Lukijoiden vinkit onnistuneelle kolmen sukupolven lomalle.

1. Lapsista päävastuussa ovat äiti ja isä

Mistä seuraa myös, että lastenhoitoavusta on hyvä sopia etukäteen. Lapsenlapsia ei lykätä isovanhempien vastuulle varoittamatta – ja auta armias, jos isovanhempi yrittää omia päävastuuta itselleen.

”Minä ja puolisoni olemme tietenkin päävastuussa lapsistamme. Isovanhempien apu on kuitenkin ollut korvaamatonta, ilman heitä loma ei olisi tuntunut niin lomalta. -- Kaikkien toiveet ollaan reissussa huomioitu, jolloin myös isovanhemmat ovat halutessaan ehtineet viettää aikaa ilman lastenlapsia.”

”Pahaa mieltä tuottaa isoäidin tiukka kuri, asioihin (mm. lasten pukeutumiseen) puuttuminen sekä lastenlasten epätasa-arvoinen kohtelu.”

2. Isovanhemmista apua, isovanhemmille apua

Voi olla niinkin päin, että isovanhempien kanssa tuntuu siltä, kuin reissussa olisi pari lasta lisää.

”Minä olen vastuussa lapsista ja aikataulusta, ja isovanhemmista, joita saa opastaa ja holhota kuin lapsia. Käännän ruokalistat ja tilaan heille ruoat, selvitän ongelmat, ohjaan minne mennään, luen kartat.”

Parhaimmillaan kaikki silti hyötyvät, tavalla tai toisella.

”Mieheni ja minä järjestettiin matka, varattiin lennot, kuljetukset ja majoitukset. Vastasimme aikatauluista tms. Isovanhemmat maksoivat matkat ja me olimme ’matkatoimisto’.”

3. Sopivasti omaa ja yhteistä aikaa

Ihan parasta monen sukupolven reissussa on, että lapsia on vahtimassa ja viihdyttämässä useampi aikuinen. Tasapaino oman ja yhteisen ajan välillä on tärkeää.

”Olemme saaneet puolisoni kanssa kahdenkeskistä aikaa lomamatkalla ja hotellin altailla olemme saaneet rauhassa loikoilla ja lukea, kun joku muu on välillä katsonut lasten perään.”

”Lentomatkat ovat olleet helpompia, kun matkassa on useampia aikuisia. Lapset ovat vielä pieniä, joten ovat kiertäneet sylistä syliin lennoilla. Ravintoloissakin on helpompi käydä isommalla porukalla, kun lasten jutuille löytyy aina kuuntelija, eivätkä he tylsisty niin äkkiä. Meidän päätöksemme on ollut varata lomareissuille omat huoneet meidän perheelle ja isovanhemmille. Loma vietetään muutenkin niin tiiviisti yhdessä, että edes ne lyhyet hetket hotellihuoneessa on mukava viettää oman perheen kesken.”

”Kaikki nauttivat. Kaikilla oli ’omaa aikaa’ ja yhdessä tehtiin paljon. Kaikki pääsivät myös yöelämään ja seuraava lapsikin sai alkunsa.”

4. Suunnitelkaa etukäteen

Jutelkaa toiveistanne ja odotuksistanne jo ennen reissua.

”Sovitaan pelisäännöt. Isovanhemmat vahtivat lapsia sopimuksen mukaan. Sovitaan myös, minne mennään yhdessä, ollaanko koko ajan koko porukalla syömässä...”

”Olettehan viettäneet paljon aikaa muutenkin yhdessä, tiedätte toistenne tavat ja säännöt lapsille? Onhan matka sellainen, jolle kaikki haluavat lähteä?”

5. Varaa mukaan kärsivällisyyttä

Varaudu silti siihen, että yhdessäolo ei ole pelkkää harmoniaa.

”Alkoi hermo kiristyä, kun kaikki oli niin hidasta ja vaikeaa ja kaikki piti selvittää moneen kertaan.”

”Lähinnä minulla itselläni meni hermot omiin vanhempiin muutaman kerran. Ihan mitättömistä aiheista, esim. ruokailurytmistä tai matkaohjelmasta, joista oltiin välillä eri mieltä.”

”Kunnioitus omia tai puolison vanhempia kohtaan auttaa pitkälle. Vaikkei jokin asia miellyttäisi, niin kannattaa katsoa kokonaiskuvaa ja arvostaa sitä kaikkea, mitä he teidän ja lastenne vuoksi tekevät.”

