Kuva: Kaisu Jouppi
Kuva: Kaisu Jouppi

Henna Storås rakastaa erityisesti me&i-merkkisiä lastenvaatteita. Olisipa niitä enemmän, hän sanoo.

Pari viikkoa sitten oli yksi huono päivä: ei yhtään pakettia tai paksua kirjekuorta postilaatikossa. Henna Storås käveli takaisin sisälle ja keitti kahvit. Höh. Miksei ollut mitään. Tyhjä ja outo olo.

Kun lastenvaatteita ostaa päivittäin, lähetysten saapumiseen tottuu.

– Mutta yhtä ihanaa se on aina, kuin joulu olisi. Pakkaukset pitää repiä heti auki. Mie haluan äkkiä nähdä sisällön.

Sitten vaatteet pestään hajusteettomalla pesuaineella, silitetään ja viikataan paikoilleen. Komeroon tai johonkin niistä valtavista muuttolaatikoista, jotka Henna sai mieheltään joululahjaksi vaatteiden säilyttämistä varten.

18 laatikkoa on pinottu lastenhuoneen nurkkaan. Ne sisältävät muun muassa yli 600 me&i-merkkistä lastenvaatetta, jotka Henna on hankkinut Facebookin nettikirpputoreilta: suomalaiselta Sydänpyllyt-sivustolta ja sen ruotsalaiselta Köp&Sälj-vastineelta.

Ryhmissä ostetaan, myydään ja vaihdetaan Hennan suosikkimerkin vaatteita. Tai otetaan niistä kuvia, ladataan kuvat muiden käyttäjien nähtäväksi ja keskustellaan yhdessä. "Tässä on meidän pojan kesäpaidat <3" "Voiiii!!! Mä haluan tuon turkoosin kuplavolkkarin!!! Kyllä on hieno kokoelma :)".

Hennaa naurattaa.

– Komeampi puolisko väittää, että me&i on meikäläiselle uskonto. Että kirkossakin pitäisi sanoa isän, pojan ja me&i:n nimeen.

Harmi, että pitää käydä töissäkin

Pasta kiehuu kattilassa, avoin läppäri on nostettu korkealle keittiötasolle. Niin ylös eivät reilun vuoden ikäinen Lucas ja 2,5-vuotias Lumia pysty kurottamaan. Marika Petrell vilkaisee tietokonetta aina, kun kulkee ohi.

"Pitkähihainen Sunday vielä hakusessa koossa 110 (116 käy myös). Tarjoa, tai kerro mitä haluaisit vaihtarina! Maksan mitä tahansa!"

"62 traktoribody, kantit hieman tummuneet. Hp 16 e sis pk.”

Ilmoitukset vilistävät ruudulla jatkuvana ketjuna, kaikki näyttää sujuvan hyvin.

Marika on yksi Facebookin Metsolan Kirpputori -ryhmän neljästä ylläpitäjästä ja myös Sydänpyllyjen ylläpitäjä. Kun lapset menevät nukkumaan, hän käy läpi sivujen ilmoituksia: poistaa jo myytyjen vaatteiden kuvia ja vastailee viesteihin. Ota yhteys nettipoliisiin, hän neuvoo ostajaa, joka ei maksamisen jälkeen koskaan saanut tuotettaan. Ja tee katoamisilmoitus postiin.

Epäselvyyksiä on päivittäin, vaikka suurin osa ryhmien jäsenistä hoitaa kauppansa mallikkaasti. Joskus asioiden setvimiseen riittää tunti, joskus kuluu neljä.

– Harmi, että välillä pitää käydä palkkatöissäkin vanhuksia hoitamassa.

