Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Hups. Päiväkodin naamiaisethan ovat huomenna.

Unohtuivatko lapsen naamiaiset?

Joskus niin käy. Näin puuttuvan naamiaisasun pulman ovat ratkaisseet muut äidit.

Ensin: Onko viittaa?

Melkein kaikkeen auttaa viitta. Jos viittaa ei ole, sen voi tehdä aikuisen vanhasta teepaidasta. Pelkkä leikkaaminen riittää: leikkaa pois hihat ja etukappale, mutta jätä kaula-aukon resori.

Hyvä malli löytyy esimerkiksi täältä.

Viitta on kätevä alku moneen asuun. Tumma viitta voi olla ritarin, lepakkomiehen, Darth Vaderin, kuninkaan tai vampyyrin ja punainen prinsessan ja supersankarin – tai vaikka leppäkertun siivet.

Päähinettä vaihtamalla viitasta syntyy aina uusi asu. Esimerkiksi punaiseen viittaan voi kiinnittää leppäkertun pilkut ja lisäksi hiuspantaan tuntosarvet.

Kävisikö kuninkaallinen?

Kruunu on helppo tehdä itse viitta-asun täydentämiseksi. Leikkaa kruunu pahvista ja koristele.

Tiaran kaavan ja ohjeen löydät esimerkiksi täältä.

Haamu, tietenkin

Haamupuku syntyy perinteisesti valkoisesta lakanasta, johon leikataan reiät silmille. Pienelle lapselle lakanan voi kiinnittää parilla pistolla trikoisen kesäpipon päälle, jotta lakana pysyy kohdallaan kun laittaa pipon päähän.
Lakanan helma leikataan vähän aaltoilevaksi.

Hauskaa ilmettä saa, kun lakanan päälle kiinnittää ompelemalla tai silitystarralla kankaisen haamun suun. Suu voi olla iso ja vaikka lapsen hartioiden tai vatsan korkeudella, ja haamu saa ison irvistyksen.

Haamun kaapua voi täydentää piirtämällä helmaan hämähäkinseittiä. Haamujen piiloissa on varmasti hämähäkkejä!

Toinen vaihtoehto on tehdä erikseen kaapu jossa on aukko päälle sekä päähän erillinen kangashuppu, jossa on aukko silmille ja suulle.

Tai sittenkin mustakaapu

Mustasta kankaasta saa puvun mustakaavulle. Siihen voi yhdistää mustat sukat ja hanskat. Tai ehkäpä mustakaavulla on toisessa kädessä kirkkaan keltainen tai sähkönsinen superhanska?

Mites täällä voidaan?

Erilaisten ammattien työasuja syntyy myös kotitarpeista. Löytyykö kotoa vähän iso valkoinen kauluspaita lääkärintakiksi ja lelulaatikosta stetoskooppi?

Otsalamppu ja muovinen lääkeruisku kruunaavat asun. Eläinlääkärillä on tietenkin mukanaan pehmoinen potilas.

Ärr, aarrejahtiin!

Merirosvoasu syntyy myös viime hetkessä, etenkin jos kotona on jo sopiva pehmeä miekka.

Ylle raitapaita, päähän punainen tai musta huivi merirosvon tyyliin  ja vyötärölle naru. Silmälapun voi tehdä mustasta pahvista ja kuminauhasta.

Söpöiset lemmikit

Pienen lapsen eläinasuun tarvitaan vain saman väriset paita ja housut, häntä ja korvat. Kissanviikset voi piirtää vaikka vesiliukoisella meikkikynällä.

Kiinnitä korvat hiuspantaan tai sopivan väriseen kypärämyssyyn tai tee pahvinen rengas, jossa korvat ovat.

Tai huhuile lainaa

Yksi hyvä viime hetken puku on lainattu puku. Laita kysely Facebookiin tai tekstiviestillä joukolle ystäviä, yleensä puku löytyy.

Lue lisää:

Näin teet helpot naamiaisasut lapsille

Naamiaisasu lapselle

Halloween on ovella

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.