Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Lue, mitkä asiat ovat jääneet nykyisten isovanhempien mieleen.

Joulun tunnelman muistaa iäti. ET-lehti kysyi joulumuistoja 50 vuoden takaa ja yli 1 000 vastasi. Entisajan lapsen joulu oli lahjamäärältään kovin erilainen, mutta rauhallisesta olemisesta yhdessä on aina nautittu. Lue, mitkä muut asiat ovat jääneet nykyisten isovanhempien mieleen.

”Äiti leipoi paljon. Jouluna koetettiin hankkia suureen perheeseemme kaikenlaisia herkkuja. Tyydyttiin melko vähään, jo rusinapaketti oli odotettu lahja. Kaikkein hienointa oli kiertää kaikkien lähikauppojen näyteikkunat ja haaveilla lahjoista, joita ikkunoissa oli. Tiesimme silti, etteivät toiveet toteudu, mutta haaveilu oli ihanaa. Siitä en tykännyt, että äiti oli pahalla tuulella, kun tekemistä oli niin paljon. Olenkin päättänyt itse tehdä asioita verkkaiseen tahtiin ajan kanssa, ettei suuttumus saa valtaa.”

”Aika ankeita olivat joulumme, koska kotimme oli köyhä mutta muuten lämmin. Muistuu mieleen, kun kerran sain joululahjaksi sellaisen pienen taskulampun. Se oli mieluinen, kun oli pimeää. Asuimme maalla eikä ollut sähkövaloja.”

”Muistan aidon kuusen, jonka oksilla oikeat kynttilät valuttivat steariinia lattialaudoille.”

”Ensimmäiset saamani sukset katkaisin seuraavana päivänä. Lipeäkalan valmistus ja syönti on jäänyt mieleen, samoin rusinasoppa.”

”Aamu alkoi tietenkin lastenohjelmien katsomisella ja riisipuurolla. Koko päivän oli hirveä jännitys, kun odoteltiin joulupukkia. Hyvä, että syödä malttoi, kun piti kuunnella, koska alkaa kuulua koputusta ulko-ovelta.”

”Hyviä muistoja, perheen kanssa yhdessäoloa, joulupukki tuli joka vuosi vierailemaan, ja soitimme ja lauloimme pukille. Äiti laittoi aina pöydän täyteen lempiherkkujamme, ja illalla valvottiin myöhään yöhön isosiskon kanssa uusiin lahjaksi saatuihin leluihin tutustuen.”

”Isäni oli jouluihminen täysin ja nuo joulut muistan aina, mutta 10 v, kun täytin niin tuli jos mitä kapiotavaraa omaan kotiin ja hyvin vähän mitään henkilökohtaista. Silloin en moisista välittänyt, mutta yhä monet ovat minulla edelleen ja kovassa käytössä ovatkin.”

”Syötiin hyvin ja lahjoja saatiin reilusti. Aamulla tuli herättyä superaikaisin, vaikka normaalisti nukkuminen olikin kivaa.”

”Kävimme äidin kanssa ostamassa uusia kuusenpalloja 50-luvulla. Minä ihastuin kuusenkoristeeseen, joka on jotain ohutta metallia ja siinä on perhosen kuva. Miksi jouluna perhonen? Kun muutin pois lapsuudenkodista, sain sen mukaani. Se on minulla aina jouluna esillä.”

”Lapsuudessa maalla sauna oli ns. ulkosauna. Sinne oli ihana mennä kylpytakissa illan hämärtyessä. Äiti ja isä olivat laittaneet saunaan paljon kynttilöitä, kylpyvasta tuoksui taivaallisen hyvältä. Oli aikaa, aikaa, aikaa ja sitten puhtaana ja höyryävänä juostiin sisälle tupaan. Oi se oli tosi ihanaa!”

”Pukki saapui lahjoineen ja jännitys laukesi ja ihana rauhallisuus täytti mielet. Lahjat olivat vaatimattomia, villasukkia, lapasia, palapelejä, värityskirjoja ja paperinukkeja mutta toisaalta aivan ihania. Mieleeni on myös jäänyt, että jouluksi meille lapsille ostettiin suklaalevyt ja omenoita. Näitä herkkuja ei muulloin ollut varaa hankkia. Ja kuinka ollakaan lapsuusjouluna oli aina lunta ja pakkasta.”

”Muistan aikuisten katseet, jotka olivat onnellisia, kun he katsoivat lapsia.”

”Nariseva, puhtaanvalkea lumi pieksujen alla. Pitkät, mäntysuovalta tuoksuvat matot mummolan pirtissä. Aidot, oksilla keikkuvat kynttilät kuusessa. Tuoksut, jännitys, istuminen ulkohuussin styroksinpeittämällä reiällä, ovi auki, kun lumi kimalteli hangella tähtien tuikkeessa niin, että silmiin sattui. Ja minä olin lapsi, joka tiesi olevansa onnellinen.”

”Vieläkin ovat tallessa nukenvaunut, punaiset vanerista tehdyt, vuodelta 1955. Ainoa lahja joka on olemassa. Muisto on Tammen kultaisista kirjoista yksi kirja, mutta en enää muista minkä niminen. Siitä syntyi rakkaus kirjoihin ja tammipuihin.”

Lisää ET-lehden lukijoiden muistoja

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.