Lumian ja Lucasin vaatteet sopivat yleensä yhteen: keltaista, suklaanruskeaa, retrovärejä, froteeta. Ne on ostettu Metsolan ryhmästä, jossa myydään pääasiassa Metsola-vaatteita. Jokunen muukin merkki on sallittu. Ei kuitenkaan me&i, säännöt ovat selvät. Eri vaatemerkeistä kiinnostuneille on omat ryhmänsä: Småfolk-kirpputori, Kirpputori Po.Pitus, Lindex-kirppis...Niitä syntyy jatkuvasti lisää.

– Rakastan yli kaiken sitä, kun aamulla voin ihmetellä vaatekaapin edessä ja valita vaatteet lapsille. Katson, että kaikki mätsää.

Marika vakavoituu vähän ja sanoo vielä yhden lauseen: Niin kauan kuin vielä voin.

Toistaiseksi Lumialla on vaatteiden suhteen vain yksi toive: taskut olisivat kivat, koska taskuihin saa pantua pieniä asioita. Kohta saattaa koittaa aika, jolloin tyttö vaatii sitä, mitä Marika kavahtaa: Hello Kittyä! Vilkkutennareita! Hilepaitoja!

– Sitten keksin elämääni jotain muuta. En tiedä, mitä.

Hennalla tuo aika on jo koittanut. Kuusivuotias Mico ei suostu pukemaan ylleen eläinaiheisia paitoja ja kirkkaita värejä. Vauvajuttuja.

– Onneksi me&i:lla on myös auto- ja lepakkokuoseja. Ja onneksi Janni on vasta kahden ja Pinja kymmenen kuukautta.

Sitä, mitä Pinjan kasvettua tapahtuu, Henna ei suostu miettimään. Tai ehkä vähän. Voisihan sitten alkaa pukea isäntää.

– Sellaisia terveisiä me&i:lle, että alkakaa tehdä suurempia miesten paitoja, kun xl on niin pieni.

Isännällä puolestaan on terveisiä vain Hennalle: Hommaisit siistit vaatteet itsellesikin. Kahdet farkut on, eikä muuta. Ja toisista haarat ritsahtaneet ja toisista puuttuu nappi.

Katsokaa, olen hyvä äiti

"Täällä ollaan oltu kipeenä ja sen aikana on laitettu rahaa palaamaan enemmän ku laki sallii ja kaikki mitä tilasin on lapsille aivan ylisöpöjä vaatteita ”Mä kans mietin et mitäs oikee tapahtu ko tosiaan ei mitään pitäny ostaa.. Mulle pitää tehä ostokielto!:-)”

Lasten ja vaatteiden asemaa identiteetin rakentamisen välineenä tutkineen filosofian tohtori Annamari Vänskän mielestä meneillään on lastenvaatebuumi, joka alkoi voimistua 1900-luvun lopussa. Huippuhetkeä eletään nyt.

Leikkipuistoissa kommentoidaan lasten vaatteita luontevasti: ai teillä on Reimatecin haalari, meillä käytetään Ticketiä. Kommentoijien lapsuudessa sellainen olisi tullut harvan mieleen.

Ilmiö liittyy osittain siihen, että lapset ovat näkyvämpi osa kulttuuria kuin koskaan. Ajatellaan, että heillä on oikeus omaan tyyliin, joka ilmentää heidän persoonallisuuttaan.

– Lapsen vaatteet eivät kuitenkaan ole vain lapsen vaatteita. Vaatteiden perusteella tehdään tulkintoja lapsen sukupuolesta ja perheen sosiaalisesta statuksesta. Kasvava lapsi on monen mielestä oiva mahdollisuus osoittaa, että vanhemmilla on varaa tuhlata lapseen.

Huippumuotibrändeillä on nykyään omat valikoimat myös lapsille, käsilaukuista ja aurinkolaseista alkaen. Tavoitteena on kasvattaa lapsi tietyn merkin kuluttajaksi pienestä pitäen. Ja nyt samasta brändistä kiinnostuneiden on mahdollista löytää toisensa Facebookista.

