Mitä useampi ihminen tuntee omistajuutta Kauriin, sen parempi, Minttu sanoo.

Kotona on kaksi huonetta ja kaksi vuodetta. Toisessa niistä nukkuu Minttu Massinen, 34, toisessa hänen kahdeksan kuukauden ikäinen poikansa Kauri. Niinä öinä kuin Kauri ei nuku, ei nuku Minttukaan, sillä hän on Kaurin ainoa vanhempi.

Kaurin perhe on kuitenkin isompi. Siksi ovikello soi. Sisään tulee Kimmo.

– Niitä kestovaippoja en nyt tuonutkaan, Kimmo ehtii aloittaa.

Sitten ovikello soi taas.

Ville riisuu takkinsa ja nappaa Kaurin syliin.

– Onko se vähän laihtunut? Posket ovat kadonneet, Ville ihmettelee ja antaa Kaurin Mintulle: maitoaika.

Ovikello soi.

Heti eteisessä Aleksi saa tehtävän.

– Toisitko Aleksi minulle vettä? Laseja on kaapissa ja mehua jääkaapissa, jos haluatte, pyytää Kauria imettävä Minttu.

Aleksi ojentaa Mintulle suuren vesilasin ja istuu puiselle tuolille. Pian hän saa kylläisen Kaurin syliinsä. Poika hiljenee, katselee vain Aleksia suurilla silmillään.

– Tämä on tyytyväinen lapsi. Oma versioni on korkeintaan 15 sekuntia paikallaan, Aleksi sanoo ja keinuttaa Kauria polvellaan.

Ovikello soi. Kaikkiaan se soi kuudesti: niin monta Kaurin mieskaveria on tulossa kylään kaksioon Helsingin Kallioon. Seitsemäs mieskaveri, Jani, asuu Joensuussa eikä päässyt tällä kertaa paikalle.

Viimeisellä ovenavauksella sisään tullut Tuomas haluaa tehdä jotakin heti selväksi: Hän ja muut Kaurin mieskaverit eivät ole isän korvikkeita.

– Emme ole myöskään miehen malleja vaan ihmisen malleja, Kaurilla on kaikenlaisia erilaisia tyyppejä ympärillään. On hienoa olla luotettu aikuinen lapsen elämässä.

"Pelkäsin, että olen matkalla katkeraksi vanhaksipiiaksi."

Aluksi oli tavallinen tarina: Minttu halusi lapsen.

Hän oli 22-vuotias ja juhlissa poikaystävänsä kanssa, kun kuuli poikaystävän kertovan tutulleen, ettei halua koskaan lapsia.

Minttukin oli aina ajatellut, ettei ehkä halua lapsia lainkaan. Sillä hetkellä hänelle valkeni, että haluaa. Hän tahtoo äidiksi. Ja mieluummin aiemmin kuin myöhemmin.

Seurustelu loppui. Minttu opiskeli ympäristöpolitiikkaa ja -oikeutta Joensuun yliopistossa, vapaa-aika upposi luottamustoimiin ympäristöjärjestöissä ja kunnallispolitiikassa. Missä liikkuikin, Minttu katseli ympärilleen, mutta sopivaa miestä ei tullut vastaan.

Aika kului. Vuosi, toinen, viisi. Huhtikuussa 2010 Minttu oli kylässä ystävänsä luona, kun huomasi jääkaapin ovessa monisteen: fysioterapeutin ohjeita lantionpohjalihasten vahvistamiseen raskausaikana.

Kahden korttelin matkan kotiin Minttu vielä selvisi, mutta eteisessä alkoi itkettää.

– Pelkäsin, että olen matkalla katkeraksi vanhaksipiiaksi. Sellaiseksi, jolle ystävät eivät uskalla kertoa raskauksistaan, koska he tietävät minun toivovan omaa lasta.

 

Minttu päätti, että on aika toimia.

Seuraavana viikonloppuna Minttu söi brunssia ystäviensä kanssa kalliolaisessa kasvisravintolassa. Hummusleipien ja hedelmälautasen lomassa hän kertoi haluavansa äidiksi, nyt.

