellä metsää ei ole wifiä – etenkin jos maltat jättää myös oman kännykkäsi reppuun. Kaikenikäiset lapset löytävät tekemistä luonnosta, kunhan he saavat ensin hetken marista, ettei täällä ole mitään tekemistä.

10. Varaa aikaa

Aikuisten retkeä varten on kohtalaisen helppoa laskea, kuinka pitkä matka päivän aikana taittuu tai kauanko leiriytymiseen menee aikaa. Pienten lasten kanssa aika kannattaa tuplata. Metsäpolun varrelta löytyy kiinnostavaa tutkittavaa tai pissalle pitää päästä hieman useammin, mikä metsässä on sekin oma operaationsa. Kiire ei kuulu rentouttavalle retkelle, joten valitse mieluummin lyhyempi reitti ja väljempi aikataulu.

+ Harjoittele telttailua

Jos aiotte yöpyä teltassa, sitä kannattaa harjoitella lasten kanssa etukäteen vaikkapa omalla pihalla tai olohuoneessa. Teltassa nukkuminen on vähän jännää, joten konseptiin kannattaa tutustua lähellä omaa sänkyä. Yöllä kaikki äänet kuulostavat telttakankaan läpi aivan erilaisilta kuin päivällä, eikä metsässä ole koskaan täysin hiljaista. Herkimmille lapsille saattaa olla hyvä idea ottaa mukaan kuulosuojaimet yöunien turvaamiseksi.

Aikuisten kannattaa treenata teltan pystytystä niin, että se tulee selkärangasta. Siinä vaiheessa, kun sadekuuro on kastellut koko porukan ja ilta alkaa hämärtyä, et halua enää tuhlata sekuntiakaan tappelemalla tukivaarnojen ja telttaköysien kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Riina Peuhu

Topias aloitti ruuanlaiton opettelun kuusivuotiaana, aluksi yhdessä aikuisen kanssa.

”Ruuanlaitto on suuri osa elämääni. Kyllä minulta arkiruuatkin taittuvat, mutta erityisesti tykkään laittaa vähän haastavampia ruokia viikonloppuisin. Mieluiten kokkaan yksin, rauhoitun ja rentoudun siinä samalla. Kaiken kruunaa se hetki, kun pleittaan ruuan eli laitan sen kauniisti esille.

En pidä resepteistä. Reseptit ovat niin kaavamaisia: tee sitä ja tee tätä. Laitan ruokaa omien ideoitteni pohjalta, fiiliksen mukaan. Menen vanhempien mukana kauppaan ja kerron, mitä raaka-aineita pitää ostaa. Perhe suhtautuu harrastukseeni kannustavasti. Heistä on hyödyllistä, että joku perheessä osaa laittaa todella hyvää ruokaa.

Perustietoni ruuanlaitosta olen oppinut äidiltä ja mummilta – ja television kokkiohjelmista. Olen tykännyt katsoa niitä niin kauan kuin muistini riittää, ainakin kolmevuotiaasta asti.

Kuusivuotiaana aloin opetella ruuanlaittoa itse, aluksi yhdessä aikuisen kanssa. Ensimmäinen ruokalajini oli spagetti ja jauhelihakastike. Vaikka olen harjoitellut jo kuusi vuotta, epäonnistumisia tulee edelleen. Se kuuluu asiaan. Joku asia palaa, kastike menee pieleen. Silloin yritän viimeiseen saakka korvata sen jotenkin. Koskaan en vielä ole antanut periksi. Aina olen jotain saanut lautaselle.

Neljä vuotta sitten, kun Junior Master Chef tuli viimeksi televisiosta, päätin, että seuraavalle kaudelle aion päästä mukaan. Kun haku tuli auki, sinne piti lähettää kuva ruoka-annoksesta. Pelasin täysillä panoksilla: tein yhden sijaan kolme ruokalajia.

Oli hieno tunne, kun kuulin pääseväni mukaan. Pitkäaikainen haaveeni toteutui.”

Topias, 12