Retkellä lasten kanssa voi kokeilla vaikka saalistushippaa tai puuystävän tunnistusta.

Kesällä tekee mieli mennä lasten kanssa metsään. Mutta mitä siellä voi tehdä, jos ei itse ole mikään erätaitojen sankari?

Milla Tuormaa Kiertävä luontokoulu Naakasta antaa kahdeksan vinkkiä pikkulapsiperheen metsäretkelle. Hän järjestää myös opastettuja lähiluontoretkiä pääkaupunkiseudulla.

1. Tärkeintä on kulkea aistit auki

Pienen lapsen kanssa retkeillessä ei haittaa, vaikkei aikuinen tuntisi montakaan kasvi- ja lintulajia. Riittää, kun havainnoi ja huomaa asioita. Kas, tuossa on kaunis kasvi. Lentääköhän joku hakemaan kukasta mettä? Tuossa on orava, löytyykö oravan syömiä käpyjä? Taaperoiästä aina kouluiän hujakoille useimmille riittää, että yhdessä ihmetellään luontoa. Isommilla lapsilla tiedonjano alkaa olla isompi, jolloin retkelle voi vaikka varata kirjoja lajien tunnistamista varten.

2. Ota mukaan suurennuslasi

Se on helppo hankkia ja ottaa mukaan, ja lapset tykkäävät tutkia sillä ötököitä.

3. Taskupeili nenälle ja katse ylös

Peili laitetaan nenälle peilipuoli ylöspäin niin, että oikeasta kulmasta katsottuna peilistä näkyvät taivas ja puiden oksat. Yritetään kävellä peili nenällä pieni matka. Metsä avautuu aivan toisesta näkökulmasta.

4. Pysähtykää tunnustelemaan ääniä ja tuoksuja

Aluksi ja ihan pienten kanssa se onnistuu vaikkapa evästauolla istuessa. Mitä kaikkea metsässä kuuluu, jos on itse ihan hiljaa?

5. Keräilkää aarteita maltilla

Lapset keräävät luonnosta mielellään kaikenlaista: keppejä, kiviä, käpyjä, kaarnanpaloja. Muistuta, että irrallisia asioita voi keräillä maltillisesti. Sammalta ei kannata riipiä eikä oksia katkoa elävistä puista. Muutenkin elävien kasvien keräämistä kannattaa harkita hetki. Luontoa voi katsella ja ihmetellä, mutta aina ei tarvitse ottaa kaikkea mukaansa.

6. Opeta marjojen ja sienten käyttöä

Kannattaa opetella muutama varma laji ja jättää tuntemattomat metsään. Helposti tunnistettavia turvallisia kerättäviä ovat esimerkiksi mustikka, puolukka, tatti ja kantarelli.

7. Lupa leikkiä!

Metsässä voi leikkiä vaikkapa saalistushippaa, jossa kiinniottaja esittää petoeläintä. Keksikää yksinkertaisia ravintoketjuja, toinen voi olla vaikka kettu ja toinen jänis.

8. Tunnetko puuystävän?

Kokeilkaa myös puuystävän tunnistamista. Lapsen silmät sidotaan huivilla ja vanhempi kuljettaa hänet puun luokse ja pyytää tunnustelemaan sitä. Sitten kuljetaan kauemmas ja avataan side, ja lapsen pitää yrittää arvata, mitä puuta kosketeltiin. Puun luokse palataan silmät auki ja kokeillaan, tuntuuko se samalta kuin silmät kiinni.

Telttailu metsässä on lapselle mahtava seikkailu. Näillä ohjeilla koko perheen retki onnistuu.

Kirpeä syyssää ei haittaa, kun varusteet on valittu oikein. Valitse patikkareitti nuorimman kulkijan jaksamisen mukaan, jotta kaikille jäisi reissusta mukavat muistot. Jälkikasvua on turha yrittää houkutella metsään toistamiseen, jos heidän mielestään retki oli rämpimistä ikävässä maastossa itku silmässä.