Seurue alkoi pohtia äidiksi tulon vaihtoehtoja, innostui aika äänekkääksikin.

Helpointa olisi mennä baariin ja pokata joku, he miettivät. Mintusta se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Tai sitten voisi yrittää saada lapsen homoparin kanssa, porukka tuumi. Hyvässä lykyssä lapsella olisi tällöin kolme vanhempaa.

Silloin viereisestä pöydästä kääntyi kaksi päätä. Miespari esittäytyi.

Miehet kertoivat, että eivät voineet välttyä kuulemasta keskustelua. He kertoivat myös, että lapsen saaminen on ollut heidän toiveensa jo pitkään.

Miespari ja Minttu tapasivat koko syksyn ja talven viikoittain. Nopeasti oli käynyt ilmi, että Mintulla ja miehillä oli paljon yhteisiä tuttuja. Minttu oli saanut kuulla, että miehet ovat hyviä tyyppejä. Hyvää vanhemmuutta hän tahtoi vielä selvittää.

Minttu laati miesten kanssa neljä A4-arkillista kysymyksiä. Listalla oli arkisia käytännön kysymyksiä:

Syökö vauva kaupan purkkiruokaa vai itse tehtyjä soseita?

Käyttääkö vauva kertakäyttövaippoja vai kestovaippoja?

Oli myös periaatteellisempia kysymyksiä:

Millainen vanhempi haluaisit olla?

Missä koet omien vanhempiesi onnistuneen kasvatuksessa?

Sitten oli hetkiä elävästä elämästä:

Mikä on sopiva lahja nelivuotiaalle?

Millä ehdoilla hankkisit koiran viisivuotiaalle lapsellesi?

Mitä tapahtuu, jos lapsesi alkaa seurustella idiootin kanssa?

Minttu ja miehet kävivät listan läpi kohta kohdalta. Ajatukset arvoista ja kasvatuksesta sopivat hienosti yhteen.

Sitten miespari ehdotti aikalisää lapsiasiasta. Vähän ajan kuluttua he erosivat.

– Olin todella pettynyt. Vaikka puhuimme vielä teoreettisella tasolla, kuvittelin jo sen nelivuotiaani, jolle ostan lahjaa. Miltä hän näyttää? Pitääkö hän traktoreista vai hullaantuuko uimahyppyihin? Minttu sanoo.

– Miesparin päätöksen jälkeen mietin, että tältä keskenmeno ehkä isästä tuntuu. Sitä menettää jonkun tärkeän, jota ei ole itse kohdussaan kantanut.

Minttu valitsi lapselleen 184 senttiä pitkän isän, jolla on mansikanvaalea tukka.

Hedelmöityshoidot. Vaihtoehto tuntui Mintusta turvalliselta.

– Lapsettomuusklinikalla valinnanvapautta riitti – minulta kysyttiin suorastaan, mitä saisi olla.

Minttu valitsi lapsensa biologiseksi isäksi tanskalaisen spermanluovuttajan, jolla oli ”mansikanvaalea” tukka, siniset silmät ja pituutta 184 senttiä.

Inseminaatiot eli keinohedelmöitykset johtivat yhteen alkaneeseen raskauteen. Yhdeksännen raskausviikon varhaisultrassa sikiöltä ei löytynyt sydämenlyöntejä.

Minttu lohdutti itseään tilastoilla, joiden mukaan 10–15 prosenttia raskauksista päättyy keskenmenoon. Myös klinikan henkilökunta lohdutti: Ainakin oli selvinnyt, että Minttu voi tulla raskaaksi.

Seitsemän inseminaation jälkeen Minttu mietti pitkään. Mitä pidempään hän mietti, sitä varmempi hän oli, että hänen oli jatkettava. Muutaman kuukauden hengähdystauon jälkeen hän soitti lapsettomuusklinikalle ja ilmoitti olevansa valmis kokeilemaan koeputkihedelmöitystä.

– Ajattelin, että olen tässä elämässä velkaa vain ja ainoastaan itselleni. Tuntui, etten tule ikinä antamaan itselleni anteeksi, jos en katso jokaisen kiven alle.

