Uusiin ihmisiin kannattaa tutustua rohkeasti, pienten poikien isät rohkaisevat. Parhaassa tapauksessa löytää ystävän.

1. Ystävyys alkoi päiväkodin eteisessä

Kun uusperheen isä, kuvataiteilija Erno­ Enkenberg riisui ulkotamineita nelivuotiaan Olavin yltä espoonlahtelaisen päiväkodin eteisessä, hän kuuli kuinka eräs poikaansa hoitoon tuovista isistä puhui lastenhoitajille englantia.

Erno päätti mennä esittäytymään. Häntä oli aina kiinnostanut tietää, miten Suomessa asuvat ulkomaalaiset olivat tänne päätyneet. Selvisi, että mies oli Magnús Logi­ Kristinsson­, islantilainen performanssitaiteilija.

– Taiteilija ja samanikäinen! Asuimme vieläpä lähekkäin. Tutustumisen jälkeen kävelimme usein päiväkodille samaa matkaa, Erno kertoo.

Erno huomasi pian, että Magnús oli kiinnostava tyyppi ja samanhenkinen kuin hän itsekin. Molemmat ovat ulkomailla opiskelleita ammattitaiteilijoita.

Puhuttavaa löytyi heti ja niin paljon, että päiväkotimatkat eivät riittäneet vaan tapaamisia järjestettiin myös vapaa-ajalla jommankumman kotona.

– Olavi ja Ville leikkivät sillä aikaa yhdessä, joten järjestely oli mainio. Joskus menimme kaikki neljä potkimaan palloa kentälle.

Pojat ovat ehtineet jo ekaluokkalaisiksi, ja Ernon ja Magnúksen ystävyyssuhde on syventynyt. Miehet tapaavat noin kerran viikossa, käyvät taidenäyttelyissä ja tukevat toisiaan taiteen tekijöinä. Erno on auttanut Magnústa esimerkiksi videoiden tekemisessä. 

Lapsistakin miehet puhuvat, joskus, mutta Erno korostaa, että he voisivat olla Magnúksen kanssa ystäviä ilman lapsiakin. Ilman yhteistä päiväkotia he eivät olisi kuitenkaan ehkä tavanneet.

– Ystävyytemme on laajentanut molempien maail­maa. Magnús on ensimmäinen islantilainen, jonka tunnen hyvin. Myös puolisomme ovat tutustuneet.

Erno sanoo, että aina kannattaa tutustua ­rohkeasti uusiin ihmisiin.

– Parhaassa tapauksessa voi saada jopa ystäviä. Niitä kenelläkään on tuskin liikaa.

Kuvataitelija Erno Enkenberg, 38, ja performanssi-taiteilija Magnús Logi Kristinsson, 38, asuvat perheineen Espoossa. Olavi ja Ville ovat 7-vuotiaita ja niin ikään ystäviä keskenään.

2. Isolla porukalla matkustaa hauskemmin

Telle Hailikari muistaa elävästi päivän, jolloin tuntematon, ystävällisen näköinen nainen seurakunnan perhekerhossa lähestyi häntä vauva kainalossaan ja paukautti: ”Ooksä Telle?”

Selvisi, että kysyjä, Minna Raumolin, tiesi hänet tuttavan kautta. Parin kuukauden ikäisen Tuuren äiti Telle ei tuntenut ketään, ja olisi ilman Minnaa ollut orpona uudessa paikassa.

– Vaihdettiin puhelinnumerot, tavattiin ja alettiin kärrytellä Tuurea ja Akua vaunuissa pitkin Haagaa. Siitä se lähti. Pojat kasvoivat kavereiksi, kuten myös seuraavat poikamme, puolen vuoden välein syntyneet Aaro ja Joona. Tapasimme joka päivä puistossa, pulkkamäessä tai toistemme kotona, Telle kertoo.

Alusta saakka synkkasi myös naisten puolisoilla, urheilusta kiinnostuneilla Mikillä ja Juhalla. Kun ystäväperheestä löytyi jokaiselle oma kaveri, perheet alkoivat viettää yhdessä uudetvuodet ja vaput sekä matkustella. Viikonloppuja kylpylässä ja Vierumäel­lä, lomaviikkoja Pärnussa ja Kreikassa.

– Jos aluksi ajattelimmekin toimia ­lastenhoitoapuna toisillemme, käytännössä viihdyimme parhaiten yhdessä porukalla, Telle sanoo.

Kun Raumolinit muuttivat isompaan asuntoon Espooseen ja Telle ja Miki Konalaan, kaikkia mietitytti, onnistuisiko yhteydenpito jatkossa.