1. Pakkaa oikein

Useimmiten aloittelijat pakkaavat liikaa tavaraa. Maisemat eivät jaksa kiinnostaa, jos kaikki energia hupenee ylipakattua reppua raahatessa. Ota mukaan vain ne asiat, joita oikeasti uskot tarvitsevasi. Pakkaa mukaan vaihtovaatteet kastumisen varalta ja muista, että pimeän tullen on aina kylmä.

2. Kerrospukeudu

Satsaamalla siihen, mitä puet päälle, voit pienentää vaihtovaatteiden kuormaa. Ihoa vasten tuleva vaatekerros on tärkeä, sillä se siirtää kosteutta ja pitää sinut lämpimänä. Kuorikerroksen taas olisi hyvä pitää kosteus ulkopuolella. Valitse ihoa vasten esimerkiksi merinovillaa. Kantorepussa tai -rinkassa matkustava vauva pärjää syyskelissä toppahaalarissa, joka toimii hyvin myös makuupussina päiväuniaikaan.

3. Uudelleen suljettavat muovipussit = paras ystäväsi

Pakkaa kaikki tavarat suljettaviin Minigrip-pusseihin. Jos sataa, reppu putoaa lampeen tai maitotetra menee rikki patikoinnin aikana, koko repun sisältö tulitikkuja myöten ei tuhoudu käyttökelvottomaksi. Lisäksi vaatteet on helppo pakata pusseissa ilmatiiviisti pieneen tilaan.

4. Varaudu kunnon eväillä

Ulkona ruoka maistuu. Pakkaa matkaevääksi keksejä ja pähkinöitä. Kauppojen valmiit smoothie- ja puuropussit ovat käteviä välipaloja. Grillimakkarapaketti pysyy viileänä, kun pakkaat sen jäähdytetyn vesipullon kanssa samaan pussiin. Vesi tietysti juodaan taukopaikalla.

Retkieväitä kannattaa maistattaa ensin kotioloissa. Etenkin retkeilykaupoissa myytävät veteen sekoitettavat pussiruuat saattavat olla lapsesta aluksi epäilyttäviä – ja kotimatka tyhjällä mahalla yhtä tuskaa.

5. Yksi kuppi per nenä riittää

Unohda kertakäyttöastiat ja muu hienostelu! Retkellä kaikki ruokailu tapahtuu kuupasta, josta juodaan kahvit ja maidot sekä syödään retkikeittimellä tai nuotiolla valmistetut mössöt ja makkarat. Muista, että kaikki, mitä viette luontoon, tulee myös mukananne takaisin. Yhden puukon ja parin mukin huuhtominen on huomattavasti helpompaa kuin roskasäkin roudaaminen.

6. Muista otsalamppu

Syksyllä hämärä hiipii leiripaikalle jo alkuillasta, ja kesäyössäkin on kurja suoriutua unisen lapsen puskapissattamisesta pelkän kuun valossa. Majoita retken pituus aina niin, että leiri on pystytetty ennen pimeää. Varaa myös lapsille omat valot – heistä on hauska tutkia kantoja ja koloja omilla lampuilla.

7. Panosta makuualustoihin

Teltan ja makuupussien lisäksi yöpymismukavuuteen vaikuttavat kunnolliset makuualustat. Lasten (ja itsesi) takia sijoita ilmatäytteiseen alustaan, joka on paksumpi ja mukavampi kuin perinteiset solumuovilärpäkkeet. Teltassa nukkuminen on lapsista muutenkin vähän epämukavaa, eikä kannata ottaa sitä riskiä, että kivi patjan alla pilaa koko porukan unet.

8. Huolehdi hygieniasta

Mukana kannettavaa vettä ei tuhlata käsien pesuun. Pakkaa mukaan käsidesi sekä kunnon tukko kosteuspyyhkeitä, joilla voit puhdistaa sekä kädet, naamat että peput tarvittaessa.

