Umppu lahjoitti paljon tavaraa Hope ry:lle ja Karjalaan. Kun tavarat lähtivät, tuli vapautuneempi ja parempi olo. Kuva: Juha Salminen
Umppu lahjoitti paljon tavaraa Hope ry:lle ja Karjalaan. Kun tavarat lähtivät, tuli vapautuneempi ja parempi olo. Kuva: Juha Salminen

Bloggaaja Ulla-Riitta Koskinen möi osan raivaamistaan tavaroista kirpputorilla ja nettosi yli tuhat euroa.

Kaikki alkoi vaatekaapeista. Tai ehkä sittenkin lomamatkasta Maltalle.

– Viime syksynä olin Maltalla suomalaisen ystäväni kotona. Hän oli järjestellyt koko kodin Konmari-metodin mukaan. Varsinkin lasten vaatekaapin järjestys oli minusta suoranainen ihme. Kaikki vaatteet olivat siististi omilla paikoillaan, lapsiperheessä! Innostuin valtavasti, Umppu Koskinen kertoo.

Umpulla oli 15 samanlaista mustaa paitaa sekä bilemekkoja ajalta ennen lapsia.

Omassa kodissa Tampereella näytti aivan toiselta. Vilin ja Vivianin vaatekaapit pursuivat sopivia ja pieneksi jääneitä vaatteita. Juuson vaatekaappi oli täynnä farkkuja, ja Umpulla oli 15 samanlaista mustaa paitaa sekä bilemekkoja ajalta ennen lapsia.

Soveltaen paras

Umppu osti Konmari-kirjan ja päätti käydä läpi koko kodin sen oppien mukaan, alkaen vaatteista. Tosin kaikkia hän ei järjestänyt kerralla, vaikka ohjeen mukaan olisi pitänyt. Koko perheen vaatteet eivät olisi ikinä tulleet järjestetyiksi, jos ne olisi laitettu kerralla yhteen huoneeseen.

”Ajattelin suomalaisittain, tarvitsenko tavaraa vielä.”

– En ollut metodin kanssa aivan oikeaoppinen vaan sovelsin silloin, kun jokin ei tuntunut hyvältä. Minusta tuntui vieraalta miettiä, tuottavatko tavarat iloa tai kiittää niitä palveluksesta. Ajattelin ennemmin suomalaisittain, tarvitsenko tavaraa vielä.

Montaa asiaa ei oikeasti tarvinnut. Esimerkiksi Juuso 150:tä paria sukkia. Umppu vei tavaraa keräyksiin ja myi Facebook-kirpputorilla. Rahaa kertyi yli tuhat euroa, sillä kiertoon lähti hyväkuntoisia merkkivaatteita, astioita ja huonekalujakin.

– Päätin, että lasten tavaroita en karsi kovalla kädellä. Meillä asuu kolme lasta, ja se saa näkyä.

Lapset mukaan

Vili oli mukana tavaroidensa karsimisessa. Hän sai pitää rahat, jotka niiden kirpparimyynnistä tuli.

– Ostin rahoilla uuden Playstation-pelin. Osa rahoista vietiin äidin kanssa pankkiin, Vili sanoo.

Nykyään Umpun konmaritus alkaa kaupassa. Ennen jokaista hankintaa hän miettii, tarvitseeko tavaraa todella. Shoppailuun ei enää ole intoa.

”Olen saanut uudet arvot: määrän tilalle laatua, ei enemmän mutta eettisempää.”

– Hoidan koko perheen vaatehankinnat, joten ei ole tarvinnut riidellä. Olen saanut uudet arvot: määrän tilalle laatua, ei enemmän mutta eettisempää.

”Järjestely oli mahdotonta, koska tavaraa oli liikaa”

”Siivoamme lähes koko ajan. Siivottavaa on silti aiempaa vähemmän, kun kierrätykseen on lähtenyt ainakin 12 Ikea-kassillista tavaraa ja 30 paria kenkiä. Lapset auttavat siivoamalla omia jälkiään. Välillä Vilin oli vaikea luopua pienestä muovitavarasta, mutta kirppistienestit houkuttelivat.

Toteutunut toive on se, että kaikelle on vihdoin oma paikkansa. Ennen yritin turhaan järjestellä tavaroita. Nyt vasta tajuan, että se oli mahdotonta, koska tavaraa oli liikaa.”

Ulla-Riitta Koskinen eli Umppu, 33, Juuso Koskinen, 32, sekä Vili, 8, Vivian, 1,5, ja marraskuussa syntynyt Vikke-vauva asuvat Tampereella. Ulla-Riitta on on kauneusalan yrittäjä ja pitää Primelife by Umppu -blogia. Juuso on asiakaspäällikkö.