”Avoimin mielin vaan matkaan! Vaikka joku asia omissa tai puolison vanhemmissa ärsyttäisikin, voi sen koettaa unohtaa lomareissun ajaksi.”

Sitaatit on poimittu vastauksista Vauva.fi:n kyselyyn.

Lue lisää

Tutkimus: 1-vuotias saa kalleimmat synttärilahjat isovanhemmilta

Äidinäiti on isovanhemmista läheisin

Miten välttyä matkalla vatsataudilta ja 8 muuta matkailukysymystä

Marja Salon perhe viettää paljon aikaa yhdessä. ”Viihdyn tosi hyvin lasteni kanssa”, 4-vuotiaan Mimin ja 6-vuotiaan Milesin äiti sanoo. Kuva: Pia Inberg

Näyttelijä Marja Salon epäsäännöllinen arki rullaa, sillä perheen kotona asuva isoäiti on iso apu. – Emme ole koskaan joutuneet pyytämään muuta hoitajaa kotiin, Marja kertoo.

Kun muu perhe lähtee menoihinsa, näyttelijä Marja Salon keittiöön jää tiskaamaan Marjan äiti. Hän asuu rivitaloasunon yläkerran toisessa makuuhuoneessa. Toisessa nukkuvat Marja ja mies Andy sekä lapset, juuri ekaluokan aloittanut Miles sekä pikkusisko Mimi

– Äidin vuokrasopimus päättyi, kun minä olin juuri palaamassa töihin. Sovimme, että hän muuttaa meille vähäksi aikaa. Sitten hän jäi, Marja kertoo.

Isoäiti kotona on kullanarvoinen, sillä Marjan työ Kansallisteatterilla tarkoittaa paitsi kiireisiä aamuja, myös myöhään venyviä iltoja. Kolmen sukupolven kodissa eletään sopuisasti.

– Äidistä on paljon apua, ja se tuo iloa hänelle itselleenkin. Emme ole koskaan joutuneet pyytämään muuta hoitajaa kotiin, Marja sanoo.

Marja näyttelee Yösyöttö-elokuvassa yksinhuoltaja Enniä. Pääosassa nähdään Petteri Summanen. Leffan ensi-ilta on 6.10. Tänä syksynä Marja nähdään myös Kansallisteatterin Tippukivitapaus-musikaalissa.
Marja näyttelee Yösyöttö-elokuvassa yksinhuoltaja Enniä. Pääosassa nähdään Petteri Summanen. Leffan ensi-ilta on 6.10. Tänä syksynä Marja nähdään myös Kansallisteatterin Tippukivitapaus-musikaalissa.

”Äiti on pomo, isi on paras”

Yösyöttö-elokuvassa Marja näyttelee Enniä, jonka mies on jättänyt hänet yksin vauvan kanssa. Marjan oma lapsiperhearki on aivan erilaista.

Hänen miehensä on sellainen, joka jaksaa lukea kymmenen iltasatua yhteen menoon ja istuu lapio kädessä keskellä hiekkalaatikkoa, kun muut vanhemmat jäävät seisoskelemaan leikkikentän reunalle. Uimarannalla Marja saa muistuttaa, että suomalaisille säännöt ovat tärkeitä: liukumäki on todella vain lapsia varten.

”Meillä ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kehottaa puolisoa osallistumaan.”

– Minulla ei ole sitä ongelmaa, että pitäisi kehottaa puolisoa osallistumaan. Päinvastoin, saan välillä sanoa, että anna lasten olla keskenäänkin, Marja nauraa.

– Välillä on kyllä kurjaa olla se tylsä, joka käskee sisälle kesken futispelin. Lapset sanovat, että äiti on pomo ja isi on paras, koska se leikkii meidän kanssa.

Lue Marja Salon koko haastattelu Meidän Perheen numerosta 10/2017!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
”Fanny on kotonakin koko ajan trampoliinilla purkamassa energiaa. Kaikille tällainen harjoitusmäärä ei sopisi, mutta niin kauan kuin Fanny on itse innoissaan, kannustamme, kustannamme ja kuljetamme”, Sanna Saarijärvi kertoo. Kuva: Satu Kemppainen

Näyttelijä Sanna Saarijärvi jäi kolmen vuoden virkavapaalle Fanny-tyttären voimisteluharrastuksen tähden. Se aika solmi äidin ja tyttären välille siteen, jonka Sanna uskoo kestävän pitkään.

No nyt kyllä pitäisi olla jo!

