Lopeta sirkustelu, etsi paikkasi, äläkä pelkää kapinaa.

1. Kerro lapselle rakkaudesta.
Mieti ensin kuinka vakavasta suhteesta on kyse, sillä hetken hurmaan ei kannata vetää lapsia lainkaan mukaan. Mieti myös missä vaiheessa lapsi tai lapset ovat erotyössä. Lapsi tekee eron jälkeistä luopumistyötä ja yrittää sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, jossa toinen vanhemmista ei ole kaiken aikaa.
Kun olet valmis, kerro, että olet löytänyt uuden, tärkeän ihmisen, johon olet rakastanut tai ihastunut. Kerro, että uusi ystävä viettää jatkossa enemmän aikaa teillä kotona – mutta hän ei ole uusi isä eikä uusi äiti, vaan ystävä.

2. Etsi paikkasi – älä heittäydy heti bonusvanhemmaksi.
Lapsiin kannattaa alkaa rakentaa suhdetta, kuten ihmissuhteita yleensäkin rakennetaan: tutustumalla, toista kuuntelemalla, luottamusta ja yhteistä säveltä hakemalla. Vaikka kotileikki tuntuu kahdesta rakastuneesta ihanalta ja lapsistakin se voi olla ihan jees, ei kenenkään elämään voi rynniä äidiksi tai isäksi.

3. Älä suostu jäämään etäiseksi.
Lasten ja uuden kumppanin ystävyys, josta kasvaa myöhemmin sosiaalinen vanhemmuus, ei synny ilman vaivannäköä. Tämän suhteen rakentaminen on aina uuden kumppanin velvollisuus, vastuuta siitä ei voi työntää lapsille eikä heidän vanhemmalleen. Vaikka olisi kuinka mukava keskittyä vain uuteen, upeaan kumppaniin, se ei käy, kun kuviossa on mukana lapsia.

4. Älä pelkää kapinaa.
Lapset kapinoivat lähes aina uutta tulokasta vastaan. Uuden ihmisen muuttaminen taloon voi tuntua lapsesta kamalalta, hämmentävältä, ehkä hetkisen aikaa uudelta ja kiehtovalta. Jos lapsen kapinointia ja siihen liittyviä aikuisten tunteita ei pystytä käsittelemään rehellisesti, seurauksena on väistämättä parisuhteen ongelmia.
Lasten vanhemman tehtävä on osoittaa lapsille, mikä on uuden kumppanin paikka ja rooli perheessä. Vaikka uusi kumppani onkin lapsille aluksi vain kaveri, hänellä on silti oikeus kasvattaa.

5. Valita ja ehdota.
Uusperheen rakentaminen on välillä raskasta, ärsyttävää ja turhauttavaa. Siksi täytyy puhua, paljon ja avoimesti. Kaikkein ikävimmistäkin tunteista pitäisi pystyä kertomaan toiselle.
Välillä tulee väsymyksen hetkiä ja hylkimisreaktioita toisen lasta kohtaan, mutta niitä tunteita ei saisi näyttää lapselle. Jos pahan olon, väsymyksen ja pettymyksen voi purkaa kumppanilleen, parisuhteen ja uusperheen perustat ovat vahvalla pohjalla.
Pyrkikää aina ongelmista ratkaisuihin, negatiivisesta olotilasta positiiviseen lopputulokseen. 

6. Mieti, kuka saa lastenhuoneen.
Muuttaminen asuntoon, jossa puoliso on asunut aiemmin perheensä kanssa, voi olla virhe. Lapsille on repivää, jos omaan kotiin muuttaa uusia lapsia – varsinkin, jos he ovat itse joutuneet muuttamaan kodistaan ja uudet lapset saavat heidän huoneensa.
Helpointa olisi aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa asunnossa. Jos se ei ole mahdollista tai muuten järkevää, vanhassa kodissa kannattaa ainakin tehdä remonttia niin, että esimerkiksi vanhempien makuuhuoneesta tulee lastenhuone.

7. Luo uudet säännöt.
Kannattaa ottaa tavaksi perhepalaverit, joita pidetään silloin, kun myös toisaalla asuvat lapset ovat paikalla. Palaverissa sovitaan ajankäytöstä: mitä viikonloppuna tehdään yhdessä tai erikseen. Mitä kukin toivoo ja mitä ei.
Uusperheellä pitää olla ihan omat, selkeät sääntönsä. Jos perheessä noudatetaan entisten perheiden, etävanhempien ja uusperheen sääntöjä sekaisin, lopputulos on kaaos.

8. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla.
Kun lähdet perustamaan uusperhettä, sinusta tulee väistämättä ajan myötä sosiaalinen vanhempi toisen lapsille. Mieti, millainen äiti- tai isäpuoli haluat olla, ja keskustele siitä myös kumppanisi kanssa. On tärkeää, että teillä on yhteiset tavoitteet ja samansuuntaiset, vaikkei välttämättä aivan samanlaiset kasvatuslinjat.
Mieti, mitä sinussa on sellaista, jonka haluat lapsen perivän sinulta sosiaalisena perintönä. Vaali myös hyviä parisuhdetaitoja; antamasi malli voi olla lapselle ensimmäinen ja tärkein malli hyvästä parisuhteesta.

9. Ota kalenterishow haltuun.
Uusperheessä tarvitaan monesti koko perheen yhteistä aikaa, aikuisten kahdenkeskistä aikaa, jokaisen omaa aikaa ja sitten vielä sellaista aikaa, jolloin lapsi saa olla ihan kahden kesken oman biovanhempansa kanssa. Kysy aina kumppanisi mielipidettä sopiessasi aikatauluja exän kanssa. Kerran viikossa on hyvä istua kumppanin kanssa rauhassa ja suunnitella seuraavan viikon aikataulut: harrastukset, muualla asuvien tulemiset ja lähtemiset  – sekä kahdenkeskinen aikuisten aika.

10. Älä hauku (kummankaan) exää.
Lapsen pitäisi saada elää ilmapiirissä, jossa hänen toisaalla asuvasta vanhemmastaan puhutaan rehellisesti mutta arvostavasti. Älä utele lapselta exän asioita, saati solvaa tätä.
Kannattaa myös miettiä, tarvitseeko entisen parisuhteen kaikkein ikävimpiä muistoja ja exän heikkoja puolia vuodattaa uudelle kumppanille. Yhteydenpito voi olla helpompaa, jos ei ole kuullut aivan kaikkea toisen masennuksista ja seksielämästä.

11. Lopeta sirkustelu.
Sirkustelu tarkoittaa sitä, että kun toisen lapset tulevat viikonlopuksi, vanhempi alkaa järjestää sirkushuveja. Se voi tarkoittaa myös sitä, että uusi kumppani yrittää saada toisen lasten rakkauden puolelleen miellyttämällä heitä. Lopeta sirkustelu heti alkuunsa ja pyri elämään tavallista kivaa perhe-elämää, johon kuuluu myös riitoja ja sotkua.

12. Viljele rakkautta.
Ennen kuin lähtee perustamaan uusperhettä, edellinen ero on hyvä käsitellä mahdollisimman selväksi sekä psyykkisesti että taloudellisesti. Tunnista virheesi edellisessä suhteessasi ja mieti, miten voisit välttää ne uudessa perhekuviossa.  
Onnistumisen pakkomiellettä kannattaa kuitenkin varoa. Uusperhettä ei voi pitää pystyssä hampaat irvessä ajatellen, että tällä kertaa minun on pakko onnistua. Uusperhe on upea mahdollisuus rakastua ja tehdä arjesta parempaa. Tee parhaasi, että kotona on hyvä olla.

Asiantuntijana toiminnanjohtaja Pekka Larkela Suomen Uusperheellisten liitosta.

Lähde: Mervi Juusola, Uusperhe, se toimii sittenkin, Meidän Perhe 7/2012

Lue lisää:
Suomen uusperheellisten liitto

Vierailija

Näin saat uusperheen toimimaan – lue 12 vinkkiä

Minä oon vahvasti sitä mieltä, että ydinperhe, joka on riidoissa keskenään, ei todellakaan ole lapselle parempi vaihtoehto, kuin kaksi onnellista uusioperhettä. Meidän muksu pitää tosi paljon minun uudesta kumppanista ja isänsä lapsipuolista. Väitän että kaikilla meillä on nyt parempi olla. Lapsella myös. Olkoonkin, että olen "rakastunut vanhempi", kyllä mulla silti harkintakyky pelaa. Typeriä yleistyksiä täällä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Miten toimia yhdessä vanhempina eron jälkeen? Tarvitaan sopivasti etäisyyttä ja joustoa, neuvoo Päivi Hietanen Ensi- ja turvakotien liitosta.

Tuore ero on vaikea paikka. Olette päätyneet siihen tilanteeseen, että parisuhde ei enää toimi. Samalla pitäisi pelata yhteen lapsen parhaaksi.