Huhtikuussa 2014 oli Mintun ensimmäinen työpäivä Vantaan Vihreiden toiminnanjohtajana. Ensimmäisen työpäivän päätteeksi hän meni kotiin ja teki positiivisen raskaustestin.

 

Meille tulee vauva.

Näin Minttu on sanonut tärkeimmille ystävilleen heti alusta asti.

– Minulla on koko ajan ollut järjestötoimijan periaate: Mitä enemmän on ihmisiä, jotka tuntevat omistajuutta tähän hankkeeseen, sitä enemmän on ihmisiä, jotka tuntevat omistajuutta lopputuotteeseen eli Kauriin, Minttu sanoo ja nauraa.

Ensimmäisten joukossa vauvauutisesta sai kuulla Kimmo. Uutinen oli helppo jakaa, sillä Minttu ja Kimmo jakoivat myös työhuoneen puoluetoimistolla.

– Lupasin heti, että vien vauvaa kalaan, vaikka harvoinpa kalaa saan, Kimmo sanoo.

Kriittisimpien alkuraskauden viikkojen jälkeen Minttu kertoi vauvasta viidelle parhaalle ystävälleen. Heistä tulisi Kaurin kummitätejä.

Heti sen jälkeen oli miesten vuoro.

– Tiesin, että vanhemmuudessa rinnallani tulee olemaan paljon sitoutuneita naisia. Kun selvisi, että odotan poikaa, halusin hänen elämäänsä myös paljon sitoutuneita miehiä, Minttu sanoo.

Kauri sai seitsemän mieskaveria jo ennen kuin oli syntynyt.

– Minulla itselläni on läheiset kummit. Olen aina tiennyt, että omien vanhempieni lisäksi minulla on nämä aikuiset, jotka ovat juuri minua varten. Halusin, että myös Kaurilla on alusta asti ihmisiä, joille hän on erityinen.

 

Kun laskettu aika ja joulu lähestyivät, viisi kummitädiksi lupautunutta ja Minttu tekivät kännykän viestipalveluun Synnytysrinki-nimisen ryhmän. Erilliseen taulukkoon he kirjasivat päivystysvuorot.

Minttu oli lukenut, että tilastojen mukaan synnytykset alkavat todennäköisimmin aamuyöllä. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hän tarkasti taulukosta, kenelle synnytysrinkiläisistä soittaa, jos yöllä tulee lähtö sairaalaan.

Kauri ei pitänyt kiirettä. Poika syntyi pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, lopulta hätäsektiolla. Koko sairaala-ajan Mintun luona oli joku synnytysrinkiläisistä. Hoitajia hymyilytti, kun naiset vaihtoivat ovella vuoroa läpsystä. Yhden kolmetuntisen iltapäivävuoron sairaalassa oli myös mieskaveri Aleksi.

Tammikuisena tiistaina Minttu ja Kauri pääsivät sairaalasta kotiin. Helsingin talvi oli ollut vetinen ja oli ensimmäinen päivä, jolloin ilmassa oli pakkasen kirpeyttä.

Mieskaveri Matti Airas oli hankkinut Kaurille turvaistuimen ja tuli autolla sairaalaan Minttua ja vauvaa hakemaan.

Matti oli valinnut Kaurin ensimmäiselle kotimatkalle sen arvoisen musiikin. Led Zeppelinin kahdeksanminuuttinen Stairway to Heaven oli tosin päässyt vasta introon, kun auto oli jo parkissa Mintun kotitalon edessä.

Matin mielestä olisi ollut vauvan huonoa musiikkikasvatusta lopettaa kappale kesken. Niin Matti, Minttu ja vastasyntynyt Kauri istuivat viisi minuuttia paikallaan olevassa autossa ja kuuntelivat hiljaa kappaleen loppuun. Hengitysilma huurusi ikkunat.

Yksi mies opettaa Kaurille tanssia, toinen kalastusta, kolmas sarjakuvia.

Erityinen aikuinen – sitä jokainen seitsemästä miehestä on luvannut Kaurille olla.