Huoli oli turha, ystävyys on kantanut. Perhetreffit järjestetään nykyisin säännöllisesti noin kerran kuukaudessa. Telle ja Minna vaihtavat kuulumisia joskus uintireissulla lasten kanssa, Miki ja Juha käyvät futismatseissa. Välillä koko porukka lähtee retkelle paistamaan makkaraa tai vaan käy toistensa luona kylässä.

– Hyvät ystävät voi päästää sisälle, vaikka koti olisi siivoamatta. Ja lapsilla leikki jatkuu luontevasti, vaikka edellisestä kerrasta olisi aikaa, Telle sanoo.

Ystävät eivät ole siksi, että heistä hyödyttäisiin, mutta Telle kyselee joskus lapsiin liittyvistä asioista esikoululaisia opettavalta Minnalta.

– Kun Minna vinkkasi, että onginta ja aasinhäntäleikki toimivat synttäreillä, luotin häneen epäröimättä. Ja niinhän ne olivatkin kaikkien suosikkileikit.

Tutkija Telle Hailikari, 38, ja toiminnanjohtaja Miki Mielonen, 40, asuvat Tuuren, 6, ja Aaron, 3, kanssa Helsingin Konalassa. Lastentarhanopettaja Minna Raumolin, 37, ja kehitysjohtaja Juha Raumolin, 40, asuvat Akun, 6, ja Joonan, 4, kanssa Espoossa.

3. Hiekkalaatikolta hevosten selkään

Lasten vauva-aikojen äitikaveruksista voi kehkeytyä ystävykset, jotka jakavat keskenään ilot ja surut ja toteuttavat jopa haaveensa. Näin kävi Katja Ritarille ja Elina Rannalle, joiden tiet kohtasivat hiekkalaatikon reunalla ja vauvajumpassa kuusi vuotta sitten. Nyt he käyvät ratsastamassa samalla tunnilla.

– Kerran tuli puheeksi molempien rakas, vanha harrastus, joka oli jäänyt äitielämän kiireisiin. Taisi olla Katja, joka keksi ensimmäisenä, että kokeillaan yhdessä: mennään ratsastustunnille, Elina kertoo.

Ja niin tehtiin. Jo kolmen ja puolen vuoden ajan naiset ovat jättäneet lapset maanantai-iltaisin isien hoiviin. Elina käy nappaamassa Katjan kyytiinsä, ja kaksikko huristelee ratsastamaan Vantaalle. Kotimatkalla he puivat tunnin tapahtumia ja sparraavat toinen toistaan.

Siinä välissä vain nautitaan.

– Missään ei pää tuuletu yhtä hyvin kuin hevosen selässä, Elina sanoo.

Pari kertaa ystävykset ovat ottaneet omaa aikaa reilumminkin ja suunnanneet ratsastusmatkalle Viroon. Yhteisiin harrastuksiin kuuluu myös toiminta Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistyksessä. Siinä sivussa voidaan pitää lapsille leffailtaa ja piparitalkoita. Joskus on vaan istuttu iltaa yhdessä.

Elinan mukaan heidän ystävyydessään on alusta saakka ollut tekemisen meininki. Tutuksi tulleen ihmisen kanssa on helppo olla ja toimia.

Katja pitää erityisen arvokkaana sitä, että aikuisenakin voi solmia ystävyyssuhteita ja löytää ihmisiä, joihin voi luottaa.

Molemmat ovat varmoja, että ystävyys jatkuu lasten kasvaessa.

– Hevoshulluus pitää meidät yhdessä, sanoo Elina. Hän uskoo, että vauvaiästä tunteneet lapsetkin jatkavat yhteydenpitoa.

– Lasten teinivuosina ei vertaistuen merkitys, eikä äitien pääntuuletustarve, tule ainakaan vähenemään, Katja sanoo.

Tutkija Katja Ritari, 38, asuu miehensä sekä Otson, 6, ja Viljan, 3, kanssa Helsingin Kannelmäessä. Toimittaja Elina Ranta, 42, asuu miehensä sekä
Aa­pon, 6, ja Ilonan, 4, kanssa Helsingin ­Maununnevalla.

Kuvat: Liisa Takala

Keikan jälkeen moni yleisöstä halusi yhteiskuvaan Elias Kaskisen kanssa.  Kuvat: Soile Saarelainen

Tähdet, tähdet -voittaja Elias Kaskinen hurmasi yleisön Joulu jokaiselle -tapahtumassa Sanomatalon Mediatorilla.

Tällaistakin voi lapsi pohtia: Miksi se Jeesus ei mene nukkumaan?  Kun Nyt sytytämme kynttilän -laulussa lauletaan, että ”me odotamme Jeesusta, se ei mee se nukkumaan”? 

