Vanhemmat jäävät erossa tyhjän päälle

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Auttavien puhelimien suunnittelija Anna Puusniekka toteaa, että eroavat perheet jäävät nykyisin liian yksin vaikean tilanteensa kanssa. Kukaan ei seuraa, miten lapset ja vanhemmat pärjäävät eron jälkeen.

Vaikka käytännön apua esimerkiksi lasten asumisen ja tapaamisoikeuksien kanssa saakin, tapaamisia on vähän, ja asiakeskeiseen auttamiseen tuki pitkälti jääkin. Silti monet tarvitsisivat tukea pitkään eron jälkeenkin.

Kun keskusteluyhteys eroavien puolisoiden välillä on heikko, keskusteluun tarvittaisiin enemmän ammattiapua. Moni tarvitsisi apua juuri keskusteluyhteyden luomiseen. Taannoin alkaneesta sovittelusta, jossa on mukana myös psykologi, on hyviä kokemuksia, mutta sitä ei vielä ole kaikialla. Yksi sovittelun tarkoituksista on auttaa vanhempia muistamaan, että erossa tärkeintä on turvata lapsen etu.

Juuri eroon liittyvät huolet ovat yhä useammin se syy, miksi vanhemmat ottavat yhteyttä MLL:n vanhempainpuhelimeen ja nettikirjepalveluun. Vanhempainpuhelimeen tuli viime vuonna 849 yhteydenottoa. Tyypillinen yhteydenottaja oli 30–39-vuotias äiti tai äitipuoli.

Erojen yleisyys ei tee niistä helpompia

– Parasta lastensuojelua on vanhemmuuden tukeminen. Keskusteluaikoja ja seurantaa tulisi järjestää paljon enemmän kuin se yksi kerta, jossa sovitaan lasten huoltajuudesta ja tapaamisista, Puusniekka sanoo.

Se, että erot ovat yleisiä ja sosiaalisesti hyväksyttyjä, ei tee niistä helppoja tai kevyempiä kuin ennen, Mannerheimin lastensuojeluliiton asiantuntijat korostavat. Avioero ei koskaan ole asia, johon tähdätään. Se on aina pettymys ja raskas kokemus huolimatta syistä, jotka siihen johtavat.

– Tukipalvelujen riittämättömyys lisää eron kuormittavuutta, auttavien puheluiden ja nettipalveluiden päällikkö Tatjana Pajamäki sanoo.

Tunnista, milloin lapsi oireilee eron takia

Vanhemman tärkein tehtävä erossa on pysyä aikuisena lapselleen, muun muassa ottaa vastaan ne tunteet, joita ero lapsessa herättää.

– Jos se tuntuu vaikealta, hae apua vahvistaaksesi itseäsi. Pidä arki mahdollisimman samanlaisena kuin ennen, vaikka eron jälkeen perusarjestakin vastaaminen voi tuntua raskaalta. Hyväksy se, että elämäntilanne on hetkellisesti kuormittava ja herättää kaikissa voimakkaita tunteita, Puusniekka ehdottaa.

– Aina vanhemmat eivät osaa yhdistää lapsen käytöstä eroon. Oivallus, että lapsi oireilee eron vuoksi, on erityisen vaikeaa silloin, kun kyseessä on vauva tai taapero.

MLL:n vanhempainpuhelimen numero on 0600 12 277. Puheluihin vastataan maanantaisin klo 10–13, tiistaisin klo 10–13 ja 17–20, keskiviikkoisin klo 10–13 ja torstaisin klo 14–20. Kirjepalveluun (www.mll.fi/vanhempainnetti) voi kirjoittaa ympäri vuorokauden, viestiin vastataan kahden viikon sisällä.

Vierailija

Kuka auttaa eron jälkeen?

Isät vaativat tapaamisoikeuden rikkomista rangaistavaksi. Länsiväylä lehti 12.3.2012. Kello raksuttaa. Joka tunti yli kaksi lasta menettää isänsä. Näin väittää Isät lasten asialla -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jari Pulkkinen. Kovia lukuja, mutta mihin nämä perustuvat? –?Noin 30 000 lasta kokee Suomessa avioeron vuosittain. Lapsista kolmannes on syntynyt onnellisten tähtien alla. He saavat eron jälkeenkin tavata molemmat vanhempansa. Loput eli kaksi kolmannesta menettää toisen...
Lue kommentti
Vierailija

Kuka auttaa eron jälkeen?

Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta projekti. Tavoite Projektin tavoitteena oli tuottaa koulutus, joka lisäsi ammattilaisten kykyä arvioida isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen ilman sukupuoleen liitettyjä stereotypisiä käsityksiä. Projektin painopisteenä oli isänäkökulman lisääminen ammattilaisten työhön siten, että miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa entistä paremmin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voitiin parantaa isän...
Lue kommentti

Halu ymmärtää tehoaa melkein kaikkiin kodin konfliktitilanteisiin, sanoo tunnekouluttaja ja kolmen pojan äiti Camilla Tuominen.

