Välillä epätoivo iskee kotiovella. Miksi eteinen näyttää taas tältä?

Kenkäläjä, takkikasa, mailoja, palloja, kypäriä, säärisuojuksia... Välillä epätoivo iskee kotiovella. Eihän tänne pääse sisään. Miten ne lapset aina onnistuvat?

Totuuden nimissä kaaoksesta voi aikuinen syyttää vain itseään, sillä joko a) kamoilla ei yksinkertaisesti ole selkeitä paikkoja, b) emme ole onnistuneet opettamaan lapsille niitä.

Jos sotkun sietäminen ei onnistu, on tehtävä jotain. Kohta a on helppo ratkaista, eikä vaadi lehmänhermoja. Tee näin:

  1. Mieti, mitä kaikkea eteiseen pitää mahtua. Mitä pienempi eteinen, sitä enemmän tavaraa toisaalla. Onko eteisessäsi tilaa rattaille, lasten pyöräilykypärille tai harrastusvälineille? Jos saatte usein vieraita, mieti paikka myös heidän takeille ja kengilleen.
     
  2. Perkaa eteinen ja säilytä käsillä vain kauden vaatteet, kengät ja varusteet. Siis ne, joita ihan oikeasti käytätte päivittäin. Tähän tarvitset kylmiä hermoja, tunteettomuutta ja ehkäpä lasin lempijuomaasi. Näytä niille!
     
  3. Tutkaile jäljelle jääneitä kamoja ja mieti, miten ne eteiseen sijoitat. Siirry seuraavaan kohtaan Täsmäpaikat kaikelle.

Täsmäpaikat kaikelle

Ihan pienten lasten ulkovaatteet ja kengät sujahtavat vielä mukavasti aikuisten kamojen joukkoon. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se hetki, jolloin lapsesi kengänkoko lähestyy uhkaavasti omaasi ja vie jo tuplasti tilaa aiempaan verrattuna. Tässä muutama säilytysidea eteiseen:

  1. Kengät Kenkäkaappi on neron keksintö: kapea ja kätevä. Valitse malli, jota tiedät voivasi hankkia myöhemmin lisää, sillä tilan tarpeen lisääntyminen on väistämätöntä. Kaapin lisäksi tarvitset avohyllyn tai ritilän. Siihen on henkisesti lyhyempi matka, joten on todennäköisempää, että päivän lenkkarit löytävät paikkansa. Äläkä yritä tunkea korkkaireitasi samoille apajille, niiden paikka nyt vaan on vaatekaapissasi­ – käytät niitä kuitenkin harvoin.
     
  2. Takit ja haalarit Jotta ulkovaatteet löytävät paikoilleen, henkareita ja koukkuja on oltava enemmän kuin säilytettäviä vaatteita, kertoo vuosien kokemus. Ideaali on kaksi erillistä naulakkoa: henkarinaulakko aikuisten takeille ja perinteinen nuppinaulakko lasten korkeudelle. Jos säilytettävää on paljon, hanki jokaiselle lapselle oma naulakkonsa. Takki jää lattialle, jos tyhjää koukkua saa etsiä.
     
  3. Pipot, hanskat ja huivit Näiden sijoittelussa ratkaisevaa on lajittelu ja suodattaminen: jokaiselle oma lipastonlaatikko, kori hattuhyllyllä, seinäkori tai vaikkapa naulakkoon ripustettu kangaskassi. Käy näitä läpi tasaisin väliajoin ja poista rikkinäiset, liian pienet, parittomat tai muuten vaan hankaavat, huonot ja siten käyttämättömät. Ei armoa edes mummon kutomille kintaille!
     
  4. Pyöräilykypärät Jos kypärät voi säilyttää pyörävarastossa, hyvä. Jos niiden paikka taas on eteisessä, suuntaa katseesi seinälle. Kypärät ripustaa kätevästi seinään teipattaviin koukkuihin ja voit (ainakin) kuvitella niiden olevan hauska sisutuselementti. Hanki koukut rautakaupasta, niin saat tarpeeksi jykevät. Kun pyöräilykausi on ohi, voit ripustaa samoihin koukkuihin vaikkapa pärekorit pipoille ja hanskoille.
     