– Lastenvaateryhmät palvelevat äitien tarpeita, eivät lasten. Ehkä pinnan alla on ajatus: katsokaa, puen lapseni hyvin, otan siis äitiyteni vakavasti, huolehdin lapsestani.

Henna ja Marika eivät puhu näyttämisen halusta, mutta yhteisöllisyydestä sitäkin enemmän.

– Ryhmässä on helppo jauhaa lastenvaatteista, eikä kukaan kauhistele tai mieti, että onpa pimeetä. Tuntuu, että ryhmä myös vähän provosoi ostamaan. On hyväksyttävämpää ostaa paljon, jos muutkin ostavat, Marika sanoo.

– Oli tosi helpottavaa löytää Sydänpyllyt viime syksynä. Mie olen tällainen hullu ja siellä on muitakin. Porukka osaa nauraa itselleen, Henna jatkaa.

Voinko maksaa vasta lapsilisistä?

Yhden keskusteluaiheen Marika haluaa sivuuttaa nopeasti. Kuinka monta vaatetta teidän lapsillanne on? Riittävästi. Oletko laskenut, paljonko niihin on kulunut rahaa? On parempi, etten laske.

– Toisaalta en jemmaa mitään. Saan ehkä omani takaisin, kun myyn pieneksi käyneet vaatteet. Ainakin osan.

Vaatteet ovat kotiäidin osakkeita, todetaan Facebookin ryhmissä. Kun ostaa oikeaan aikaan ja myy viisaasti, saattaa tehdä voittoa. Viime aikoina Sydänpyllyissä on myyty alle viisikymppiä aikoinaan maksanut sammakkokuosinen peitto 220 eurolla ja tyynyliinoja 120 euron kappalehintaan. Parin vuoden takaisesta, kulahtaneestakin, bodysta saattaa saada kolminkertaisen hinnan alkuperäiseen verrattuna, jos kuosi on himoittu.

Taannoin Hennakin päätti kokeilla onneaan, vähän vitsinä tosin.

– Kuvasin viitisensataa me&i-vaatettani ja ilmoitin, että huutokauppaan ne. Lähtöhinta oli ihan realistinen, 7 500 euroa. Yhtään huutoa ei tullut. Onneksi!

Jos kaupat olisivat syntyneet, Henna olisi ostanut rahoilla lisää vaatteita.

Vuonna 2002 suomalaisen 0–6-vuotiaan lapsen vaate- ja kenkämenot olivat keskimäärin 334 euroa vuodessa. Suurituloisessa perheessä lapsen vapaa-aika- ja vaatemenot olivat 2,5-kertaiset verrattuna pienituloiseen perheeseen.

Hennasta summa tuntuu mitättömältä.

Ei lastenvaatteiden ostelu ole pelkästään suurituloisten juttu. Meilläkin isäntä on pitkäaikaistyötön ja itse teen puolipäivähommia jakeluauton kuljettajana. Ilman pikavippejä on pärjätty, kun ei ryypätä, polteta tai matkustella.

Aika usein joku kysyy Sydänpyllyissä ja Metsolan kirpputorilla: voinko maksaa vasta lapsilisistä? Kuun siinä vaiheessa kauppa käykin vilkkaimmin, Henna arvelee.

Mutta harva jää jahkailemaan löytäessään vaatteen, jonka haluaa. Muuten sen ehtii ostaa joku muu.

– Pitää olla nopea. Pari kertaa olen pysähtynyt miettimään, maksaisinko tavallisella kirpputorilla saman hinnan vanhasta vaatteesta. Tietokoneen näppäimiä on niin helppo painella, Marika sanoo.

Kenellä vippaa mistäkin

Sairasta. Äidit täyttävät vain oman elämänsä tyhjyyttä tuollaisella ostelulla. Taitaa olla päässä vikaa.

Kaiken tämän Henna on kuullut. Häntä naurattaa, taas.