”Lasten ruma kielenkäyttö saa minut välillä hermostumaan. Meillä on kolme melkein teini-ikäistä poikaa, ja arkea on, että kun pyydän laittamaan kännykän pois tai lopettamaan pelaamisen, joku inttää vastaan. Lapsi tuntee, että rajoitan hänen itsemääräämisoikeuttaan, ja siitä saattaa syntyä konflikti.

Jos heittäytyisin tunteiden vietäväksi, lähtisin ärsytykseni mukaan ja suuttuisin. Tunteita ei voi hallita, mutta niitä voi oppia johtamaan. Ensimmäiseksi hengitän syvään. Otan tavallaan aikalisän, rauhoitan itseäni fyysisesti ja yritän nähdä lapsen kiukun taakse. Sen sijaan, että pitäisin tiukasti pääni, yritän olla utelias. Miksi pelaaminen on juuri nyt niin tärkeää, että keskeytys saa pojan hermostumaan noin paljon?

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Kiukku tai marina on usein vain jäävuoren huippu, jonka alle piiloutuu käytöksen oikea syy. Jos löydän sen, minun on helpompi ymmärtää uhmakastakin käytöstä. Pikkulapsella voi olla vaikka pikkarit huonosti tai leikin maailma täysin kesken.

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Poikani ei voi lähteä nettipelistä kesken siksi, että hän saisi pelissä rangaistuksen. Se on joukkuepeli, ja rangaistus olisi kurja sekä hänelle että tiimille. Siksi olemme sopineet tarkat peliajat, ja jos kohta syödään, hän osaa varautua siihen.

Kerran kinasin yhden kanssa kotiintulosta. Laitoin WhatsApp-viestin, että nyt pitää tulla, ja poika jankkasi pitkään, että ei vielä. Sitten tajusin kysyä, mikä siellä on niin ihmeellistä. Tytöt. Heitä oli paikalla ensimmäisiä kertoja. Se oli hyvä syy venyttää kotiintuloaikaa.

Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä.

Minusta moni kasvattaa liikaa kontrollilla ja kuuntelematta. Meillä saa olla eri mieltä, kunhan perustelee sen kunnolla. Se on lapsen kunnioittamista. Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi sellaisissa asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä. On ihan turha kinata, mistä ovesta lapsi tulee ulos autosta, kunhan tulee. ”Valitse taistelusi” on viisaus, jonka isosiskoni Carita opetti minulle vuosia sitten.

Joskus lapset eivät tiedä itsekään, mikä heitä marisuttaa. Syy tuntuu mössöltä. Silloin yritän vain kysellä ja sanoittaa sitä. Kielteisiäkään tunteita ei pidä vältellä, sillä kun syyn saa sanottua ääneen, jakaminen helpottaa oloa ja rauhoittaa tutkimustenkin mukaan aivoja.

Sama toimii aikuisella. Kerron läheisilleni omista virheistäni ja vaikeista kasvatustilanteista.

Iso riita päättyi siihen, että poikani tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Syntymäpäiväni aattona tapahtui jotain, mikä tuntui todella nololta. Meillä oli poikani kanssa iso riita, joka päättyi siihen, että hän tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Käsittelimme asian heti, ja poika oli itsekin järkyttynyt, surullinen ja pahoillaan. Minä olin surullinen vielä syntymäpäivänäkin. Tuntui kornilta, kun ystävät laittelivat onnitteluviestejä, ja uskalsin kertoa asiasta ensimmäiselle ystävälle vasta illalla. Hän vastasi täysin odottamattomasti, että ”jaa, en osaa olla kovin järkyttynyt, kun meidän pienet lapset ovat olleet aina fyysisiä”. Asian nolouskupla puhkesi heti, eikä oloni tuntunut enää niin pahalta. Tajusin, että asia taitaa olla tabu.

Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Jotta ymmärtää omia tunteitaan, on tärkeää tietää, mitä myös oman jäävuoren huipun alla on. Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Minut herätti yksi hetki. Luin läppäriltä kurjaa meiliä, kun taaperoikäiset lapset pyörivät ympärilläni. Yksi lapsista tuli viattomasti kysymään jotain, ja käännyin suoraan häneen päin ja aloin huutaa. Kaadoin meilin huonot uutiset pojan niskaan.

Se oli kamalaa, mutta mitä suurempi tunnereaktio on, sitä todennäköisemmin siitä oppii. Sen jälkeen tajusin keskittyä erikseen lapsiin ja töihin.

Näytin lapsilleni, että itseään pitää kuunnella.