Justiinat

Konmarittaminen muutti Umppu Koskisen arvomaailman: ”Määrän tilalle laatua”

Itse olen harrastanut tätä Konmarittamista ennenkuin tuo nimi keksittiin. Olen jo 17 vuoden ajan joka kevät ja syksy siivonnut kaapit ja muut säilöt turhista tavaroista ja pienistä ja käyttämättömistä vaatteista. Ihmettelen​ vain tätä nykyistä hössötystä asiasta. Eikö äitit ennen tätä osanneet kaappejaan siivota?
Lue kommentti
Vierailija

Konmarittaminen muutti Umppu Koskisen arvomaailman: ”Määrän tilalle laatua”

Vierailija kirjoitti: Kun sitä rahaa on niin paljon, ettei tiedä, mihin laittaisi. Tällaiset jutut saavat pelkästään vihaiseksi. Vanhoja juhlavaatteita Karjalan köyhille, voi ei. Joillakin ne kaapit on täynnä pestyjä margariini- ja jugurttipurkkeja sekä vanhoja leipäpusseja. Kun "ei sitä koskaan tiedä, milloin satoa tulee niin, että joutuu ostamaan toisenkin pakastimen". Tai mitä ikinä onkaan. Kaappien ja lopulta asunnon täyttäminen turhalla materiaalilla ei ole ainoastaan varakkaiden...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kirsi Etulan yläkerrassa ompelukone surisee joskus myöhään yöhön. Lasten mielestä se on turvallisen unettava ääni.

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola tutustuivat aikoinaan naperobaletin pukuhuoneessa. Sen jälkeen heiltä on syntynyt kolme kirjaa ja satoja mekkoja.

Olette tehneet yhdessä kolme käsityökirjaa. Miten Mekkotehdas sai alkunsa?

Kirsi: Kuusi vuotta sitten istuimme kerran viikossa naperobaletin pukuhuoneessa odottamassa, kun 4-vuotiaat Mona ja Line olivat tanssitunnilla. Sunnalla oli parivuotias Innu mukanaan puettuna aina nätteihin mekkoihin. Usein hän myös neuloi odottaessaan. Ajattelin, että tuossa on käsityöihminen. Erään kerran rohkaistuin ja avasin keskustelun.

Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Uudet vaatemallit testataan ensin omalla porukalla. Monalla on Hupi-haalari. Innun mekon printtikangas on löytö Kööpenhaminasta. Kirsillä on yllään Aino-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Minä tein seuraavan siirron ja kutsuin Kirsin lapsineen meille kahville. Heti ensimmäisellä kahvittelulla selvisi, että tämän ihmisen kanssa ei tarvitse kilisytellä pikkulusikkaa vaivautuneena kupissa. Meillä synkkasi heti.

Olemme molemmat intohimoisia käsityöihmisiä ja tykkäämme laittaa kotia kauniiksi. Samoilla kahvikutsuilla kävi myös ilmi, että meillä kummallakin oli haaveena käsityökirjan tekeminen.

Kirsi: Olin pitänyt käsityöblogia jo jonkin aikaa, mutta tutustuttuamme pyysin Sunnaa pitämään blogia kanssani. Yhdessä perustimme Mekkotehdas-blogin. Jo seuraavana keväänä meillä oli kustannussopimus ja kuvasimme ensimmäistä kirjaa.

Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)
Ronnin huone on Kirsin ompeluhuoneen vieressä. Pojasta on mukava kuunnella iltaisin, kun äiti ompelee seinän takana. Kettu ja ritarin vermeet ovat Kirsin käsialaa. (Kuva: Piia Arnould)

Miten käsityöhulluus näkyy kodeissanne?

Sunna: Olemme molemmat ammatiltamme opettajia, joten teemme käsitöitä, blogia ja kirjoja kotona iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Käsityöprojektini valtaavat usein oleskeluhuoneen niin, että perheellä ei ole paikkaa, missä katsoa mukavasti televisiota. Lupaan siivota jälkeni, kunhan homma valmistuu. Perhe nyökkäilee ja tietää, että sen jälkeen tulee kohta seuraava kaiken sotkeva projekti.

”Saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa ompelemaan.”

Asumme Kirsin kanssa lähekkäin, ja saatamme hurauttaa toistemme luo iltamyöhällä yöpuvun housut jalassa hakemaan jotain tiettyä nappia tai ompelemaan yhdessä. Harvoin olemme olleet yhdessä yöelämässä, mutta monta yötä olemme istuneet yhdessä ompelemassa ja samalla jutelleet läpi kaikki maailman asiat.

Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)
Kirsin keittiössä on pidetty ompeluiltamat jos toisetkin. (Kuva: Piia Arnould)

Kirsi: Mieheni on rakennusalalla, eli olemme molemmat käsillä tekijöitä. Remontoimme rintamamiestaloa vaihe kerrallaan, yleensä keväällä ja kesällä. Mieheni suostuu remontoimaan kotona vain silloin, kun illallakin on hyvä valo.

Ainoa poikkeus oli se, kun yhtenä talvi-iltana sain idean, että yläkerran isosta lastenhuoneesta voisi lohkaista minulle ompeluhuoneen, jonne kankaat ja keskeneräiset projektit saataisiin kaappeihin. Se oli miehen mielestä niin houkutteleva idea, että hän tarttui toimeen siitä paikasta. Nyt me eristetään sinut ompelutavaroinesi, hän uhosi leikillään. Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli oma huone.

Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)
Unelmien täyttymys: oma ompeluhuone rintamamiestalon yläkerrassa. Sunnalla on päällään itse ommeltu Hyppy-toppi. Kirsi on mekkotehtailijoiden lettivastaava. (Kuva: Piia Arnould)

Samassa yhteydessä Monalle sisustettiin alakertaan huone, ja ompeluhuoneen viereinen tila jäi Ronnin huoneeksi. Poika on tyytyväinen, kun istun seinän takana ompelemassa iltaisin. Ompelukoneen surina on hänestä turvallinen, mukava ääni.

Mitä mieltä lapset ovat äitien ompeluvimmasta?

Sunna: Onneksi sekä lapsemme että miehemme tulevat hyvin juttuun keskenään. Monesti meillä on kaikki viisi lasta mukana kun kokoonnumme ompelemaan. Lapset löytävät heti tekemistä keskenään ja äidit saavat hyvällä omallatunnolla keskittyä omiin puuhiinsa.

Tytöt eivät ainakaan vielä tunnu kyllästyneen äitien tekemiin mekkoihin. Viimeksi Line pyysi minua ompelemaan musiikkiluokan kevätesitykseen tietyn mekkomallin tietystä kankaasta. Hänen mielestään matkalle pitää pakata mukaan ainakin kolme mekkoa. Joskus olen joutunut ompeluhommiin mökilläkin, kun mekko on unohtunut pakkauksesta.

Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)
Koko homma lähti aikoinaan liikkeelle Linen ja Monan naperobaletista. Linellä on päällään Line-mekko. (Kuva: Piia Arnould)

Viime jouluna 10-vuotiaat Line ja Mona saivat kumpikin lahjaksi ompelukoneen. Nyt he saattavat ommella vaikka vaatteita barbeille samalla kun minä ja Kirsi teemme omia juttujamme. Myös 12-vuotias Niila osaa ommella. Jokin aika sitten hän teki itselleen hupparin ja shortsit.

Kirsi: Lapset ovat tottuneet siihen, että käytämme heitä sovitusnukkeina kirjoja tehdessämme. Välillä alakerrasta kuuluu aika kyllästyneellä äänellä, että joko taas, kun huudamme, että vaatteet pois ja sovittamaan.

Viime keväänä Sunna ja minä veimme Monan ja Linen kymppisynttärimatkalle Kööpenhaminaan. Sielläkin kiersimme kangaskauppoja, mutta vastapainoksi tytöt vaativat päästä lelukauppoihin.

Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)
Linellä ja Monalla on kummallakin kodeissaan omat ompelukoneet. Monan huoneessa on syntyy tällä kertaa koristetyyny. (Kuva: Piia Arnould)

Sunna: Lasten kaveritkin osaavat jo odottaa itsetehtyjä synttärilahjoja. Yhteen aikaan ompelimme paljon kännykkäpusseja lahjoiksi. Joskus siitä tulee paineitakin, kun aika ei riitä kaikkien ompelusten toteutukseen.

Mekkotehdas-blogisti ja -kirjailija Kirsi Etula asuu Helsingissä rintamamiestalossa miehensä Jounin ja lastensa Monan, 10, ja Ronnin, 6, kanssa. Sunna Valkeapää-Ikola käy Kirsin luona usein lastensa Niilan, 12, Linen, 10, ja Innun, 8, kanssa ompelemassa tai muuten vaan oleilemassa.

Meidän Perhe 8/2016

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Lataa ja tulosta suloinen kuu-ukko lapsellesi.

Pimeneviin iltoihin tuo iloa hymyilevä kuu ja tuikkivat tähdet! Tulosta hymynaama alla olevasta linkistä ja kiinnitä se vaikka hoitopöydän yläpuolelle vauvasi iloksi.

Kuva on A4-koossa. Jotta kuva tulostuu oikein, lataa ja tallenna pdf-tiedosto ensin koneellesi ja tulosta sitten.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.