”Olen oppinut arvostamaan vanhempiani nyt, kun olen itsekin äiti.” Kuva: iStockPhoto.
”Olen oppinut arvostamaan vanhempiani nyt, kun olen itsekin äiti.” Kuva: iStockPhoto.

Omasta äidistä tuli tasavertaisempi ja kaukaiset tädit tahtovat kylään. Mutta mitä tekee anoppi?

Tämän vauva teki

”Sukuni on hullaantunut vauvaan ja haluaa auttaa ja ostella tavaroita. Olen vain tyytyväinen tilanteeseen.”

”Olemme tavanneet kaukaisia sukulaisia vain juhlissa, mutta nyt he kinuavat meitä kylään. On kiusallista tavata tätejä, joiden kanssa en keksi puhuttavaa.”

”On loukkaavaa kuulla appivanhemmilta, että lapsi on ilmetty isänsä. Minun piirteistäni ei puhuta mitään.”

”Kyläilemme miehen serkulla: sinne saa piipahtaa ilmoittamatta ja aina on ihastunut vastaanotto.”

”Ujot appivanhemmat kertovat nyt miehestäni hauskoja juttuja.”

”Kun viimein saan vauvan nukahtamaan ja minulla on hetki omaa rauhaa, ovesta paukauttaa mitään ilmoittamatta anoppi, joka ilmoittaa tulevansa pesemään ikkunat.”

Suku kasvattaa

”Välillä sukulaisilta tulee liikaa vinkkejä, mutta toisaalta on vain hyvä, että he ovat mukana arjen touhuissa.”

”Suvussamme on valitettavasti aina vallinnut käsitys, että yksin täällä on kaikkien pärjättävä. Oli vain oma vikani, kun vauvani kärsi koliikista. Silti suku kyllä jakelee ohjeita.”

”En halua, että lastani kasvattaa koko suku. Ydinperheen käytännöt ja päivähoito riittävät.”

”Siskoni ja varsinkin anoppini leikkivät paljon lasten kanssa ja sitä myöten myös kasvattavat lapsia. He opettavat erilaisia asioita ja juttuja, mitä en ehkä itse hoksaa opettaa.”

”Anoppi koettaa puuttua asioihin, mutta tiedot ovat vanhentuneita. Annan mennä toista korvasta sisään ja toisesta ulos.”

”Lapseton opettajasiskoni neuvoo jatkuvasti, miten lasta kasvatetaan. Tietää kuulemma paremmin.”

”Seitsemänkymppinen isäni neuvoo vauvanhoidossa. Kamoon, ethän sä hoitanut meitäkään!”

”Anoppini ei usko, ettei vauvaa saa syöttää aikuisen lusikalla. Kuulemma hänkin on saanut tekarit viisikymppisenä ja hyvin pärjännyt!”

Etäisyys saa surulliseksi

”Olimme anopin kanssa läheisiä ennen ensimmäistä lastamme. Sitten välit viilenivät. Nyt hän ottaa vain miehen sisaren lapsia kylään.”

”Äitini ei ole tekemisissä lasteni kanssa. Hän tuo jouluna lahjan ja tulee vain parkkipaikalle asti. Hän haluaa olla vapaa, ei mummo.”

”Anoppi vetäytyi taka-alalle, kun hormonihuuruissa tiuskin hänelle vauvan syntymän jälkeen. Olen kyllä pyytänyt anteeksi.”

”Äiti katkaisi välit eikä tullut ristiäisiin, koska ei tule isäni kanssa toimeen. Avioerosta on 30 vuotta.”

Ihana äiti – ja anoppi!

”Olen oppinut arvostamaan vanhempiani nyt, kun olen itsekin äiti.”

”Äitini kanssa olen nykyään enemmän tekemisissä kuin ennen. Hän kyläilee ja soittelee viikoittain, välillä mielestäni liikaakin.”

