Vasta kun letittämisestä ja palmikoista tuli vahingossa ammatti, Johanna Suominen oivalsi niiden syvimmän olemuksen.

Muisto on kirkas kuin valokuva. Istumme keittiössä pirtinpöydän penkillä hajareisin, äiti takana ja minä edessä. Äidillä ei ole kiire mihinkään. Hän harjaa hellästi pitkää tukkaani ja letittää napakoiksi palmikoiksi, solmii punaisilla nauhoilla.

Opin letittämään kahdeksanvuotiaana. Omien hiusteni lisäksi letitin kaikki barbit ja välitunneilla luokkakaverit. Pelasin ringetteä, ja turnauksissa letitin joukkueelle kisakampaukset.

Sitten syntyivät Stella, Serafiina ja Sarlotta, kolme tuuheatukkaista tyttöämme. Heissä riitti niin paljon letitettävää, että kaksi vuotta sitten luovuuden puuskassa etsin netistä uusia letitystekniikoita. Kokeilin lettejä omien tyttöjen hiuksiin ja kuvasin Facebookiin ja Instagramiin. Pian tutut alkoivat kommentoida 'Upeaa, kuinka sinä osaat!'

Leteistä tuli minulle ammatti vahingossa.

Kun kuulin lauseen tarpeeksi monta kertaa, päätin järjestää lettikurssin. Jos minulla on jokin taito, miksi en jakaisi sitä?

Yhdestä lettikurssista se lähti. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Oli järjestettävä toinen ja kolmas ja neljäs kurssi. Leteistä tuli minulle ammatti vahingossa.

Yhdeksän vuotta kotona neljän lapsen kanssa oli kulunut nopeasti. Olin kokeillut yrittäjyyttä vuoden luomukauppiaana ja todennut, että ei ainakaan sitä. Samalla olin irtisanonut itseni sairaanhoitajan työstäni. Olin Samuel-kuopuksen syntymän jälkeen miettinyt, mitä ihmettä alkaisin tehdä – ja yhtäkkiä minulla oli se unelmieni ammatti.

 

Letittäminen ei ole vain hiusten laittoa, kaunistautumista. Juuri se letittämisessä niin viehättää. Letit ovat jotakin paljon tärkeämpää. Tämän tunsin jotenkin jo lapsena, samoin letittäessäni omia lapsiani. Mutta vasta kun katsoin kursseilla muita äitejä letittämässä tyttäriään, tajusin, miten isosta asiasta on kysymys.

Letit ovat hellyyttä, läheisyyttä ja yhteinen hetki.

Tai näin sen pitäisi olla. Ensimmäisillä lettikursseilla olin joskus sydän kurkussa, kun jotkut kiskoivat tyttäriensä hiuksia. ’Sattuu!’ tytöt kiljaisivat. Silti äiti ei hellittänyt otettaan.

Oma päänahkani on herkkä, ja kiskomista oli vaikea katsella. Kun yksi kurssini päättyi siihen, että tytär purskahti itkuun, päätin, että ei näin!

Letit ovat hellyyttä, läheisyyttä ja yhteinen hetki.

Siitä kerrasta lähtien olen aloittanut kurssini joka kerta samalla alustuksella. Siinä kerron, että tärkeintä ei ole tehdä hienoa lettiä vaan olla lähellä ja hellä.

 

Nyt olen pitänyt sata lettikurssia. Niille on osallistunut yhteensä 2500 letittäjää ja letitettävää: äitejä ja tyttäriä, mummeja ja isiä, ystävättäriä. Olen kuullut kymmeniä tarinoita siitä, miten letteihin liittyy vahvoja muistoja läheisyydestä tai sen puutteesta, hellyydestä tai kivusta.

Moni muistaa lapsuudesta sen kiristävän tunteen, kun äiti kiskoo letit liian tiukalle. Joku taas kateuden, jota tunsi, kun naapurintytön äiti letitti aina oman tyttärensä hiukset. Yksi kurssilaisista kertoi, kuinka hän oli lapsena miettinyt, miten ihanalta mahtaisikaan tuntua oman äidin kosketus. Hänen hiuksiaan ei ollut letitetty koskaan.

Kurssin alussa moni jännittää, oppiiko letittämään. Lohdutan sanomalla, että 98 prosenttia oppilaistani oppii kaikki letit. Ja jos jää yksi letti oppimatta, niin mitä sitten?

