Umppu lahjoitti paljon tavaraa Hope ry:lle ja Karjalaan. Kun tavarat lähtivät, tuli vapautuneempi ja parempi olo. Kuva: Juha Salminen
Umppu lahjoitti paljon tavaraa Hope ry:lle ja Karjalaan. Kun tavarat lähtivät, tuli vapautuneempi ja parempi olo. Kuva: Juha Salminen

Bloggaaja Ulla-Riitta Koskinen möi osan raivaamistaan tavaroista kirpputorilla ja nettosi yli tuhat euroa.

Kaikki alkoi vaatekaapeista. Tai ehkä sittenkin lomamatkasta Maltalle.

– Viime syksynä olin Maltalla suomalaisen ystäväni kotona. Hän oli järjestellyt koko kodin Konmari-metodin mukaan. Varsinkin lasten vaatekaapin järjestys oli minusta suoranainen ihme. Kaikki vaatteet olivat siististi omilla paikoillaan, lapsiperheessä! Innostuin valtavasti, Umppu Koskinen kertoo.

Umpulla oli 15 samanlaista mustaa paitaa sekä bilemekkoja ajalta ennen lapsia.

Omassa kodissa Tampereella näytti aivan toiselta. Vilin ja Vivianin vaatekaapit pursuivat sopivia ja pieneksi jääneitä vaatteita. Juuson vaatekaappi oli täynnä farkkuja, ja Umpulla oli 15 samanlaista mustaa paitaa sekä bilemekkoja ajalta ennen lapsia.

Soveltaen paras

Umppu osti Konmari-kirjan ja päätti käydä läpi koko kodin sen oppien mukaan, alkaen vaatteista. Tosin kaikkia hän ei järjestänyt kerralla, vaikka ohjeen mukaan olisi pitänyt. Koko perheen vaatteet eivät olisi ikinä tulleet järjestetyiksi, jos ne olisi laitettu kerralla yhteen huoneeseen.

”Ajattelin suomalaisittain, tarvitsenko tavaraa vielä.”

– En ollut metodin kanssa aivan oikeaoppinen vaan sovelsin silloin, kun jokin ei tuntunut hyvältä. Minusta tuntui vieraalta miettiä, tuottavatko tavarat iloa tai kiittää niitä palveluksesta. Ajattelin ennemmin suomalaisittain, tarvitsenko tavaraa vielä.

Montaa asiaa ei oikeasti tarvinnut. Esimerkiksi Juuso 150:tä paria sukkia. Umppu vei tavaraa keräyksiin ja myi Facebook-kirpputorilla. Rahaa kertyi yli tuhat euroa, sillä kiertoon lähti hyväkuntoisia merkkivaatteita, astioita ja huonekalujakin.

– Päätin, että lasten tavaroita en karsi kovalla kädellä. Meillä asuu kolme lasta, ja se saa näkyä.

Lapset mukaan

Vili oli mukana tavaroidensa karsimisessa. Hän sai pitää rahat, jotka niiden kirpparimyynnistä tuli.

– Ostin rahoilla uuden Playstation-pelin. Osa rahoista vietiin äidin kanssa pankkiin, Vili sanoo.

Nykyään Umpun konmaritus alkaa kaupassa. Ennen jokaista hankintaa hän miettii, tarvitseeko tavaraa todella. Shoppailuun ei enää ole intoa.

”Olen saanut uudet arvot: määrän tilalle laatua, ei enemmän mutta eettisempää.”

– Hoidan koko perheen vaatehankinnat, joten ei ole tarvinnut riidellä. Olen saanut uudet arvot: määrän tilalle laatua, ei enemmän mutta eettisempää.

”Järjestely oli mahdotonta, koska tavaraa oli liikaa”

”Siivoamme lähes koko ajan. Siivottavaa on silti aiempaa vähemmän, kun kierrätykseen on lähtenyt ainakin 12 Ikea-kassillista tavaraa ja 30 paria kenkiä. Lapset auttavat siivoamalla omia jälkiään. Välillä Vilin oli vaikea luopua pienestä muovitavarasta, mutta kirppistienestit houkuttelivat.

Toteutunut toive on se, että kaikelle on vihdoin oma paikkansa. Ennen yritin turhaan järjestellä tavaroita. Nyt vasta tajuan, että se oli mahdotonta, koska tavaraa oli liikaa.”

Ulla-Riitta Koskinen eli Umppu, 33, Juuso Koskinen, 32, sekä Vili, 8, Vivian, 1,5, ja marraskuussa syntynyt Vikke-vauva asuvat Tampereella. Ulla-Riitta on on kauneusalan yrittäjä ja pitää Primelife by Umppu -blogia. Juuso on asiakaspäällikkö.

Justiinat

Konmarittaminen muutti Umppu Koskisen arvomaailman: ”Määrän tilalle laatua”

Itse olen harrastanut tätä Konmarittamista ennenkuin tuo nimi keksittiin. Olen jo 17 vuoden ajan joka kevät ja syksy siivonnut kaapit ja muut säilöt turhista tavaroista ja pienistä ja käyttämättömistä vaatteista. Ihmettelen​ vain tätä nykyistä hössötystä asiasta. Eikö äitit ennen tätä osanneet kaappejaan siivota?
Lue kommentti
Vierailija

Konmarittaminen muutti Umppu Koskisen arvomaailman: ”Määrän tilalle laatua”

Vierailija kirjoitti: Kun sitä rahaa on niin paljon, ettei tiedä, mihin laittaisi. Tällaiset jutut saavat pelkästään vihaiseksi. Vanhoja juhlavaatteita Karjalan köyhille, voi ei. Joillakin ne kaapit on täynnä pestyjä margariini- ja jugurttipurkkeja sekä vanhoja leipäpusseja. Kun "ei sitä koskaan tiedä, milloin satoa tulee niin, että joutuu ostamaan toisenkin pakastimen". Tai mitä ikinä onkaan. Kaappien ja lopulta asunnon täyttäminen turhalla materiaalilla ei ole ainoastaan varakkaiden...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.