”Sain yksinäni kaksoset ja asuin vanhempieni luona ensimmäiset 1,5 vuotta. Äitini oli mukana synnytyksestä lähtien, valvoi öitä kanssani lasten huutaessa yöllä ja hoiti käytännössä kaiken ruoka- ja vaatehuollon, kunnes muutimme omillemme.”

”Anoppi muuttui siedettäväksi ja nykyään meillä on keskusteltavaa.”

”Lapsen vuoksi vierailen puolison vanhemmilla myös ilman miestä, mitä ei koskaan ennen tapahtunut.”

Lähde: Vauva.fi:n kysely 1.–6.10.

Vauva 11/2015

Vierailija

Vauva tuli, anoppi meni? Äidit kertovat, miten vauva muutti suhteita

Aiemmin tulimme anopin kanssa ihan kivasti juttuun, mutta raskauteni myötä hän on jostain syystä alkanut inhota minua. Sääli, sillä omat vanhempani ovat kuolleet ja kuvittelin miehen vanhemmista tulevan mukavat ja lämpimät isovanhemmat, mutta he eivät ole kiinnostuneet edes käymään meillä ja kaikki, mitä lapsen kanssa teemme, on jotenkin aina väärin ja se muistetaan aina myös kertoa.
Lue kommentti
Vierailija

Vauva tuli, anoppi meni? Äidit kertovat, miten vauva muutti suhteita

Vierailija kirjoitti: Mun Anoppi on ihan Jees. Käy harvakseltaan ja tuo tullessaan syötävää ja lapsille ylläreitä. Apuakin voisin saada jos tarvis olisi, mutta olen vielä hetken kotiäiti ja nautin täysin lasten ja kodinhoidosta. Työhön palaan syksynmyötä ja uskon hänen apunsa olevan silloin tärkeää. Mieheni ensimmäisetä avioliitosta on kaksi lasta joita tietääkseni mummo ei tapaaa lainkaan. Ex-vaimolla on ollut MT-ongelmia ja Anoppi on siksi kertomansa mukaan lopettenut tapaamiset. Lapset ei...
Lue kommentti
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen

Uusperhe on meille ihanteellisin perhemuoto, sanovat elokuussa avioituvat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen

Uusperhe on ihanteellisin perhemuoto ainakin meidän tapauksessamme, kertovat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Se mahdollistaa vuorotellen täyden antautumisen sekä lapsille että parisuhteelle, joka on niin uus- kuin ydinperheen perusta, ja tarjoaa siten parhaat puolet kaikesta. Esimerkiksi ensi joulun Jutta ja Juha viettävät kahdestaan ja miettivät, lähtisivätkö lomalle. Kun toisesta saa voimaa, on ihanaa elää arkea lasten kanssa.

Tärkeää on myös se, että lapset, Jutan 14-vuotias Max-poika sekä Juhan 8-vuotiaat kaksoset, saavat nähdä vanhempiensa onnen. 

– Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen. Jos me voimme hyvin, myös lapset ympärillämme voivat hyvin. He haluavat viettää aikaa kanssamme, kun he näkevät, miten hyvä meillä on. Maxkin jää usein illalla kotiin sen sijaan, että lähtisi kylille, Juha miettii.

”Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.”

Jutta huomauttaa, että onnellisessa tapauksessa ydinperhekin toimii hyvin ja hän ihailee pitkiä liittoja. Usein parisuhde jää kuitenkin arjen kiireen taa. Sieltä voi olla vaikea löytää takaisin oman kumppanin luo.

Molemmilla on siitä myös omat kokemuksensa: elämä lapsiperheessä on päättynyt eroon.

– Liian usein perheessä ajatellaan, että kiirettä kestetään, kun parisuhdetta hoidetaan lomalla kerran vuodessa. Lomaan ladataan kovat odotukset, mutta kun se ei menekään toivotusti, tulee pettymys, Jutta jatkaa.

– Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.

Lue koko Jutan ja Juhan haastattelu Meidän Perheen numerosta 8/2018 tai digilehdestä!

Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi
Äidin tytöt. Uudessa kodissaan Heidi nauttii siitä, että lapset ovat jo isoja ja omatoimisia. ”Minusta tuntuu, että sairauden jälkeen olen ollut heille enemmän läsnä.” Kuva: Kaisu Jouppi

Heidi Sohlbergin sairastama rintasyöpä aloitti ison muutoksen perheen elämässä. Nyt tärkeintä on, että lapsilla on hyvä olla.

Vaikeimmalta tuntui ajatus, että siitä pitäisi kertoa lapsille.

Heidi Sohlberg, 37, sai rintasyöpädiagnoosin kaksi vuotta sitten. Alkoi jakso, joka laittoi uusiksi paljon Heidin elämässä.

Aamun sairaalassa hän muistaa yhä terävästi. Heidi päätti toimia rintasyöpähoitajan neuvon mukaan: kerro asia kotona vielä tänään niin kuin se on.

– Hoitaja sai omalla empatiallaan ja rauhallisuudellaan vakuutettua minutkin, että hitto, ei tässä huonosti käy.

Kaiken keskellä Heidiä helpotti se, että lasten perusturvallisuus ei näyttänyt järkkyneen. Omien tunteiden ja oman pahan olon näyttäminen lapsille oli ollut oikea ratkaisu. Elämä diagnoosin jälkeen oli nimittäin yhtä tunteiden vuoristorataa: välillä itku oli herkässä, sitten nousi taistelutahto.

– Sen jälkeen, kun kerroin asian suoraan, he elivät asian kanssa aika rauhassa ja uskalsivat näyttää minulle tunteensa. En halunnut, että he joutuisivat pärjäämään ja kannattelemaan itseään liikaa. 

– Uskon, että pystyin myös positiivisella perusasenteellani pitämään tyttöjen olon turvallisena. Heille ei tullut pahempaa menettämisen pelkoa, vaikka aika oli heillekin varmasti rankka.

”Sairastumiseni jälkeen tytöt ovat reagoineet heti pienimpiinkin flunssiini.”

Huoli äidistä kuitenkin pysyy. Lapsille äidin flunssa tai kipu on vieläkin iso asia.

– Minua sattui edellisyönä vatsaan, ja aamulla Josse kysyi selvästi huolissaan, että mistä äiti toi sinun vatsakipu voi johtua, Heidi kertoo.

– Olen huomannut, että sairastumiseni jälkeen he ovat reagoineet heti pienempiinkin flunssiini. Nyt kerroin vain, että äidillä on ovulaatio. Seuraavaksi jouduinkin selittämään, mitä se tarkoittaa.

Pelko pois

Heidi käy kontrolleissa vielä seuraavan kolmen vuoden ajan. Sairauden uusimisen pelko häivähtää välillä mielessä sekä äidillä että tyttärillä, mutta Heidi on opetellut ajamaan pelon pois.

Syöpäaika meni lopulta nopeasti ohi. Äimistyneempi Heidi oli, kun hoitojakso päättyi.

– Kun hoitoputkeen hyppää, siinä on tavallaan helppo kulkea. Ajattelin, että kaikki tehty vie eteenpäin kohti paranemista. Kun se päättyy, voi tulla kriisi. Että mitäs nyt?

Tänä keväänä Heidi ja hänen puolisonsa Niklas Sohlberg ilmoittivat eroavansa. Eroa he eivät ole halunneet kommentoida julkisesti.

Tärkeintä elämässä on nyt tyttärien hyvinvointi ja terveys. Heidän arkensa rullaa kuten ennenkin: koulun jälkeen voimistelutreeneihin tai keittiöön leipomaan äidin kanssa. Kesän perhe viettää mahdollisimman rennosti. Tärkeää on tämä hetki.

– Olen todella kiitollinen syöpäpolille ja koko geenitutkimukselle. Niiden takia en edes pelkää lasteni puolesta, sillä hekin voivat olla rintasyöpägeenin kantajia.

Lue koko Heidin haastattelu Meidän Perheen numerosta 7/2018 tai digilehdistä.