– Eron jälkeen kamppailee omankin selviytymisensä, surun ja pettymyksen kanssa, kuvaa Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä -tiimin suunnittelija Päivi Hietanen.

Hietanen kertoo, että monille tulee vähän yllätyksenä se, mistä kaikesta joutuu sopimaan. Mihin lapsi menee päivähoitoon? Tuli lasku harrastuksesta, miten se jaetaan? Jos äiti on aina ratkonut sisarusten väliset riidat, saako lapsi soittaa niistä äidille myös isän viikolla?

– Perhe-elämän sivussa on voinut soljua paljonkin asioita, joista eron jälkeen täytyy erikseen neuvotella.

Ja toisaalta: toinen on saattanut päättää monista asioista yhdessäoloaikana yksin. Eronnut ei voi määrätä, miten toisen vanhemman luona eletään, miten syödään tai pukeudutaan, saako sohvalla pomppia.

Lapsen ei kuulu toimia viestinviejänä

Lapsen kannalta on paras, jos puheyhteys perheiden välillä toimii. Jos mikään toisen luona tapahtunut ei kuulu toiselle, lapsi joutuu kurjaan viestinviejän rooliin. Lapsen ei kuulu raportoida vaikka sitä, onko toisen luona sairastettu tai käyty lääkärissä. Se on vanhemman tehtävä.

Lapsen pitää saada olla lapsi myös eron jälkeen. Siihen kuuluu se, että toista vanhempaa saa ikävöidä. Yhdessä voi sopia, että toisenkin viikolla saa soittaa tai kyläillä.

”Lapsi kantaa yhä mielessään kolmiota, jossa on hän itse ja molemmat vanhemmat.”

– Kumpikin vanhempi on lapselle tärkeä. Lapsi kantaa myös eron jälkeen mielessään kolmiota, jossa on hän itse ja molemmat vanhemmat.

Hietanen neuvoo suhtautumaan toiseen vanhempaan tiimin jäsenenä. Sopikaa, millaisissa asioissa toiseen on lupa tukeutua. Kaikilla on oikeus vaatia asiallista käytöstä.

Yhteistyötä kannattaa sitä paitsi harjoitella kaikkien, oltiin yhdessä tai ei.

– Paljon puhutaan parisuhdetaidoista tai siitä, millainen vanhemman suhde lapseen on. Pitäisi puhua myös siitä, miten perheen aikuiset toimivat yhdessä vanhempina. Vanhempien välinen hyvä tiimityö koituu myös lapsen parhaaksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Halu ymmärtää tehoaa melkein kaikkiin kodin konfliktitilanteisiin, sanoo tunnekouluttaja ja kolmen pojan äiti Camilla Tuominen.

”Lasten ruma kielenkäyttö saa minut välillä hermostumaan. Meillä on kolme melkein teini-ikäistä poikaa, ja arkea on, että kun pyydän laittamaan kännykän pois tai lopettamaan pelaamisen, joku inttää vastaan. Lapsi tuntee, että rajoitan hänen itsemääräämisoikeuttaan, ja siitä saattaa syntyä konflikti.

Jos heittäytyisin tunteiden vietäväksi, lähtisin ärsytykseni mukaan ja suuttuisin. Tunteita ei voi hallita, mutta niitä voi oppia johtamaan. Ensimmäiseksi hengitän syvään. Otan tavallaan aikalisän, rauhoitan itseäni fyysisesti ja yritän nähdä lapsen kiukun taakse. Sen sijaan, että pitäisin tiukasti pääni, yritän olla utelias. Miksi pelaaminen on juuri nyt niin tärkeää, että keskeytys saa pojan hermostumaan noin paljon?

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Kiukku tai marina on usein vain jäävuoren huippu, jonka alle piiloutuu käytöksen oikea syy. Jos löydän sen, minun on helpompi ymmärtää uhmakastakin käytöstä. Pikkulapsella voi olla vaikka pikkarit huonosti tai leikin maailma täysin kesken.

Mieti, miten itse reagoit, jos joku laittaa läppärisi kiinni kesken tärkeän meilin?

Poikani ei voi lähteä nettipelistä kesken siksi, että hän saisi pelissä rangaistuksen. Se on joukkuepeli, ja rangaistus olisi kurja sekä hänelle että tiimille. Siksi olemme sopineet tarkat peliajat, ja jos kohta syödään, hän osaa varautua siihen.

Kerran kinasin yhden kanssa kotiintulosta. Laitoin WhatsApp-viestin, että nyt pitää tulla, ja poika jankkasi pitkään, että ei vielä. Sitten tajusin kysyä, mikä siellä on niin ihmeellistä. Tytöt. Heitä oli paikalla ensimmäisiä kertoja. Se oli hyvä syy venyttää kotiintuloaikaa.

Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä.

Minusta moni kasvattaa liikaa kontrollilla ja kuuntelematta. Meillä saa olla eri mieltä, kunhan perustelee sen kunnolla. Se on lapsen kunnioittamista. Jos perusrajat ovat kunnossa, voi antaa periksi sellaisissa asioissa, jotka ovat toiselle hyvin tärkeitä. On ihan turha kinata, mistä ovesta lapsi tulee ulos autosta, kunhan tulee. ”Valitse taistelusi” on viisaus, jonka isosiskoni Carita opetti minulle vuosia sitten.

Joskus lapset eivät tiedä itsekään, mikä heitä marisuttaa. Syy tuntuu mössöltä. Silloin yritän vain kysellä ja sanoittaa sitä. Kielteisiäkään tunteita ei pidä vältellä, sillä kun syyn saa sanottua ääneen, jakaminen helpottaa oloa ja rauhoittaa tutkimustenkin mukaan aivoja.

Sama toimii aikuisella. Kerron läheisilleni omista virheistäni ja vaikeista kasvatustilanteista.

Iso riita päättyi siihen, että poikani tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Syntymäpäiväni aattona tapahtui jotain, mikä tuntui todella nololta. Meillä oli poikani kanssa iso riita, joka päättyi siihen, että hän tönäisi minua. Olin aivan järkyttynyt.

Käsittelimme asian heti, ja poika oli itsekin järkyttynyt, surullinen ja pahoillaan. Minä olin surullinen vielä syntymäpäivänäkin. Tuntui kornilta, kun ystävät laittelivat onnitteluviestejä, ja uskalsin kertoa asiasta ensimmäiselle ystävälle vasta illalla. Hän vastasi täysin odottamattomasti, että ”jaa, en osaa olla kovin järkyttynyt, kun meidän pienet lapset ovat olleet aina fyysisiä”. Asian nolouskupla puhkesi heti, eikä oloni tuntunut enää niin pahalta. Tajusin, että asia taitaa olla tabu.

Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Jotta ymmärtää omia tunteitaan, on tärkeää tietää, mitä myös oman jäävuoren huipun alla on. Jos hermot ovat tiukalla lapsen kanssa, syynä ei useinkaan ole lapsi.

Minut herätti yksi hetki. Luin läppäriltä kurjaa meiliä, kun taaperoikäiset lapset pyörivät ympärilläni. Yksi lapsista tuli viattomasti kysymään jotain, ja käännyin suoraan häneen päin ja aloin huutaa. Kaadoin meilin huonot uutiset pojan niskaan.

Se oli kamalaa, mutta mitä suurempi tunnereaktio on, sitä todennäköisemmin siitä oppii. Sen jälkeen tajusin keskittyä erikseen lapsiin ja töihin.

Näytin lapsilleni, että itseään pitää kuunnella.

Kuusi vuotta sitten huomasin, etten ole se äiti, joka haluan olla. Tulin kotiin väsyneenä ja esitin iloista, vaikka olin poikki ja ärtynyt. Lapset myös näkivät naisen, joka omalla toiminnallaan näytti, että on ok esittää muuta kuin on. Ymmärsin, että he eivät niinkään kuuntele sanojamme vaan näkevät suoraan lävitsemme, mitä olemme. Se antoi voimaa elämänmuutoksen tekemiseen.

Irtisanouduin töistäni ja aloin yrittäjäksi. Löysin taas iloisen Camillan, joka oikeasti olen. Näin näytin myös lapsilleni, että itseään pitää kuunnella ja unelmia voi tavoitella.

Opetan poikiani huomaamaan myönteiset tunteet. Silloin ne vahvistuvat. Joka ilta kysyn heiltä kolme kivaa asiaa päivästä. Jos joku vielä sen päätteeksi sanoo, että ”äiti, mulla olisi vielä yksi juttu”, tiedän tehneeni jotain oikein.

  • Tunnekouluttaja Camilla Tuominen, 42, asuu Espoossa.
  • Perheeseen kuuluvat pojat Joona, 14, Aleksi, 12, ja Niklas, 11, sekä aviomies, yrittäjä Pekka Tuominen.
  • Camilla on kehittänyt tunteita mittaavan Emotion Tracker -sovelluksen, kirjoittanut ja kuvittanut Tunnekuvakirjan ja luennoi tunteiden johtamisesta.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.