  5. Avaimet ja muu sälä Hanki siisti pieni avainkaappi tai -taulu seinälle ja ripusta se korkeudelle, johon lapsetkin yltävät. Jos tavoitteenasi on harmoninen kotiinpaluu, älä sijoita ilmoitustaulua eteiseen. Se on sälämagneetti, etkä halua ensimmäisenä kohdata maksamatonta puhelin- ja luottokorttilaskuasi tai muistutuksia muusta tekemättömästä. Jos eteisessäsi on laskutaso, sijoita sille iso vati, nätti kori tai rasia, johon bussikortit, heijastimet, aurinkolasit ja huulirasvat on helppo sujauttaa. Käy tämäkin säilytyspaikka säännöllisesti läpi ja perkaa se lapsen kotiin kantamista kivistä, superpalloista ja muista aarteista.
     
  6. Harrastusvälineet Jääkiekkokypärät, jalkapallot, mailat ja muut urheiluvälineet vievät paljon tilaa. Jos ne pitää säilyttää eteisessä, koeta piilottaa ne. Sopivia paikkoja ovat säilytyspenkit tai isot kanneliset pyykkikorit. Jos siedät niitä silmissäsi ja eteiseesi mahtuu, jättimäinen metallikori on hyvä ja ilmava ratkaisu. Tärkeintä on, että välineet on helppo laittaa paikoillen.
     
  7. Lattia: Koska hiekka, kura ja lumi valtaavat kotisi eteisen kautta, on syytä miettiä hetki myös lattiapintaa. Paras suoja sille on metritavarana myytävä pohjamuovitettu kuramatto. Sen saat ostettua eteisen mittojen mukaan vaikka seinästä seinään. Erityisen hyvin kuramatto toimii, jos eteisessä säilytetään myös rattaita tai vaunuja.

 

 

Osaatko neuloa oikeaa ja nurjaa silmukkaa? Muuta ei tarvitsekaan osata, kun tekee vauvalle soman kevätmyssyn. 

Lanka: Novita Baby Wool (100 merino-WO, 50 g = 113 m). 100 g mintunvihreää (309). Tupsuun hieman vihreää esim. Novita Nallea.
Puikot: 7 ja 8 mm.
Tiheys: 14 s helmineuletta paksummilla puikoilla kaksinkertaisella langalla = 10 cm.
Ainaoikeinneule: Neulo kaikki krs:t oikein. 
Helmineule: Neulo joka toinen s oikein, joka toinen nurin. Neulo jatkossa oikeat silmukat nurin ja nurjat oikein.

Työohje

Luo 7 mm puikoille kaksinkertaisella langalla 55(61) s. Neulo 6 krs ainaoikeaa. Vaihda työhön 8 mm puikot ja aloita helmineuleen neulominen nurjan puolen kerroksella. Neulo, kunnes työn pituus on 16(18) cm.

Päätä sitten pienessä koossa joka kerroksen alussa 7 s ja lopuksi viimeistet 8 s ja isossa koossa joka kerroksen alussa 4x 7 s, sitten 3x 8 s ja lopuksi
viimeiset 9 s.

Solmimisnauhat: Luo 8 mm sukkapuikoille 3 silmukkaa. Neulo koko ajan oikein, mutta älä käännä työtä missään vaiheessa vaan liu’uta kerroksen lopussa silmukat takaisin puikon toiseen päähän ja neulo ne uudelleen. Näin muodostuu tuubia. Neulo kaksi 3 cm pituista nauhaa.

Viimeistely: Taita kappale kaksinkerroin ja ompele päättelyreunat yhteen. Ompele nauhat etukulmiin. Tee tupsu, halkaisija noin 4 cm, ja kiinnitä yläkulmaan.

Jaa oma juttu

Millaisia askarteluja tai tuunauksia olet vauvalle tehnyt? Laita hyvät ideat kiertoon Vauvan Instagramissa. Jaa kuva ja tägää se @vauvalehti #teeite.

Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen
Perintösohvalla. Sisarukset Oiva, Taito ja Tilda ovat tottuneet viettämään paljon aikaa yhdessä. Tuvan sohvalle kokoonnutaan pelaamaan ja katsomaan telkkaria. Antin äidiltä saadulle sohvalle mahtuvat myös bedlingtoninterrierit Armas ja Hellä. Kuva: Juha Salminen

Johannan ja Antin perhe asuu kaukana katuvaloista pienessä hirsitalossa, jossa eletään tiiviisti lähekkäin. Pihalla on tilaa sekä lapsille että lampaille.

Miten päädyitte asumaan pieneen kylään?

Johanna: Tämä on ensimmäinen omistusasuntomme. Meillä oli molemmilla oma yritys ja etsimme kotia, jonka läheltä löytyisi edullista työtilaa.

Antti: Sukuani on asunut täällä päin, ja isälläni on mökki lähellä. Kun isäni kertoi, että täältä on tulossa talo myyntiin, päätimme lähteä katsomaan sitä. Ostopäätös oli hetken mielijohde. Talo oli ollut kesämökkinä viimeiset parikymmentä vuotta, ja se oli tosi huonossa kunnossa. Piha oli yhtä viidakkoa. Taloa ei edes näkynyt viereiselle tielle.

 

Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen
Eläinrakas perhe hankki lampaita ja kanoja kolme vuotta sitten. Lampaat ovat perheen lemmikki- ja terapiaeläimiä. Johannan mielestä yksi parhaista asioista on istua kesällä pihakivellä ja rapsuttaa lampaita. Kuva: Juha Salminen

 


Jaettu tila. Perheen nuorimmat sisarukset Tilda ja Taito jakavat yhteisen huoneen, joka on ennen toiminut olohuoneena ja vanhempien makuuhuoneena. Kuva: Juha Salminen

 


Tupakeittiön pöydän ääressä syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Keittiön katseenvangitsija on Johannan toivoma ruudullinen lattia, jonka 144 ruutua Antti teippasi ja maalasi itse. Kuva: Juha Salminen


Mihin ihastuitte huonokuntoisessa talossa?

Johanna: Minä ihastuin nykyisen lastenhuoneen tapettiin ja muovimaton alta löytyneeseen puulattiaan. Muuta ei tarvittu. Antti on myöhemmin ollut sitä mieltä, että asiaa olisi kannattanut harkita tarkemmin, mutta olimme silloin nuoria ja pöljiä. Hetken ajatus kantoi pitkälle.

”Lähdimme soitellen sotaa, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa.”

Antti: Vesi piti kantaa sisään, eikä talossa ollut sisävessaa. Sulake paloi heti, jos lämmityspatterit ja kahvinkeitin olivat samaan aikaan päällä. Keittiön lattia oli romahtanut yhdestä nurkasta. Sain alkaa ensitöikseni tehdä lämmintä kuistia ja sisävessaa. Meitä ulkovessa ei olisi haitannut, mutta se kävi vanhempiemme luonnolle.

Johanna: Lähdimme soitellen sotaan, sillä emme olleet koskaan ennen remontoineet vanhaa taloa. Antti on onneksi puuseppä, ja hänen taitava isänsä on ollut isona apuna. Olemme etsineet tietoa perinnerakentamisesta kirjoista ja kyselleet ihmisten kokemuksia. Asioita olisi voinut tehdä toisinkin, mutta talo on ainakin vielä pystyssä.

Millaista on asua paikassa, joka kuhisee kesällä turisteja ja hiljenee talveksi?

Johanna: Nykyään nautin omasta rauhasta. Lähinaapurina meillä on yksi ympärivuotinen asukas. Muut ovat mökkiläisiä. Keskustaan on matkaa kuusi kilometriä, ja siellä ovat myös lähimmät katuvalot. Kotikylällä pitää liikkua talvisin otsalamput päässä.

Lapsilla ei ole kavereita ihan naapurissa, mutta toistaiseksi heillä on riittävästi seuraa toisistaan. Kun meillä käy ystäviä Helsingistä, heidän pitää saada heti radio ja telkkari päälle, koska meillä on liian hiljaista. Me taas nautimme hiljaisuudesta. Toisaalta taloon mahtuu huutoa ja kiljuntaa, kun ei tarvitse pelätä, että naapurit kuulevat.