– No niin onkin vikaa päässä. Kenellä vippaa mistäkin. Jotkut addiktoituvat viinaan tai huumeisiin, tämä on sentään aika vaaratonta. Vähän huumoria peliin nyt.
Eikä sille, miksi vaatteita on pakko ostaa yhä lisää, ole selitystä.

– Ne ovat niin ihania, ja vaatteista saa ihania yhdistelmiä, vähän erilaisia kuin muilla. Lastenvaatteiden valitseminen on melkein päivän kohokohta, Henna sanoo.

– Tämä on vain niin hyvä harrastus. Jotkut ihmettelevät, että teen palkattomasti hommia ryhmien ylläpitäjänä, mutta kukaan ei kummastelisi, miksei minulle makseta jostain lenkkeilyharrastuksesta, Marika sanoo.

Henna puhuutyytyväisyyden tunteesta. Se valtaa, kun näkee omat lapsensa kauniisti puettuina, ehkä joku vastaantulija kehaiseekin. On myös löytämisen voitonriemu: pitkään etsitty vaate onkin yhtäkkiä kaupan ja sen nappaa itselleen. Jo näiden tunteiden vuoksi Facebookin vaateryhmiä kannattaa kurkata yli kymmenen kertaa päivässä.

Eikä hän kuulosta kuin aavistuksen puolustelevalta jatkaessaan: Kyllä melkein jokaista vaatetta tulee käytettyä. Ainakin kerran.

– Suomalaiset kulutustutkimukset ovat korostaneet kuluttajien maltillisuutta. Facebookin lastenvaateryhmät sotivat tätä ajatustapaa vastaan julistaessaan, että ostamisesta saa tuntea nautintoa. Kuluttaminen vaikuttaa olevan hyväksyttävämpää, jos se kohdistuu lapseen, Annamari Vänskä miettii.

Hän arvioi lastenvaatebuumin jatkuvan ja vaatetarjonnan laajenevan: erilaisille perheille suunnataan erilaisia brändejä, huippumerkeistä ekologisiin vaihtoehtoihin.

Heinäkuussa 2011 perustetussa Metsolan Kirpputoriryhmässä on yli viisituhatta jäsentä, Sydänpyllyissä tuplasti enemmän.

Jos Henna kertoisi sydänpyllyläisille ostaneensa saman pilvikuosisen velourpaidan seitsemässä eri koossa, lähes kaikki sanoisivat: vau. Kukaan ei kysyisi: miksi ihmeessä?

Meidän Perhe 9/2012

itse olen köyhähkö, mutta onne...

Maksan mitä tahansa

Minä olen perheestä jossa tyttönä käytin monesti serkkujeni vanhoja vaatteita, monesti oli poikien vaatteita joukossa ja kulahtaneita, eikä mikään vaatteista sopinut yhteen. Koen että minun lapsuuteni oli aivan mahtava. Ja olimme ihan varakkaasta perheestä, molemmat vanhemmat töissä, mutta meitä ketään ei kiinnostanut vaatteet. Vasta ala-asteen puolivälissä aloin stressaamaan pukeutumisestani. Muistan että alkoholistiperheiden ja työttömien perheiden lapsilla taisi olla hienoimmat vaatteet....
Lue kommentti
Vierailija

Maksan mitä tahansa

Mulla kaksi lasta -tyttö ja poika- eikä lastenvaatteet kiinnosta juuri ollenkaan. Ostetaan kun tarve tulee (edelliset jää pieniksi) ja sillä siisti. Ostaminen tapahtuu yleensä ihan marketista tai kauppakeskuksesta. Kerrallaan kummallakin lapsella on noin kymmenen paitaa ja housua. Sitten tietty alkkareita, sukkia, t-paitoja jne. Mutta tosiaan kymmenkunta kutakin ja hyvin riittää. Haalarit ja muut on Reimatec:iä, koska ne on vaan todettu hyviksi. Muukin perhe ostelee vain tarpeeseen vaatteita...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.