Kunpa aikuisten masennus ei kuuluisi lasten elämään. Mutta kun kuuluu, siitä kannattaa puhua oikein. Näin voit parhaiten auttaa lasta – ja masentunutta.

Kerro lapselle masennuksesta. Kertomistapa vaihtelee lapsen iän mukaan, mutta kerro oikein äläkä satuile. Sano, että äidin tai vaarin tai muun läheisen mieli on sairastunut, ihan niin kuin jollakin sairastuu maha tai katkeaa jalka.

Selitä, että masentunut haluaisi jaksaa enemmän. Että mummi välittää lapsesta, vaikka ei tule synttäreille, ja isä ei tahtoisi nukkua niin paljon vaan lähteä leikkipuistoon. Selitä sekin, että joskus voi olla sillä tavalla väsynyt, että se ei mene nukkumalla ohi.

Älä lupaile. Älä sano, että äiti on taas kunnossa, kunhan tulee kesä. Tai että kun mummi nyt saa rauhassa levätä, sitten mummi jaksaa. Kerro rehellisesti lapselle, että kukaan ei tiedä, kauanko jaksamattomuus kestää, mutta toivotaan, että se menee ohi.

Muista sanoa, että mikään ei ole lapsen vika. Äiti ei ole väsynyt, koska lapsi on herättänyt yöllä, eikä isällä ole paha mieli, koska lapsi on kiukutellut tai saanut huonoja koenumeroita.

Korosta, että masentunut rakastaa ja välittää. Sairauden vuoksi hän ei ehkä pysty olemaan kiinnostunut lapsen askarteluista tai jalkapallopelistä, mutta hän rakastaa lasta silti.

Ja jotta auttaisit masentunutta oikein, muista nämä:

Pysy lähellä. Jos et tiedä, mitä sanoisit masentuneelle, älä sano mitään mutta pysy lähellä. Hiljainen välittäminen auttaa.

Älä neuvo ryhdistäytymään. Masentunut ei kuule sitä kannustuksena vaan vaatimuksena. Varo ihan erityisesti lausetta ”Tartu itseäsi niskasta kiinni.”

Älä vähättele. Masennus on sairaus, ei valinta. Masentunutta ei auta yhtään kuulla, että kaikilla on välillä raskasta ja on sitä jaksettu ennenkin.

Kysy ja varsinkin kuuntele. ”Mikä sinua voisi nyt auttaa?” on hyvä alku. Masentunut kaipaa enemmän kuuntelijaa kuin neuvojaa.

Auta masentunutta ja itseäsi. Masentunut ei välttämättä ymmärrä tai jaksa hakea itselleen apua. Auta siinä. Huolehdi myös itsestäsi, pidä rajasi. Masentunut ei ole helppo läheinen.

Neuvot antoi psykologi, psykoterapeutti Ann-Mari Hintikka.

Lue lisää:

Puolison masennus – miten voin auttaa?

Kuinka äidin masennus vaikuttaa vauvaan? Jari Sinkkonen vastaa.

Erityisherkän lapsen 4 tunnuspiirrettä – ja näin toimit herkkiksen kanssa

 

Italiassa lapsi ei saa kulkea yksin minnekään. Siksi kirjailija Vera Vala vie tytärtään karateen ja kertoo hänelle tarinoita oman tiensä kulkijoista.

Aina, kun käymme 9-vuotiaan tyttäreni Gretan kanssa lomalla Suomessa, hän huokaa, ettei voi olla kotona Italiassa koskaan yhtä vapaa. Hänestä on aivan ihmeellistä kävellä Seinäjoella kilometrin verran mummolasta leikkipuistoon ihan itsekseen. Kotona hän kulkee joskus muutaman metrin edelläni ja kuvittelee olevansa vapaa.

Italiassa vanhemmat eivät päästä lapsia minnekään yksin. Syy on laissa: alle 14-vuotiaat eivät saa olla yksin, tai sitä pidetään heittellejättönä. Lapset saatetaan kouluun vielä yläasteellakin.