Miten talo toimii lapsiperheen kotina?

Johanna: Talo on joustanut yllättävän hyvin perheen kasvaessa. Olemme muuttaneet ja vaihtaneet huoneita tarpeen mukaan. Tildan ja Taiton huone oli aluksi olohuone ja myöhemmin vanhempien makuuhuone. Oivalle rajasimme oman tilan lastenhuoneen viereiseen pieneen läpikulkutilaan. Oivaa ei häiritse, vaikka sisarukset kulkevat hänen huoneensa läpi. Lapset ovat niin tottuneita olemaan tiiviisti yhdessä ja jakamaan huoneen, että heillä on heti ikävä toisiaan, kun joku menee kaverin luokse yökylään.


Astia-aarteita. Kotiin on ostettu käytettyinä vain Oivan sänky ja salongin kirjahylly sekä pari uutta säilytyskalustetta. Muut esineet ovat tulleet jossain vastaan, saatu tai pelastettu roskalavalta. Kuva: Juha Salminen


Minkälaisia sisustajia olette?

Johanna: Emme kovin kummoisia. Meillä ei tarvitse olla samanlaista kuin muilla vaan sellaista, mikä näyttää meidän mielestämme kivalta. Vanhassa talossa hirret ovat vanhoja ja seinät vinoja. Lapsemme tykkäävät askarrella ja piirtää, ja heidän tuotoksiaan on paljon esillä. Pidämme siitä, että koti on käytännöllinen, ja käytämme sitä mitä on saatavilla. On meillä Ikean kuvasto, jota joskus selailen, mutta kun tarvitsemme jotain, käymme ensin etsimässä pihavarastosta. Kylällä on myös loistava kierrätyspiste.

Miten tavarat pysyvät teillä järjestyksessä?

Johanna: Kaikki perustuu siihen, että tavaraa on vain sen verran kuin kaappeihin mahtuu. Lasten syntymän myötä vannotimme sukulaisia, ettei meille hankita mitään turhia muovihärpäkkeitä. Ulkovarastossa säilytämme muun muassa huonekaluja. Käymme hakemassa sieltä pöydän tai tuolin, kun tarvitsemme jotain. Vien sinne aina osan lasten leluistakin, ja tuon mukanani vaihtureita. Silloin ne tuntuvat uusilta. Ei tarvitse olla jatkuvasti ostamassa uutta, kun osa tavaroista on välillä pois silmistä.


Lisää tilaa. Vanhemmat saivat oman makuuhuoneen talon laajennusosasta. Kodin tapetit ovat joko alkuperäisiä tai Johannan poistomyyntilöytöjä. Kuva: Juha Salminen

 


Matoilla on tarina. Tilda tykkää kodista, jossa on paljon itsetehtyjä juttuja. Kodin räsymatot ovat Johannan, hänen äitinsä ja mummunsa kutomia. Oivan huoneen räsymatto on kudottu vaarin vanhoista pussilakanoista. Kuva: Juha Salminen


Miten vietätte mieluiten aikaa kotona?

Johanna: Tykkään siitä, että tilaa on vähän ja olemme lähellä toisiamme. Talon koko ei ole ollut koskaan ongelma. Lisäosaakaan emme olisi välttämättä tarvinneet, mutta tuli ajatus, että jotain pitää rakentaa.

”Tarhapäivän jälkeen lapset kaipaavat läheisyyttä ja kantavat lelunsa tupaan.”

Keittiötupa on paikka, jossa oleskelemme ja puuhastelemme paljon yhdessä: syödään, tehdään läksyt, leikitään, katsotaan telkkaria ja kootaan palapelejä. Lapset kaipaavat tarhapäivän jälkeen läheisyyttä ja kantavat usein lelunsa tupaan.

Viikonloput vietämme kotihiirinä. Pizzaperjantaisin syömme itsetehtyä tai pakastepizzaa, mikä on lasten suosikki. Lauantaisin menemme ulkosaunaan, katsomme luonto-ohjelmia ja syömme jätskiä ja popcorneja.