Näyttelijä Sanna Saarijärvi, 47, huudahtaa lähinnä itselleen, sillä harjoituskamppeita pakkaava tytär Fanny-Amanda, 10, on aina aikataulussa.

On keskiviikkoiltapäivä, ja yksi Fannyn kuudesta viikoittaisesta telinevoimisteluharjoituksesta alkaa puolen tunnin kuluttua.

Harva vanhempi pystyy kuskaamaan lasta harrastamaan kahdelta arki-iltapäivänä, mutta kolmen viime vuoden ajan se on ollut Sannalle mahdollista. Hän on ollut virka-vapaalla Helsingin kaupunginteatterista Fannyn koulun-aloitusvuodesta 2014.

Matkalla kyytiin kiipeävät samassa ryhmässä harjoittelevat kaksoset Hertta ja Hilda. Kahta minuuttia vaille tasan tytöt juoksevat sisään Veskulan liikuntahalliin.

– Osa tytöistä tulee harjoituksiin Vantaalta tai Järvenpäästä. Tähän aikaan näillä väleillä ei kulje mitään busseja, joten vaihtoehtoja ei ole, Sanna kertoo.


Äidin tyttö. Fanny haluaa isona äitinsä tavoin näyttelijäksi. ”Hän kävi kesäteatteri- esityksessä monta kertaa, ja liikunnanopettajan toiveammatti jäi pois”, Sanna kertoo.


Harrastus on haaste vanhemmille

Fanny päätyi telinevoimisteluun sattumalta. Sanna pani merkille, että kilpailuhenkinen tytär pitkästyi naisvoimistelijoiden jumpassa. Naapurissa asuvan kaverin innoittamana Fanny kokeili telinevoimistelua ja siirtyi kilparyhmään jo 7-vuotiaana.

Harjoitusmäärä nousi kolmesta viiteen kertaan viikossa.

Kuvio tiesi haasteita vanhemmille. Harjoitukset alkoivat usein jo puoli neljältä, ja matkaa Keravan-kodista Tuusulaan harjoitushallille oli viisi kilometriä.

Sannan normaali työpäivä teatterilla on kaksiosainen. Harjoitukset kestävät yhdestätoista kolmeen. Töissä pitää olla takaisin kuudelta illan näytöstä varten. Puoliso, Bauer Median sisältöjohtajana työskentelevä Hermanni Seppälä, tekee yhdeksästä viiteen -työpäivää Helsingissä, joten jo Fannyn eskarisyksynä perheessä alkoi armoton kyytien sumplinta.

”Minulla oli huono omatunto siitä, että Fanny meni vuoden ikäisenä tarhaan.”

Lopulta Sanna pyysi teatterilta virkavapaata perhesyihin vedoten.

– Minulla oli huono omatunto siitä, että Fanny meni vuoden ikäisenä tarhaan minun palatessani töihin. Kun sitten tuntui, että äitiä tarvittiin koulun alkaessa ja mahdollistamaan harrastamista, halusin jäädä kotiin.


Vaativa laji. Sanna arvioi, että Fannyn harrastus maksaa muutaman satasen kuukaudessa. ”Ymmärrän sen, ettei tällainen harrastus ole kaikissa perheissä mahdollinen”, Sanna sanoo.


Päätös oli oikea

Onko meillä varaa tällaiseen?

Sitä Sanna ja Hermanni puntaroivat ennen päätöstä. Olisi selvää, että Sannan ratkaisu tekisi loven uusperheen tuloihin. Näyttelijät eivät saa virkavapaansa aikana mitään korvausta, eikä Sanna tiennyt, miten hänen omat näytelmäprojektinsa lähtisivät tauon aikana vetämään.

”Virkatyössä olisin nähnyt Fannya vain hetken aamulla ja illalla nukkumassa. Se olisi ollut sydäntäsärkevää.”

Hermanni antoi puolisolleen täyden tukensa. Jo ensimmäisen syksyn aikana Sanna huomasi, että päätös oli oikea.

– Virkatyössä olisin nähnyt Fannya vain hetken aamulla ja illalla nukkumassa. Se olisi ollut sydäntäsärkevää. Kotona minusta oli todella käytännön apua kuskaamisessa ja kokkina.

Uuden järjestelyn ansiosta perheen rytmi rauhoittui. Arkisin Sanna tuotti ja harjoitteli omia näytelmäprojektejaan, mutta oli läsnä, kun Fanny palasi koulusta. Ovet olivat aina auki myös kavereille. Kuudelta perhe istui syömään ja juttelemaan päivän tapahtumista. Sellaiseen luksukseen ei ole teatterin näytöskausilla aikaa.