Minäkään en jätä Gretaa yksin esimerkiksi käydessäni ruokakaupassa enkä päästä häntä kauppaan itsekseen. Jos joku näkisi hänet kadulla, hänet pysäytettäisiin. Jos itsekin näkisin yksinäisen lapsen, kysyisin, missä vanhempasi ovat, sillä kaikki ei olisi kunnossa. Kun Greta oli vauva, naapurini saattoivat kysyä, missä vauva on, jos liikuin yksin.

En uskalla jättää Gretaa yksin siksikään, että jos jotakin tapahtuisi, en pystyisi elämään sen kanssa.

Italiassa vanhemmat vievät ja tuovat lapsensa joka paikkaan.

Muistan lapsuudestani Seinäjoelta, kuinka änkesimme kavereidemme kylään lauantaiaamuisin kello kahdeksalta. Vietimme siellä koko päivän. Italiassa se ei olisi mahdollista, sillä vanhemmat vievät ja tuovat lapset joka paikkaan.

Vaikka olen itse kasvanut vapaammin, ajattelen, että maassa maan tavalla. Ymmärrän, miksi lapsia suojellaan Italiassa tiukemmin. Jo pelkästään liikenne on karmea, ja 60 miljoonaan asukkaaseen mahtuu muitakin kuin hyviä ihmisiä. Dekkaristi kun olen ja lukenut taustatyökseni italialaisia oikeuslääketieteen raportteja, tiedän, millaista pahuutta voi olla.

Pidän napanuoraa tiukalla itsekin. Kun mieheni Corrado on kotona, pyöräilemme Gretan koulumatkat niin, että minä ajan edessä varmistamassa turvallisuuden ja Corrado viimeisenä katsomassa peräämme.

Kerran Greta sai minut kiinni siitä, että vähän vakoilin häntä. Katselin häntä kadulta koulun pihalle, kun hän huomasi minut ja kiljahti, että ”mamma!”. Olemme vitsailleet, että lähden mukaan Gretan häämatkallekin.

Karatessa Greta oppii puolustamaan itseään ja että tyttökin voi olla vahva.

Koska lapset itsenäistyvät Italiassa myöhemmin kuin Suomessa, olen halunnut, että Greta saa muita itsenäisyyden kokemuksia. Hän ottaa osaa kotitöihin, kattaa pöytää ja siivoaa huonettaan. Olen pannut hänet myös imuroimaan, vaikka meillä käy siivooja. Voi olla, että naapurin poika ei   osaa pedata sänkyään vielä 20-vuotiaanakaan.

Olen vienyt Gretan myös karateen. Siellä hän oppii puolustamaan itseään ja että tyttökin voi olla vahva. Italiassa sukupuolijako on perinteisempi kuin Suomessa, ja karatessa Greta näkee myös, ettei ole tyttöjen ja poikien harrastuksia tai töitä. Hän voi tehdä ihan mitä haluaa.

Jotkut asiat italialaisessa kasvatuksessa tuntuvat yliampuvilta. Maalaisjärki puuttuu, jos lapsi köhäisee kerran.

Asuimme äskettäin mieheni työn vuoksi vuoden Afrikassa Seychelleillä, ja siellä Greta itsenäistyi valtavasti. Hän meni uuteen maahaan ja kouluun eikä puhunut englantia sanaakaan. Nyt hän puhuu sujuvasti.

Myös minä olin rennompi, sillä asuimme tekosaarella, joka oli täysin vartioitu. Greta sai kulkea itsekseen ystävänsä luo muutaman sadan metrin päähän. Hän oli niin onnellinen!

Se oli toki expat-kupla. Saarella ajeltiin vain golfkärryillä, eikä sillä ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Vuosi oli kuitenkin vahvistava kokemus koko perheellemme: selviämme muutoksesta.

