Axa Sorjasen Kansainvälisessä hiihtokoulussa on mukana 120 lasta, 11 eri kansallisuutta ja yhdeksän eri kieltä. Kuva: Milka Alanen
Axa Sorjasen Kansainvälisessä hiihtokoulussa on mukana 120 lasta, 11 eri kansallisuutta ja yhdeksän eri kieltä. Kuva: Milka Alanen

Maahanmuuttajalasten kotouttamisesta palkittu Axa Sorjanen kannustaa kaikkia vanhempia siihen, että he antaisivat lastensa harrastaa rauhassa.

– Harrastuksen pitäisi olla keino itsenäistyä ja irtautua vanhemmista. Minusta vanhemmat puuttuvat liikaa lastensa harrastuksiin, Kansainvälisen hiihtokoulun toiminnanjohtaja Axa Sorjanen sanoo.

 Lasten on hyvä harrastaa jotakin liikuntaa ja oppia se tapa jo kotoa, Sorjanen painottaa.

Omassa lapsuudessani opin harrastusten ansiosta kulkemaan bussilla ympäri pääkaupunkiseutua, ottamaan vastuuta, olemaan poissa kotoa ja pitämään huolta tavaroistani.

Kansainvälinen hiihtokoulu aloitti toimintansa syksyllä 2015 ja on siitä lähtien opettanut maahanmuuttajataustaisia lapsia hiihtämään – ja samalla suomalaiseen kulttuuriin. Sorjanen on huomannut, miten tärkeä merkitys hiihtokoululla on ollut lasten itsetunnolle.

– Hiihtokoulussa lapset oppivat ryhmässä toimimista ja suomea, mutta oppivat myös tuntemaan turvallisia aikuisia. Heillä aikuiskontaktit liittyvät muuten pääosin kouluun tai viranomaisiin. Mukana on paljon lapsia, jotka eivät ole koskaan olleet poissa vanhempiensa luota. Heille esimerkiksi kahden päivän leiri on tosi jännä kokemus.

Syy tehdä hyvää

Hiihtokoulu sai alkunsa Axa Sorjasen rullahiihtolenkillä Itä-Helsingissä syksyllä 2015. Siellä häntä lähestyi kurdityttö, joka kysyi, missä lajia voisi kokeilla.

– Tajusin heti, ettei missään. Ei Vantaan hiihtoseuraan voi soittaa ja kysyä, saanko tulla testaamaan rullahiihtoa, Ei heillä ole rahkeita ottaa vastaan selvästi eri kulttuureista tulevia lapsia. Eikä kyse ole vain seuroista, sillä maahanmuuttajalasten vanhemmille laji on täysin vieras.

”Meillä on velvollisuus hoitaa asiat niin, että kaikki lapset ovat samalla viivalla.”

Samaan aikaan keskustelu maahanmuutosta kävi Sorjasen mielestä vastenmielisillä kierroksilla. Se oli hänelle syy toimia. Hän kirjoitti kurditytön kohtaamisesta Facebookiin ja aloitti vitsailemalla ystävänsä, hiihdonopettaja Simo-Viljami Ojasen kanssa opettamaan ryhtymisestä. Vitsailu muuttui nopeasti todeksi, kun ensimmäinen hiihto-oppilasryhmä löytyi tutun opettajan avulla. 

– Aikuisina meillä on velvollisuus hoitaa asiat niin, että kaikki lapset ovat samalla viivalla. Siinä voin osaltani auttaa. Ja toisaalta jos voimme samalla luoda mallin, jolla voi tulevaisuudessa auttaa yhä isompaa määrää lapsia, aina vain parempi.

Hiihtokoulun saama palaute on ollut todella kannustavaa.

– Lasten koulusta olemme kuulleet, miten hiihtokoulu on tukenut lasten muutakin oppimista. He ovat saaneet purkaa energiaa ja heidän kuntonsa on kohonnut nopeasti. Vanhemmat ovat kiitelleet, etteivät he olisi koskaan voineet itse tarjota samoja elämyksiä lapsilleen. Tuli vahingossa keksityksi hyvä malli toimia, Sorjanen sanoo.

Sorjanen palkittiin perjantaina 27. tammikuuta 2017 Vanhempainliiton ja Meidän Perhe -lehden Arjen kasvatusteko -palkinnolla.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.