Eniten Sanna iloitsee luottamuksellisesta suhteesta, joka äidin ja tyttären välille kolmen vuoden aikana muodostui. Hän uskoo sen kantavan, kun murrosikä lähestyy.

– Fanny joskus sanoo, että äiti jäi kotiin minun takiani. Painotan aina, että siinä merkitsivät myös ammatilliset syyt. Toivon, että hän ei ottanut paineita kotiin jäämisestäni. Oli hyvä, että hän näki minun tekevän myös omia töitäni tuona aikana.

Sannan virkavapaa venyi lopulta kahden sijasta kolmeen vuoteen. Sen aikana hän työsti ensimmäisen monologinsa Kilon paloina sekä komedian Hyvässä nousussa yhdessä Miia Nuutilan kanssa. Kesät hän näytteli kesäteatterissa.


Perheen uudesta kodista Fanny polkee itse treeneihin. Arki sujuu nyt, vaikka Sanna onkin palannut töihin.
Perheen uudesta kodista Fanny polkee itse treeneihin. Arki sujuu nyt, vaikka Sanna onkin palannut töihin.


Yli 20 tuntia harrastuksia viikossa

Kahdeksantoista tuntia telinevoimistelua. Tunti pianonsoittoa musiikkiopistolla. Pari tuntia yleisurheilua. Päälle kisat ja leirit – sekä tietenkin koulu.

Siltä näyttää Fannyn normiviikko tänä syksynä. Kesäkaudella hän kilpailee Keski-Uudenmaan yleisurheilijoissa juoksussa ja pituushypyssä, mutta harrastaa lajia vielä syksylläkin telinevoimistelun ehdoilla.

Vanhemmat tietävät, että harrastusmäärä on kymmenvuotiaalle kova.

– Fanny on kotonakin koko ajan trampoliinilla purkamassa energiaa. Kaikille tällainen harjoitusmäärä ei sopisi, mutta niin kauan kuin Fanny on itse innoissaan, kannustamme, kustannamme ja kuljetamme.

Taitoluistelun ja joukkuevoimistelun tavoin telinevoimistelu on laji, jossa maailman huiput ovat usein alle kaksikymppisiä. Siksi tiukkaan harjoitteluun sitoudutaan jo nuorena. Sanna ymmärtää tämän, mutta kuulostelee jatkuvasti tyttärensä jaksamista.

– Ensimmäisestä päähänpistosta ei saa jäädä harjoituksista pois. Mutta jos Fanny on ollut todella väsynyt, väliin jäänyt treeni ei kaada maailmaa.

Sanna ja Hermanni ovat pitäneet kiinni perheen jokatalvisesta lomasta Floridassa. Tärkeitä syntymäpäiviä tai sukujuhliakaan ei harjoitusten takia uhrata.

– Kunnioitamme harjoitusohjelmaa, mutta yleensä poissaoloista on voitu keskustella. Samoin Fanny voi jättää telinevoimistelun väliin yleisurheilukisojen takia. Lajit tukevat toisiaan, Sanna kertoo.

– Floridan-lomalle Fanny on saanut aina valmentajalta mukaan harjoitteluohjelman. Hän on käynyt myös treenaamassa siellä paikallisen telinevoimisteluseuran kanssa. Englanninkielisen päiväkodin ja hyvän valmennuksen ansiosta hän pärjäsi siellä hienosti.

”Katson ihaillen, millaista luonteenlujuutta harjoittelu on Fannylle opettanut.”

Vaativuudesta huolimatta Sanna näkee tiukassa tahdissa paljon hyvää.

– Katson ihaillen, millaista luonteenlujuutta harjoittelu on Fannylle opettanut. Hän saattaa tuskailla, ettei ikinä opi jotain flikkisarjaa, ja kuukauden kuluttua hän tulee innoissaan näyttämään: katso, minä opin sen! Mahdoton muuttuu työtä tekemällä mahdolliseksi. Uskon sen asenteen kantavan muuallakin elämässä.

Vaikka Sanna on itse juossut kilpaa nuorten maajoukkueessa asti, hän ei haaveile tyttärelleen uraa ammattiurheilijana.

– Nyt Fanny sanoo, että hän haluaa jatkaa ainakin siihen asti, kunnes saa oman musiikkiohjelman permannolle. Se tapahtuu viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Nyt tässä on kyse harrastamisesta, oppimisesta ja hauskanpidosta.