Kukaan ei oikein enää muista, missä tilanteessa toive mieskaveruudesta esitettiin. Minttu muistelee kutsuneensa kaikki miehet yhteiselle illalliselle, jolla toive oli tarkoitus kertoa. Illallinen kuitenkin peruuntui, kun kaikki eivät päässeet paikalle. Sitten ehkä soiteltiin, lähetettiin viestejä Facebookissa ja puhuttiin.

– Yritin parhaani mukaan esittää asian mieskaveruudesta niin, että miehillä on myös mahdollisuus kieltäytyä kunniasta, Minttu sanoo.

Yksikään ei kieltäytynyt. Päinvastoin kukin alkoi pohtia, mitä voisi pojan kanssa tehdä.

Mieskaverit miettivät näin:

Aleksi Laine, 30, rakastaa exceleitä ja sarjakuvia. Sarjakuvakauppias aikoo tutustuttaa Kaurin myös omaan suosikkisarjakuvaansa Ryhmä X:ään.

Jani Lukkarinen, 32, on Mintun opiskeluaikojen kaveri ja side Joensuuhun. Hän vie varmasti Kaurin retkelle lempipaikkaansa Karhonsaareen Kuopioon.

Kimmo Kyrölä, 33, on luvannut kalastamisen lisäksi opettaa Kauria jalkapallossa. Hän ehdottaa Kaurille suosikkiseuraksi Espoon Honkaa.

Matti Airas, 41, on tekniikan tohtori, joka suunnittelee tulostavansa rakentamallaan 3D-printterillä välikappaleita Brion junaratoihin ja Duplo-palikoihin, jotta voi tehdä niistäKaurin kanssa huimia rakennelmia.

Reko Ravela, 43, harrastaa tanssia ja tanssittaa jo nyt Kauria. Reko, hänen vaimonsa ja syntyvä vauvansa muuttavat pian Mintun ja Kaurin kanssa yhteiseen kommuuniin.

Tuomas Viskari, 37, on Mintulle tuttu Vihreiden kautta. Tuomas tahtoo opettaa Kauria yhdistystoimintaan ja haaveilee jo keskustelevansa Kaurin kanssa klassisesta musiikista.

Ville Harju, 36, rakastaa ruuanlaittoa ja aikoo opettaa Kaurille ruokahifistelyä. Ihan erityisesti bravuureitaan tomaattisia keitoksia kuten kastikkeita.

 

Mieskaverit ovat erilaisia. Juuri se on Mintusta Kaurin rikkaus.

Osa miehistä on isiä. Aleksin kaksivuotiaan pojan hattu on Kaurilla lainassa, ja Kimmon poika on Kauria päivää vanhempi.

Tuomaksella puolestaan ei ole edes kummilapsia.

– Monet ystäväni elävät pikkulapsivaihetta, ja on ollut mielekästä päästä Kaurin kanssa jotenkin osaksi sitä maailmaa, Tuomas sanoo.

Myös perheetön Matti oli imarreltu, kun Minttu pyysi häntä mieskaveriksi.

– Kauriin syntyy varmasti erilainen suhde kuin muiden ystävien lapsiin. Tässä on vanhemman selkeästi ilmaistu toive, että lapsi saa olla minulle tärkeä, Matti sanoo.

Tuomas on kyseenalaistanut vain Mintun käyttämän mieskaveri-termin. Hänestä se muistuttaa liikaa pienperheiden virallisesta mieskaveritoiminnasta.

– Mieskaveri kuulostaa siltä, että perheessä on miehen puute. Tällaisessa Kaurin laajennetun perheen mallissa ei ole puutetta vaan moninaisia mahdollisuuksia, Tuomas sanoo.

Mintulle käy jokin toinenkin termi, ei sillä ole niin väliä. Hänestä tärkeintä ja hienointa on, että Kaurin elämässä on monta tärkeää aikuista.

– Kun Kauri teini-ikäisenä kapinoi ja tahtoo karata luotani kotoa, hänellä on monta ovea, joiden ovikelloa voi mennä soittamaan.

