Vasta kun letittämisestä ja palmikoista tuli vahingossa ammatti, Johanna Suominen oivalsi niiden syvimmän olemuksen.

Muisto on kirkas kuin valokuva. Istumme keittiössä pirtinpöydän penkillä hajareisin, äiti takana ja minä edessä. Äidillä ei ole kiire mihinkään. Hän harjaa hellästi pitkää tukkaani ja letittää napakoiksi palmikoiksi, solmii punaisilla nauhoilla.

Opin letittämään kahdeksanvuotiaana. Omien hiusteni lisäksi letitin kaikki barbit ja välitunneilla luokkakaverit. Pelasin ringetteä, ja turnauksissa letitin joukkueelle kisakampaukset.

Sitten syntyivät Stella, Serafiina ja Sarlotta, kolme tuuheatukkaista tyttöämme. Heissä riitti niin paljon letitettävää, että kaksi vuotta sitten luovuuden puuskassa etsin netistä uusia letitystekniikoita. Kokeilin lettejä omien tyttöjen hiuksiin ja kuvasin Facebookiin ja Instagramiin. Pian tutut alkoivat kommentoida 'Upeaa, kuinka sinä osaat!'

Leteistä tuli minulle ammatti vahingossa.

Kun kuulin lauseen tarpeeksi monta kertaa, päätin järjestää lettikurssin. Jos minulla on jokin taito, miksi en jakaisi sitä?

Yhdestä lettikurssista se lähti. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Oli järjestettävä toinen ja kolmas ja neljäs kurssi. Leteistä tuli minulle ammatti vahingossa.

Yhdeksän vuotta kotona neljän lapsen kanssa oli kulunut nopeasti. Olin kokeillut yrittäjyyttä vuoden luomukauppiaana ja todennut, että ei ainakaan sitä. Samalla olin irtisanonut itseni sairaanhoitajan työstäni. Olin Samuel-kuopuksen syntymän jälkeen miettinyt, mitä ihmettä alkaisin tehdä – ja yhtäkkiä minulla oli se unelmieni ammatti.

 

Letittäminen ei ole vain hiusten laittoa, kaunistautumista. Juuri se letittämisessä niin viehättää. Letit ovat jotakin paljon tärkeämpää. Tämän tunsin jotenkin jo lapsena, samoin letittäessäni omia lapsiani. Mutta vasta kun katsoin kursseilla muita äitejä letittämässä tyttäriään, tajusin, miten isosta asiasta on kysymys.

Letit ovat hellyyttä, läheisyyttä ja yhteinen hetki.

Tai näin sen pitäisi olla. Ensimmäisillä lettikursseilla olin joskus sydän kurkussa, kun jotkut kiskoivat tyttäriensä hiuksia. ’Sattuu!’ tytöt kiljaisivat. Silti äiti ei hellittänyt otettaan.

Oma päänahkani on herkkä, ja kiskomista oli vaikea katsella. Kun yksi kurssini päättyi siihen, että tytär purskahti itkuun, päätin, että ei näin!

Letit ovat hellyyttä, läheisyyttä ja yhteinen hetki.

Siitä kerrasta lähtien olen aloittanut kurssini joka kerta samalla alustuksella. Siinä kerron, että tärkeintä ei ole tehdä hienoa lettiä vaan olla lähellä ja hellä.

 

Nyt olen pitänyt sata lettikurssia. Niille on osallistunut yhteensä 2500 letittäjää ja letitettävää: äitejä ja tyttäriä, mummeja ja isiä, ystävättäriä. Olen kuullut kymmeniä tarinoita siitä, miten letteihin liittyy vahvoja muistoja läheisyydestä tai sen puutteesta, hellyydestä tai kivusta.

Moni muistaa lapsuudesta sen kiristävän tunteen, kun äiti kiskoo letit liian tiukalle. Joku taas kateuden, jota tunsi, kun naapurintytön äiti letitti aina oman tyttärensä hiukset. Yksi kurssilaisista kertoi, kuinka hän oli lapsena miettinyt, miten ihanalta mahtaisikaan tuntua oman äidin kosketus. Hänen hiuksiaan ei ollut letitetty koskaan.