Kuusi vuotta sitten huomasin, etten ole se äiti, joka haluan olla. Tulin kotiin väsyneenä ja esitin iloista, vaikka olin poikki ja ärtynyt. Lapset myös näkivät naisen, joka omalla toiminnallaan näytti, että on ok esittää muuta kuin on. Ymmärsin, että he eivät niinkään kuuntele sanojamme vaan näkevät suoraan lävitsemme, mitä olemme. Se antoi voimaa elämänmuutoksen tekemiseen.

Irtisanouduin töistäni ja aloin yrittäjäksi. Löysin taas iloisen Camillan, joka oikeasti olen. Näin näytin myös lapsilleni, että itseään pitää kuunnella ja unelmia voi tavoitella.

Opetan poikiani huomaamaan myönteiset tunteet. Silloin ne vahvistuvat. Joka ilta kysyn heiltä kolme kivaa asiaa päivästä. Jos joku vielä sen päätteeksi sanoo, että ”äiti, mulla olisi vielä yksi juttu”, tiedän tehneeni jotain oikein.

Camilla Tuominen

  • Tunnekouluttaja Camilla Tuominen, 42, asuu Espoossa.
  • Perheeseen kuuluvat pojat Joona, 14, Aleksi, 12, ja Niklas, 11, sekä aviomies, yrittäjä Pekka Tuominen.
  • Camilla on kehittänyt tunteita mittaavan Emotion Tracker -sovelluksen, kirjoittanut ja kuvittanut Tunnekuvakirjan ja luennoi tunteiden johtamisesta.
Marja Salon perhe viettää paljon aikaa yhdessä. ”Viihdyn tosi hyvin lasteni kanssa”, 4-vuotiaan Mimin ja 6-vuotiaan Milesin äiti sanoo. Kuva: Pia Inberg

Näyttelijä Marja Salon epäsäännöllinen arki rullaa, sillä perheen kotona asuva isoäiti on iso apu. – Emme ole koskaan joutuneet pyytämään muuta hoitajaa kotiin, Marja kertoo.

Kun muu perhe lähtee menoihinsa, näyttelijä Marja Salon keittiöön jää tiskaamaan Marjan äiti. Hän asuu rivitaloasunon yläkerran toisessa makuuhuoneessa. Toisessa nukkuvat Marja ja mies Andy sekä lapset, juuri ekaluokan aloittanut Miles sekä pikkusisko Mimi

– Äidin vuokrasopimus päättyi, kun minä olin juuri palaamassa töihin. Sovimme, että hän muuttaa meille vähäksi aikaa. Sitten hän jäi, Marja kertoo.

Isoäiti kotona on kullanarvoinen, sillä Marjan työ Kansallisteatterilla tarkoittaa paitsi kiireisiä aamuja, myös myöhään venyviä iltoja. Kolmen sukupolven kodissa eletään sopuisasti.

– Äidistä on paljon apua, ja se tuo iloa hänelle itselleenkin. Emme ole koskaan joutuneet pyytämään muuta hoitajaa kotiin, Marja sanoo.

Marja näyttelee Yösyöttö-elokuvassa yksinhuoltaja Enniä. Pääosassa nähdään Petteri Summanen. Leffan ensi-ilta on 6.10. Tänä syksynä Marja nähdään myös Kansallisteatterin Tippukivitapaus-musikaalissa.
Marja näyttelee Yösyöttö-elokuvassa yksinhuoltaja Enniä. Pääosassa nähdään Petteri Summanen. Leffan ensi-ilta on 6.10. Tänä syksynä Marja nähdään myös Kansallisteatterin Tippukivitapaus-musikaalissa.

”Äiti on pomo, isi on paras”

Yösyöttö-elokuvassa Marja näyttelee Enniä, jonka mies on jättänyt hänet yksin vauvan kanssa. Marjan oma lapsiperhearki on aivan erilaista.

Hänen miehensä on sellainen, joka jaksaa lukea kymmenen iltasatua yhteen menoon ja istuu lapio kädessä keskellä hiekkalaatikkoa, kun muut vanhemmat jäävät seisoskelemaan leikkikentän reunalle. Uimarannalla Marja saa muistuttaa, että suomalaisille säännöt ovat tärkeitä: liukumäki on todella vain lapsia varten.

”Meillä ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kehottaa puolisoa osallistumaan.”

– Minulla ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kehottaa puolisoa osallistumaan. Päinvastoin, saan välillä sanoa, että anna lasten olla keskenäänkin, Marja nauraa.

– Välillä on kyllä kurjaa olla se tylsä, joka käskee sisälle kesken futispelin. Lapset sanovat, että äiti on pomo ja isi on paras, koska se leikkii meidän kanssa.

Lue Marja Salon koko haastattelu Meidän Perheen numerosta 10/2017!