Ikärajaa letteihin ei ole.

En minäkään pidä kaikista lettitekniikoista. Mieluiten teen tyttärilleni ranskalaiseen lettiin pohjautuvia lettejä, varsinkin jos on kiireinen kouluaamu. Itselleni teen neliosaisen letin. Tunnen oloni yhtä aikaa naiselliseksi ja tyttömäiseksi lettikampaus päässä. Ikärajaa letteihin ei ole.

Nyt trendikkäitä ovat vesiputousletit, ehkä syksyllä afrikkalaiset pikkuletit. Aina voi oppia uutta. Uusia kokeilukampauksia teen silloin kun on aikaa. Saatan silloin siirtää lapsen tv:n ääreen, jotta lapsen on helpompi olla paikallaan.

Letittäessä lapset alkavat monesti kertoilla, mitä he ovat tehneet kavereiden kanssa tai mitä koulussa on tapahtunut. Meidän aikuisten arki saattaa näyttää kiireiseltä, eivätkä lapset ehkä halua häiritä koska pelkäävät, että aikuisilla on kuitenkin kiire. Letittäessä äiti tai isä ei voi näppäillä kännykkää tai tuijottaa tablettia.

Letittäminen ei lopu koskaan, ei niin kauan kuin on äitejä ja tyttäriä.

Luulen, että lettien suosio liittyy myös siihen, että elämme keskellä teknologiaa ja ihmiset kaipaavat elämäänsä jotain maanläheistä. Letittäminen rauhoittaa.

Minusta letittäminen on kuin kansalaistaito, joka kannattaa oppia. Letittäminen ei lopu koskaan, ei niin kauan kuin on äitejä ja tyttäriä.

Meidän Perhe 5/2016

Johanna Suominen, 39, asuu puolisonsa Tommi Suomisen sekä Stellan, 9, Serafiinan, 8, Sarlotan, 5, ja Samuelin, 3, kanssa Nummelassa. Hän työllistyy Lettitehdas-yrityksensä kautta ja opiskelee parturi-kampaajaksi. Hän on tehnyt Kaunista letittäen -kirjan.

Lapsi on Ylösen ja hänen tyttöystävänsä Katriina Mikkolan ensimmäinen yhteinen.

The Rasmus -yhtyeen laulajana tutuksi tullut Lauri Ylönen, 38, on tullut toistamiseen isäksi.

Ylönen julkaisi viime yönä yhtyeensä Instagram -sivuilla suloisen kuvan vastasyntyneen vauvan pienestä jalasta. Kuvan hashtagien perusteella voisi päätellä, että tuore isä on uudesta tulokkaasta erittäin kiitollinen ja onnellinen.

 

It’s a boy! #laurisweek #newborn #doubledad #baby #la #grateful

Henkilön The Rasmus (@therasmusofficial) jakama julkaisu

Kuva: Instagram / @therasmusofficial

Lapsi on laulajan ja hänen kumppaninsa Katriina Mikkolan ensimmäinen yhteinen. Pari ilmoitti seurustelustaan vuonna 2017.

Ylösellä on avioliitostaan laulaja Paula Vesalan kanssa vuonna 2008 syntynyt Julius-poika.

Vierailija

Lauri Ylönen sai pojan — tuore isä kertoi syntymästä suloisella Instagram-kuvalla

Vierailija kirjoitti: Vierailija kirjoitti: Mistä vetoa että "Katriina-rakkaan" pillerit "petti".. Ei varmasti ollut Laurin puolelta suunniteltu lapsi, ja Laurista sen kyllä aistii pitkälle. Justhan se erosi Paulasta n.vuosi sitten. Jotenkin noloa. Mun mielestä Laurista kyllä aistii, että halusi enemmän lapsia kuin vain yhden. Jossain haastattelussahan tuli ilmi, että Paula oli se, joka ei enempää halunnut... Kannattaakohan sitä lasta silti pukata alulle viikon seurustelun jälkeen. Just sayin'
Lue kommentti
Kaksosvauva lumoaa usein koko perheen, vieraista puhumattakaan. Kuva: iStockPhoto.

Asuuko teillä vauhdikas oinas, herkkä rapu, aurinkoinen leijona vai hajamielinen vesimies?