Mieluummin Janakkalaan kuin häämatkalle

­Voimisteluseura Keski-Uusimaan kilparyhmä on saanut jo alkulämmittelynsä päätökseen. Fannyn ryhmä siirtyy puomille tekemään silta­kaatoja taaksepäin. Sannaa jännittää, sillä Fannylla on ollut liikkeen kanssa ongelmia.

Fanny on säästynyt pahoilta loukkaantumisilta, mutta kerran ryhmän harjoituksiin on kutsuttu ambulanssi. Silloin treenikaveri vietiin hoidettavaksi murtumien takia.

Sanna ei suostu pelkäämään. Enemmän hän jännittää kilpailuissa, joita kisakauden aikana riittää parhaimmillaan joka toiselle viikonlopulle. Fannyn sijoittuminen kisoissa on perheelle toisarvoista.

– Olemme katsomossa rennoimmasta päästä, Sanna sanoo.

– Toki toivon, että Fanny pystyy kisoissa parhaimpaansa, mutta se riittää. Onnistumisista iloitaan yhdessä, ja epäonnistumisen hetkellä syli on aina lähellä. Tunteita saa ja pitääkin näyttää.

Jotkut vanhemmista ovat aina mukana lastensa treeneissä. Osa on keventänyt arkeaan harrastuksen vuoksi ja vaihtanut kokopäiväisen osa-aikatyöhön.

Sanna itse seuraa harjoituksia silloin tällöin. Kisoihin hän ja Hermanni yrittävät päästä aina.

– Nyt kesällä Hermanni olisi vienyt minut minihäämatkalle Lontooseen, mutta sanoin, että menisin mieluummin Janakkalaan katsomaan, kun Fanny juoksee ja hyppää pituutta. Teimme sinne koko perhe kesäretken avoautolla. Häämatkalle menemme vasta myöhemmin.

Ei uhrautumista, vaan oikea ratkaisu

Tänä syksynä Saarijärvi-Seppälän perheen rytmi on pyörähtänyt uusiksi. Kolmikko muutti kesällä Keravalta Tuusulaan unelmien kotiin. Heinäkuussa samoissa maisemissa juhlittiin kaksi päivää Sannan ja Hermannin häitä.

Uuden kodin ovelta Fannylla on vain kilometri treeneihin, kouluun ja musiikkiopistolle. Se on harrastamiselle elinehto, sillä Fannyn uusi kilparyhmä aloittaa harjoittelun jo puoli kolmelta iltapäivällä – ja äidin virkavapaa on päättynyt.

– Fanny voi vain pakata eväät mukaan ja pyöräillä suoraan koulun jälkeen harjoituksiin. Illat jäävät levolle ja kavereille, Sanna kertoo.

Kesällä Fanny lomaili kolme viikkoa. Vapaapäivinäkin tytön tekee usein mieli urheilun pariin: kesällä golfaamaan, talvella laskettelemaan.

– Vapaalla osaamme muuten kyllä vain olla tai tehdä ex-tempore -juttuja yhdessä, Sanna sanoo.

Paluu töihin kaupunginteatteriin tuntuu hyvältä. Perheen kotityöt on jaettu uudelleen nyt, kun molemmat aikuiset ovat taas päivätöissä.

Sanna ei koe uhrautuneensa perheen tähden. Elämä on juuri oikealla tolallaan.

– Tiedän, ettei perheemme ja parisuhteemme voisi näin hyvin ilman vapaatani.

  • Näyttelijä Sanna Saarijärvi, 47, asuu Tuusulassa puolisonsa, sisältöjohtaja Hermanni Seppälän ja parin tyttären Fanny-Amandan kanssa.
  • Perheeseen kuuluvat myös Hermannin jo kotoa muuttaneet lapset Womma ja Bertta.
  • Sanna näyttelee tänä syksynä Helsingin kaupunginteatterin farssissa Palkkamurhaajan painajainen.
Vierailija

Sanna Saarijärvi jäi pois töistä, jotta tytär voisi harrastaa: ”Ilman päätöstäni perhe ja parisuhde eivät voisi näin hyvin”

Älyttömän hyvä päätös. Jenkit, saksalaiset, ruotsalaiset, sveitsiläiset ovat osanneet tämän jo pitkään. Näkyy sitten parempana hyvinvointina ja vauraampina ihmisinä kun ovat ennalta varautuneet lapsiperhevaiheeseen. Suomalaiset sen sijaan edelleen uskottelevat itselleen että pelkkä sosiaaliturva on riittävä hyvään elämään. Säästetty ja peritty varallisuus antaa valinnanvaraa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.