Kurssin alussa moni jännittää, oppiiko letittämään. Lohdutan sanomalla, että 98 prosenttia oppilaistani oppii kaikki letit. Ja jos jää yksi letti oppimatta, niin mitä sitten?

Ikärajaa letteihin ei ole.

En minäkään pidä kaikista lettitekniikoista. Mieluiten teen tyttärilleni ranskalaiseen lettiin pohjautuvia lettejä, varsinkin jos on kiireinen kouluaamu. Itselleni teen neliosaisen letin. Tunnen oloni yhtä aikaa naiselliseksi ja tyttömäiseksi lettikampaus päässä. Ikärajaa letteihin ei ole.

Nyt trendikkäitä ovat vesiputousletit, ehkä syksyllä afrikkalaiset pikkuletit. Aina voi oppia uutta. Uusia kokeilukampauksia teen silloin kun on aikaa. Saatan silloin siirtää lapsen tv:n ääreen, jotta lapsen on helpompi olla paikallaan.

Letittäessä lapset alkavat monesti kertoilla, mitä he ovat tehneet kavereiden kanssa tai mitä koulussa on tapahtunut. Meidän aikuisten arki saattaa näyttää kiireiseltä, eivätkä lapset ehkä halua häiritä koska pelkäävät, että aikuisilla on kuitenkin kiire. Letittäessä äiti tai isä ei voi näppäillä kännykkää tai tuijottaa tablettia.

Letittäminen ei lopu koskaan, ei niin kauan kuin on äitejä ja tyttäriä.

Luulen, että lettien suosio liittyy myös siihen, että elämme keskellä teknologiaa ja ihmiset kaipaavat elämäänsä jotain maanläheistä. Letittäminen rauhoittaa.

Minusta letittäminen on kuin kansalaistaito, joka kannattaa oppia. Letittäminen ei lopu koskaan, ei niin kauan kuin on äitejä ja tyttäriä.

Meidän Perhe 5/2016

Johanna Suominen, 39, asuu puolisonsa Tommi Suomisen sekä Stellan, 9, Serafiinan, 8, Sarlotan, 5, ja Samuelin, 3, kanssa Nummelassa. Hän työllistyy Lettitehdas-yrityksensä kautta ja opiskelee parturi-kampaajaksi. Hän on tehnyt Kaunista letittäen -kirjan.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Presidentin kanslia

Presidentin puoliso rouva Jenni Haukio esiintyi seesteisenä Heidi Karjalaisen suunnittelemassa smaragdinvihreässä puvussa.

Presidenttipari odottaa esikoistaan, jonka lasketun ajan on kerrottu olevan helmikuussa. Viimeisellä raskauskolmanneksella oleva Jenni Haukio näytti valovoimaiselta ja hehkuvalta Ylen haastattelussa ennen Linnan juhlien alkua. Kun kättely alkoi, Linnan juhlien kommentaattori, pukusuunnittelija Jarkko Valtee kehui pukua eleettömäksi ja yleväksi. Helsingin Sanomat kertoo, että raskaana oleva Haukio pitää tauon kesken kättelyn.

Jenni on luottanut Linnan juhlien pukunsa aiemmin suunnittelija Sari Nordströmin käsiin, lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin puvun suunnitteli Paola Suhonen. Tänä vuonna Haukio teki yhteistyötä nuoren taiteen kandidaatin Heidi Karjalaisen kanssa, ja kyseessä on suunnittelijan ensimmäinen tilaustyö. Rouva Haukion suunnittelijavalintaan vaikutti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla.

”Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus”

– Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus, Haukio kertoi viime perjantaina.

Vauva.fin lukijat veikkasivat Jennin puvun pääväriksi sinistä tai valkoista, mutta suunnittelija Karjalainen yllätti valitsemalla Jennin ylle  smaragdinvihreää. Kauniisti laskeutuva puku kätki Jennin raskauden. Puvun kankaat on Helsingin Sanomien mukaan värjätty käsin. Puvussa on käytetty kaksipuolista silkkisatiinia ja habotaisilkkiä, joka on kiiltävä ja pehmeä silkkikangas.