9. Jätä lelut kotiin

Jätä rinkasta pois lelut sekä varsinkin pelikoneet. Lapset ymmärtävät kohtalaisen mukavasti, että keskellä metsää ei ole wifiä – etenkin jos maltat jättää myös oman kännykkäsi reppuun. Kaikenikäiset lapset löytävät tekemistä luonnosta, kunhan he saavat ensin hetken marista, ettei täällä ole mitään tekemistä.

10. Varaa aikaa

Aikuisten retkeä varten on kohtalaisen helppoa laskea, kuinka pitkä matka päivän aikana taittuu tai kauanko leiriytymiseen menee aikaa. Pienten lasten kanssa aika kannattaa tuplata. Metsäpolun varrelta löytyy kiinnostavaa tutkittavaa tai pissalle pitää päästä hieman useammin, mikä metsässä on sekin oma operaationsa. Kiire ei kuulu rentouttavalle retkelle, joten valitse mieluummin lyhyempi reitti ja väljempi aikataulu.

+ Harjoittele telttailua

Jos aiotte yöpyä teltassa, sitä kannattaa harjoitella lasten kanssa etukäteen vaikkapa omalla pihalla tai olohuoneessa. Teltassa nukkuminen on vähän jännää, joten konseptiin kannattaa tutustua lähellä omaa sänkyä. Yöllä kaikki äänet kuulostavat telttakankaan läpi aivan erilaisilta kuin päivällä, eikä metsässä ole koskaan täysin hiljaista. Herkimmille lapsille saattaa olla hyvä idea ottaa mukaan kuulosuojaimet yöunien turvaamiseksi.

Aikuisten kannattaa treenata teltan pystytystä niin, että se tulee selkärangasta. Siinä vaiheessa, kun sadekuuro on kastellut koko porukan ja ilta alkaa hämärtyä, et halua enää tuhlata sekuntiakaan tappelemalla tukivaarnojen ja telttaköysien kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Riina Peuhu

Topias aloitti ruuanlaiton opettelun kuusivuotiaana, aluksi yhdessä aikuisen kanssa.

”Ruuanlaitto on suuri osa elämääni. Kyllä minulta arkiruuatkin taittuvat, mutta erityisesti tykkään laittaa vähän haastavampia ruokia viikonloppuisin. Mieluiten kokkaan yksin, rauhoitun ja rentoudun siinä samalla. Kaiken kruunaa se hetki, kun pleittaan ruuan eli laitan sen kauniisti esille.

En pidä resepteistä. Reseptit ovat niin kaavamaisia: tee sitä ja tee tätä. Laitan ruokaa omien ideoitteni pohjalta, fiiliksen mukaan. Menen vanhempien mukana kauppaan ja kerron, mitä raaka-aineita pitää ostaa. Perhe suhtautuu harrastukseeni kannustavasti. Heistä on hyödyllistä, että joku perheessä osaa laittaa todella hyvää ruokaa.

Perustietoni ruuanlaitosta olen oppinut äidiltä ja mummilta – ja television kokkiohjelmista. Olen tykännyt katsoa niitä niin kauan kuin muistini riittää, ainakin kolmevuotiaasta asti.

Kuusivuotiaana aloin opetella ruuanlaittoa itse, aluksi yhdessä aikuisen kanssa. Ensimmäinen ruokalajini oli spagetti ja jauhelihakastike. Vaikka olen harjoitellut jo kuusi vuotta, epäonnistumisia tulee edelleen. Se kuuluu asiaan. Joku asia palaa, kastike menee pieleen. Silloin yritän viimeiseen saakka korvata sen jotenkin. Koskaan en vielä ole antanut periksi. Aina olen jotain saanut lautaselle.

Neljä vuotta sitten, kun Junior Master Chef tuli viimeksi televisiosta, päätin, että seuraavalle kaudelle aion päästä mukaan. Kun haku tuli auki, sinne piti lähettää kuva ruoka-annoksesta. Pelasin täysillä panoksilla: tein yhden sijaan kolme ruokalajia.

Oli hieno tunne, kun kuulin pääseväni mukaan. Pitkäaikainen haaveeni toteutui.”

Topias, 12