Vaikka olen sopeutunut Italiaan 20 vuodessa, jotkut asiat sikäläisessä kasvatuksessa tuntuvat yliampuvilta. Maalaisjärki puuttuu, jos lapsi köhäisee kerran. Hänet kuskataan heti lääkäriin, ja ihan perusflunssaan annetaan varmuuden vuoksi antibiootit, jos se onkin streptokokki.

Suomessa ollaan sovittelevia, opetetaan kunnoittamaan toista ja odottamaan vuoroaan nätisti.

Lasten myös ajatellaan selvittävät välinsä keskenään. Jos vaikkapa puistossa toinen nappaa lapion kädestä, lapset saavat kinata siitä, ja vahvempi voittaa. Suomessa ollaan sovittelevia, opetetaan kunnioittamaan toista ja odottamaan vuoroaan nätisti. Arvostan sitä todella paljon.

Olenkin joutunut opettamaan Gretaa, että hänen täytyy olla kovempi pärjätäkseen joukossa. Olemme lukeneet iltaisin esimerkiksi Iltasatuja kapinallisille tytöille. Varsinkin koulumaailma on armoton: jos yksi tekee rikkeen, koko luokkaa rangaistaan. Kovemmaksi opettaminen ja maailmassa pärjääminen on ristiriitaista, sillä Greta on hyvin herkkä lapsi, joka nauttii luovuudesta ja mielikuvituksestaan.

Vaikka osa Italian tavoista on vähän ärsyttäviä, siellä hän saa kuitenkin pysyä lapsena pidempään.

Vera Vala

  • Kirjailija Vera Valan, 41, perheeseen kuuluvat tytär Greta, 9, sekä lentokapteenimies Corrado, 51. He asuvat Italiassa Milanon seudulla.
  • Veran kuudes Arianna de Bellis -dekkari ilmestyi kesäkuussa.
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen
Jutan ja Juhan yhteinen koti on Pirkkalassa, jossa Juhan lapset viettävät osan viikosta joka toinen viikko. Kuva: Anna Huovinen

Uusperhe on meille ihanteellisin perhemuoto, sanovat elokuussa avioituvat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen

Uusperhe on ihanteellisin perhemuoto ainakin meidän tapauksessamme, kertovat Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen.

Se mahdollistaa vuorotellen täyden antautumisen sekä lapsille että parisuhteelle, joka on niin uus- kuin ydinperheen perusta, ja tarjoaa siten parhaat puolet kaikesta. Esimerkiksi ensi joulun Jutta ja Juha viettävät kahdestaan ja miettivät, lähtisivätkö lomalle. Kun toisesta saa voimaa, on ihanaa elää arkea lasten kanssa.

Tärkeää on myös se, että lapset, Jutan 14-vuotias Max-poika sekä Juhan 8-vuotiaat kaksoset, saavat nähdä vanhempiensa onnen. 

– Haluamme, että kotona on rakkauden ilmapiiri, ja lapsetkin näkevät sen. Jos me voimme hyvin, myös lapset ympärillämme voivat hyvin. He haluavat viettää aikaa kanssamme, kun he näkevät, miten hyvä meillä on. Maxkin jää usein illalla kotiin sen sijaan, että lähtisi kylille, Juha miettii.

”Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.”

Jutta huomauttaa, että onnellisessa tapauksessa ydinperhekin toimii hyvin ja hän ihailee pitkiä liittoja. Usein parisuhde jää kuitenkin arjen kiireen taa. Sieltä voi olla vaikea löytää takaisin oman kumppanin luo.

Molemmilla on siitä myös omat kokemuksensa: elämä lapsiperheessä on päättynyt eroon.

– Liian usein perheessä ajatellaan, että kiirettä kestetään, kun parisuhdetta hoidetaan lomalla kerran vuodessa. Lomaan ladataan kovat odotukset, mutta kun se ei menekään toivotusti, tulee pettymys, Jutta jatkaa.

– Parisuhdetta pitää hoitaa arjessakin, mutta vuorottelu antaa elämän osa-alueille aikaa tasapuolisesti.

Lue koko Jutan ja Juhan haastattelu Meidän Perheen numerosta 8/2018 tai digilehdestä!