Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Meidän Perheen lukijat vievät opelle useimmiten lahjan, joka tulee tarpeeseen.

Meidän Perhe kysyi lukijoiltaan Facebookissa, mitä he antavat lahjaksi opettajalle kouluun ja päiväkotiin.

Suurin osa lukijoistamme vie opelle lahjan, joka tulee tarpeeseen. Moni on myös sitä mieltä, ettei mitään lahjoja tarvita. 

1. Jotain tarpeellista

”Tällä kertaa ravintolisiä ja laastareita. Käytännöllisempiä kuin krääsä.”

”Olen jo monena vuonna vienyt jotain puutarhanhoitoon sopivaa. Esimerkiksi kesäkukkia ja pienen puutarhalapion/haran. Tai helppohoitoisten vihannesten siemeniä (herne, papu, yrtit) ja kauniit nimikyltit. Sellaista puutarhanhoitoa, jota voi tehdä joko omalla pihalla, parvekkeella tai vaikka keittiössä.”

”Kerhontädit saivat patalaput ja pastillirasiat.”

”Mansikka-amppeli sai kovasti kiitosta! Popsittavaa oli riittänyt koko kesäksi.”

”Päiväkotiin on näppärä antaa lasten cd-levy.”

”Hain kaikille irtoteepaketin ja teepallot . Lapset olleet hoidossa 4 kk, joten ei suurempia lahjoja kun tätejä on viisi. Ja kortit päälle.”

”Yleensä joku käsivoide tai vastaava, mitä kaapeista löytyy. En siis osta mitään, vaan tyhjennän aina keväisin ja jouluna varastojani.”

”Ostain jotain pientä. Ope on saanut meiltä vuosien varrella muun muassa kestokassin, irtotee-paketin, lahjakortin konditoriaan, elokuvalipun, laukkuheijastimen jne. Mutta minun mielestä se tärkein on lapsen itse askartelema.”

2. Lahjakortti

”Tänä keväänä kiitän lahjakorteilla jätskibaariin. On niin näpsäköitä rouvia, nyhjäisevät tyhjästä kaikenlaista hauskaa ja opettavaista lapsille. Itse olen päikyntädin ominaisuudessa saanut lahjakortin Pyynikin näkötornin kahvilaan, se ilahdutti! Krääsälle ehdoton nou nou.”

”Viime vuonna vein päiväkotiin pelin ja tänä vuonna kerättiin rahaa lahjakortteihin kauneushoitolaan/urheiluliikkeeseen riippuen hoitajasta. Saatiin kivasti kasaan, kun oli useampia perheitä koolla. Eskarin henkilökunnalle kerättiin rahat Stokkan lahjakorttiin.”

”Hyvät lahjat pitää olla! Meillä vielä mietinnässä kevätlahjat. Jouluksi päiväkotiryhmän opettaja ja hoitajat saivat kuohuvaa ja Stockmannin lahjakortit yhteislahjana.”

3. Herkkuja ja kukkia

”Perinteiset omenat.”

”Mansikka-amppeli sai kovasti kiitosta! Popsittavaa oli riittänyt koko kesäksi.”

”Tähän mennessä on annettu minikokoisia ruukkuruusuja. Ylensäkin kukat ovat helppoja ja mukava tapa muistaa.”

”Joululahjoiksi olen leiponut saaristolaisleipää. Iltiksen hoitajille vein viime keväänä basilikantaimet ja opelle pikkolokuohuviinin ja erikoiskahvia. Opettajan tytär antaa aineettomia lahjoja.”

4. Jotain kahvihuoneeseen

”Me hankimme ’jotain’ koko päiväkotia ilahduttamaan. Hoitajille viedään kakku päiväkahville.”

”Yleensä vien ison laatikon suklaata tai muuta vastaavaa koko henkilökunnalle – lapset ovat kahdessa ryhmässä ja muutenkin kaikki hoitavat yli ryhmärajojen, lisäksi mukavat siivoojat ja keittäjät joita haluaa myös muistaa.”

”Lapsi vie jo ennen hoidon päättymistä hoitajille herkkuja kahvihuoneeseen. Opettajat savata myös suklaata/teetä/kahvia, mitä milloinkin.”

”Ostetaan aina vanhempainyhdistyksen kassasta koko henkilökunnalle iso pussillinen keksejä ja kahvia heidän kahvihuoneeseensa. Se on ollut tykätty lahja aina!”

5. Itse tehtyä

”Aiemmin olen itse ommellut muun muassa kauppakassit, pikkupussukat, edustamiani mausteseoksia tai muuta pientä kivaa. Ihania päiväkotiryhmän hoitajia on ollut ilo muistaa  Ensivuodeksi poika menee eskarin puolelle , ja nyt ostin koko ryhmän käyttöön uuden lautapelin + hoitajille kiitoskortit. Opelle on vielä keksimättä.”

”Viimenen päiväkotivuosi ja ajattelin, että lapsi saa sanoittaa kiitokset ja tehdä kullekin tädille omat henkilökohtaiset kortit. Kysyin myös lapselta, mitä hän haluaisi viedä ja sanoi, että karkkia. Se onkin varmaan lapsen näkökulmasta mieluinen lahja. Saa valita jokaiselle tädille oman karkin ja näillä mennään.”

”Kortin voi tehdä jokainen jos haluaa!"

”Olen vienyt  itse tekemiäni koruja, avaimenperiä yms. Lahjakortti paikalliseen munkkikahvilaan oli myös mieluisa.”

”Minä muistan jollain tavalla kaikkia lapsen elämään liittyviä. Tänä vuonna raparperimansikkamehua ja pipareita opettajille, harrastusohjaajille, terveydenhoitajalle jne.”