Meidän Perhe 9/2105

Anna-Maija Tuokolla on kolmivuotias tytär näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Heiskasen kanssa. ”Läjä sukulaisia ja ystävien teini-ikäisiä lapsia auttaa meitä lapsen hoidossa. On ihana tietää, että tyttöämme hoitaa aina joku, joka rakastaa häntä aidosti ja jakaa kanssamme saman arvomaailman.” Kuva: Milka Alanen
Anna-Maija Tuokolla on kolmivuotias tytär näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Heiskasen kanssa. ”Läjä sukulaisia ja ystävien teini-ikäisiä lapsia auttaa meitä lapsen hoidossa. On ihana tietää, että tyttöämme hoitaa aina joku, joka rakastaa häntä aidosti ja jakaa kanssamme saman arvomaailman.” Kuva: Milka Alanen

Anna-Maija Tuokko toivoo, että hänen tyttärestään kasvaa rohkea tekijänainen.

Kolmivuotiaan tyttärensä kanssa näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 37, unohtaa käsikirjoitukset. Kotona ei tarvitse luoda hahmoja ollakseen hyvä vanhempi.

– En ole ikinä asettanut itselleni mitään paineita tai edes toiveita olla tietynlainen äiti, Anna-Maija sanoo.

Siksi Anna-Maija ei lukenut kasvatusoppaita tai selvittänyt etukäteen, mihin ravintoloihin mahtuisi vaivattomimmin rattaiden kanssa. Hän antoi itsensä kasvaa äidiksi samaa tahtia tyttärensä rinnalla.

– Tätä mä olen, se saa kelvata. Sama tyyppi äitinä kuin muutenkin. Ystäväpiirini on hyvin suvaitsevainen, eikä toisten erilaisiakaan tapoja tuomita.

Irti liiasta varjelusta

Älä holhoa lasta liikaa. Kasvata, kuten omat vanhempasi. Ne ovat olleet Anna-Maijan tärkeimmät ohjenuorat, joiden mukaan hän haluaa itse äitinä toimia tyttärensä kanssa.

– Jos teen edes suurimman osan asioista sinne päin kuin äitini ja isäni, olen onnistunut superhyvin.

"Ylivarjelu näkyy myöhemmin heikkona riskinottokykynä. En tahdo, että omalle tyttärelleni käy niin."

Pienessä kotikylässään Viialassa Anna-Maija ja hänen veljensä saivat sekä rajoja että vapautta. Anna-Maija piti teininäkin kiinni tiukoista kotiintuloajoista, sillä hän ei halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä. Palkintona oli se, että hän sai muuten huidella mielensä mukaan. Vanhemmat eivät esimerkiksi nipottaneet, kun Anna-Maija ystävineen pani pystyyn oman tanssikoulun, kun sellaista ei ollut lähellä tarjolla.

– Muutaman kaverini vanhemmat olivat ylivarovaisia, eivätkä tytöt ikinä päässeet mukaan koulun päättäjäisiin ja muihin seikkailuihin, Anna-Maija muistaa.

– Ylivarjelu näkyy ihmisessä myöhemmin varovaisuutena ja heikkona riskinottokykynä. En tahdo, että omalle tyttärelleni käy niin.

Lue koko Anna-Maijan haastattelu Meidän Perheen numerosta 9/2018 tai digilehdestä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

70 vuotta täyttävä tasavallan presidentti poseeraa synttäriotoksessa poikansa sekä Lennu-koiran kanssa.

Puolivuotias Aaro-poika poseeraa isänsä sylissä tuoreessa syntymäpäiväotoksessa, jonka presidentti Sauli Niinistö jakoi tänään Twitterissä.

Kyseessä on ensimmäinen julkinen valokuva Niinistön ja Jenni Haukion pojasta.

Hyväntuulinen Aaro istuu isänsä oikealla polvella merimieshenkisessä asussaan. Presidentin toisella polvella istuu perheen koira Lennu. Postauksessaan Sauli Niinistö kiittää saamistaan syntymäpäiväonnitteluista. 

Presidenttiparin poika syntyi Helsingin Naistenklinikalla 2. helmikuuta. Aaro Veli Väinämö sai nimen kasteessa huhtikuussa. Pojan kolmas nimi on myös isä Saulin toinen nimi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.