Heidi Karjalainen kertoo tärkeintä suunnittelutyössä olleen mielenkiintoisen visuaalisen ilmeen löytämisen. Hän kertoo saaneensa puvun suunnitteluun laajat vapaudet.

– Tavoitteena oli löytää tuore näkemys juhlapukeutumiseen pukeutumisetikettiä ja perinteitä kunnioittaen. Halusin suunnitella ajassa kiinni olevan, arvokkaan ja elegantin puvun, joka poikkeaisi Jenni Haukion aiemmista puvuista, Karjalainen totesi presidentin kanslian tiedotteessa. 

Karjalainen on maisteriopiskelija Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun laitoksella muodin pääaineessa. Heidi Karjalainen valittiin syyskuussa Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Toukokuussa hän saavutti toisen sijan Apolda European Fashion Award -kilpailussa Saksassa.

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Juttua muokattu 6.12. klo 21.40, Paola Suhosen suunnitteleman puvun vuosiluku korjattu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jenni Haukion juhlatyyli on edustanut melko perinteistä linjaa. Tänä vuonna lisäjännitystä juhlapukuun tuovat Haukion raskaus sekä uusi suunnittelija.

Presidentin puoliso Jenni Haukio on luottanut Linnan juhlien pukunsa useimmiten saman suunnittelijan käsiin. Tänä vuonna kuitenkin tilanne on erilainen, sillä Haukio on tehnyt yhteistyötä nuoren, vielä tuntemattoman suunnittelijalupauksen kanssa.

Haukion ja Sauli Niinistön esikoisen laskettu aika on helmikuussa, joten puvun suunnittelijan on otettava huomioon myös raskauden tuomat muutokset. 

Haukion päällä on edellisinä vuosina nähty niin perinteistä sinistä kuin näyttävää fuksianpunaista. Mikä on vuoden 2017 pääväri puvussa, joka on koko Linnan seuratuin? Osallistu kyselyyn jutun lopussa!

2012 

Kuva: Antti Hämäläinen
Kuva: Antti Hämäläinen

Vuonna 2012 olivat ensimmäiset tasavallan presidentti Sauli Niinistön isännöimät Linnan juhlat. Presidentin puoliso Haukio oli valinnut ylleen Paola Suhosen suunnittelman iltapuvun, jossa oli kaunis sinisävyinen printti. 

2013

Kuva: Mika Ranta
Kuva: Mika Ranta

Vuonna 2013 Linnan juhlia vietettiin Tampere-talossa, sillä Presidentinlinna oli remontissa. Haukion asu oli tuolloin hieman rennommalla otteella valittu polvipituinen mekko, jossa oli kauniit samettiset yksityiskohdat. Puvun oli suunnitellut Sari Nordström.

2014

Kuva: Rio Gandara
Kuva: Rio Gandara

Vuonna 2014 Haukio luotti hieman perinteisempään linjaan puvussaan. Puku oli Sari Nordströmin käsialaa. Kauniin vaaleansinisen puvun kruunasi valkoinen laahus. 

2015

Kuva: Antti Hämäläinen
Kuva: Antti Hämäläinen

Tämä näyttävä fuksianpunainen puku erottuu Haukion edellisvuosien asuista värivalinnallaan ja mallillaan. Olkapäät paljaaksi jättävässä puvussa oli kaunis pitsinen yksityiskohta. Puvun oli jälleen suunnitellut Sari Nordström.

2016

Kuva: Antti Hämäläinen
Kuva: Antti Hämäläinen

Viime vuoden juhlissa Haukion yllä nähtiin Sari Nordströmin käsialaa oleva elegantti ja klassinen iltapuku. Haukion tyyli sai särmää kaulassa roikkuvasta kauniista korusta. 

Veikkaa! Mitä väriä näemme helmikuussa esikoisensa synnyttävän Jenni Haukion yllä tänä vuonna?

Kysely

Mikä on Jenni Haukion iltapuvun pääväri 2017 Linnan juhlissa?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.