”Itse tein jouluna pienet piparkakkutalot opettajille sekä ohjaajalle.”

”Kimppu valkovuokkoja (valmiiksi vedessä), itse tehty kortti, joskus ei mitään. Jos ei olo sellainen olo. Lasten itse tekemä kortti, koristeltu joulupipari kauniissa paketissa.. Jotain pientä. Ajatus. Myös kimppajutut saattaa olla kivoja, esimerkiksi liput kesäteatteriin.”

6. Hemmottelua ja viihdettä

”Kaikki tuntemani opet rakastavat kesällä lukea. Vien siis joko yhden kovakantisen romaanin tai sitten muutaman pokkarin: tänä vuonna vien kolme Mikiä (Minikirjaa) per nenä. Pakesista saa kivan, ja ne kulkevat helposti matkassa. Plus: kirja on helppo antaa lahjaksi eteenpäin, jos se ei itselle sovi.”

”Eskariopet saa tytön tekemää (no juu, olin auttamassa) virkistävää jalkakylpysuolaa.  Poika vie opelle omenan.”

”Lahjojen antaminen taitaa olla yhä harvinaisempaa, itse arvostan sitä että muistetaan, oli se sitten kortti tai mitä tahansa. Oman lapsen hoitajaa olen aina runsaskätisesti muistanut, sen verran arvokasta työtä tekee. (Olen vienyt mm. kukan, skumppapullon, suklaata ja lasten lorukirjan.) Ehkäpä tuo vastuukin on kovempi, kuin useimmissa muissa ammateissa, kuitenkin lapsista ja heidän päivittäisestä hyvinvoinnista kysymys, mielestäni siitä sietää kyllä kiittää."

”Kuohuviinilasi mansikoilla täytettynä, rusetti lasin jalkaan. On muutes kaunis kesäkukka.”

”Meillä lapsi on yksityisellä perhepäivähoitajalla. Aiemmin olemme antaneet herkkukorin, tänä vuonna hän saa hierontalahjakortin.”

7. En anna mitään

”En mitään. Kiitoksen sanat riittävät. Hoitajille tulee se ”lahja” joka kuukausi tilille, ja tuskin tavaraa haluavat. Kukatkin arveluttaa allergioiden vuoksi, ja syötäväkään ei uskalla ostaa samasta syystä. Mutta kiitosta ja arvostusta arjen sankarit saa valitettavan vähän. Maksimissaan kortti ja luokan opelle menee yhteinen lahja koko luokalta.”

”Mulla huitoo yli tämä lahjonnan kilpavarustelu jouluna ja keväällä. Työstä saadaan palkka ja kiitokseksi riittää kortti. Muissa ammateissa lahjotaan asiakkaita.”

”En mitään, ei kai muutkaan ammattiryhmät saa mitään palkkansa lisäksi.”

”Onko kukaan koskaan ajatellut, miltä tuntuu lapsesta, jonka perheellä ei ole varaa muistaa hoitotätejä? Muut sitten kulkevat isojen lahjojen kanssa kerskuen ja se yksi pieni ihminen tuntee itsensä huonoksi, avuttomaksi. Ei ollenkaan kivaa eikä asiaan kuuluvaa. Kaikille tulisi jäädä hyvä mieli lomalle jäämisestä. Mielestäni kiitos ja hyvän kesän toivotus pitäisi riittää. Tälläkin asialla ruokitaan epätasa-arvoa.”

”Kolme lasta, neljä tarhatätiä, kaksi opettajaa, koulunkäyntiavustajat yms. Aikamoista ostamista, mutta kyllä ajoittain olen vienyt muun muassa eskaritädeille tai jos ope lopettaa. Yleensä kukan olen ostanut. Mielestäni lahjat eivät kuitenkaan ole välttämättömyys. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo.”

”Yleensä en osta mitään. Kiitän päivittäin päivän hoidosta ja extrakiitokset ja positiiviset palautteet annan myös heti kasvotusten tarpeen tullen.”

Näitä hoitajat toivovat

”En mitään! Kiitos, halaus ja hymy riittävät mainioisti. T. Hoitaja, joka kiusaantuu joka vuosi turhista lahjoista, joita saa.”

”Ei kannata arvostella niitä, jotka ei halua viedä mitään. Jokaisen perheen oma asia. Itse olen saanut muun muassa suklaata, keksejä, villasukat, kukkia, lahjakortin, kynttilöitä, tyynyn jne. Lasten itse tekemät kortit ovat parhaita!”

”Itse päiväkodissa työskennelleenä olen sitä mieltä, että lahjoja EI tarvitse kellekään viedä, jokainenhan saa työstään palkkaa. Kuinkahan monta kukkaa, mukia, suklaarasiaa ynnä muuta 20:n oppilaan ope/pk:n ope/hoitaja taas saa…”

”Omassa työssäni sain viime keväänä paprikantaimen sekä jonkin pienen orvokin. Molemmat olivat oikein mieleisiä lahjoja, koska olivat ”kuluvaa tavaraa”. Ai niin, sain myös pullon shampoota!”

Lahjakeskustelu kuohuu joka kevät! Lue opettajan mielipide Vauva.fi:stä.

Lue lisää

Minun perinteeni: Oma pöytäliina joka juhlaan

Tee itse helpot mehujäät

Oletko käyttänyt liikaa aikaa paidan viikkaamiseen?


Tytti Kontula on Meidän Perheen päätoimittaja, joka on työskennellyt myös sisustuslehdissä. Hän on viisihenkisen perheensä ainoa henkilö, joka ymmärtää, miksi pyyhkeet ovat kaapissa viikattuna värijärjestyksessä.

Koti ja järjestys -palsta päivittyy keskiviikkoisin. 

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.