Laulaja Mikko Harju nauratti Joulu jokaiselle -tapahtuman yleisöä kertomalla lapsuusmuiston väärinkuullusta joululaulusta – oikeastihan sanat menevät, että ”seimessä nukkuvaa” – ja laulatti sitten Mediatorille kokoontunutta väkeä yhteen ääneen.

Vauva ja Meidän Perhe olivat mukana hyvän mielen joulutapahtumassa yhdessä Kodin Kuvalehden ja Radio Aallon kanssa. Tapahtumassa esiintyivät Mikko Harjun lisäksi tuore Tähdet, tähdet -voittaja Elias KaskinenIlta ja Sibelius-lukion tyttökuoro.

Esitysten välissä yleisöllä oli mahdollisuus tutustua HelsinkiMission ja Hope ry:n toimintaan. HelsinkiMission päämääränä on vähentää kaikenikäisten yksinäisyyttä, Hope auttaa vähävaraisia ja kriisin kokeneita lapsiperheitä.

Ilta lauloi Sylvian joululaulun niin upeasti, että Joulupukistakin tuli fani. Joulupukki otti esitysten välissä vastaan lasten lahjatoiveita.
Ilta lauloi Sylvian joululaulun niin upeasti, että Joulupukistakin tuli fani. Joulupukki otti esitysten välissä vastaan lasten lahjatoiveita.

 

Ihana Mikko Harju sai yleisön laulamaan Tulkoon joulu -kappaleen yhdessä.
Ihana Mikko Harju sai yleisön laulamaan Tulkoon joulu -kappaleen yhdessä.

 

Vauvan ja Meidän Perheen toimitus piti Mediatorilla askartelupistettä lapsille. Värityspöytien ääressä kävi mukava vilske.
Vauvan ja Meidän Perheen toimitus piti Mediatorilla askartelupistettä lapsille. Värityspöytien ääressä kävi mukava vilske.

Hopen pisteelle tuotiin mukavasti lahjoja lahjoitettavaksi. ”Nyt on tullut nuorillekin lahjoja, kuten kuulokkeita ja leffalippuja. Joululahjat ovat teineille yhtä tärkeitä kuin pikkulapsillekin”, Hopen Heli Nyholm sanoi. Yleisön lisäksi joululahjoja lahjoittivat myös Fazer ja Oppi&Ilo. Meidän Perheen ja Vauvan toimitus lahjoitti kirjoja, pelejä ja leluja.
Hopen pisteelle tuotiin mukavasti lahjoja lahjoitettavaksi. ”Nyt on tullut nuorillekin lahjoja, kuten kuulokkeita ja leffalippuja. Joululahjat ovat teineille yhtä tärkeitä kuin pikkulapsillekin”, Hopen Heli Nyholm sanoi. Yleisön lisäksi joululahjoja lahjoittivat myös Fazer ja Oppi&Ilo. Meidän Perheen ja Vauvan toimitus lahjoitti kirjoja, pelejä ja leluja.

 

HelsinkiMission vapaaehtoiset auttavat vähentämään yksinäisyyttä.
HelsinkiMission vapaaehtoiset auttavat vähentämään yksinäisyyttä.
Kuva: Presidentin kanslia

Presidentin puoliso rouva Jenni Haukio esiintyi seesteisenä Heidi Karjalaisen suunnittelemassa smaragdinvihreässä puvussa.

Presidenttipari odottaa esikoistaan, jonka lasketun ajan on kerrottu olevan helmikuussa. Viimeisellä raskauskolmanneksella oleva Jenni Haukio näytti valovoimaiselta ja hehkuvalta Ylen haastattelussa ennen Linnan juhlien alkua. Kun kättely alkoi, Linnan juhlien kommentaattori, pukusuunnittelija Jarkko Valtee kehui pukua eleettömäksi ja yleväksi. Helsingin Sanomat kertoo, että raskaana oleva Haukio pitää tauon kesken kättelyn.

Jenni on luottanut Linnan juhlien pukunsa aiemmin suunnittelija Sari Nordströmin käsiin, lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin puvun suunnitteli Paola Suhonen. Tänä vuonna Haukio teki yhteistyötä nuoren taiteen kandidaatin Heidi Karjalaisen kanssa, ja kyseessä on suunnittelijan ensimmäinen tilaustyö. Rouva Haukion suunnittelijavalintaan vaikutti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla.

”Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus”

– Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus, Haukio kertoi viime perjantaina.

Vauva.fin lukijat veikkasivat Jennin puvun pääväriksi sinistä tai valkoista, mutta suunnittelija Karjalainen yllätti valitsemalla Jennin ylle  smaragdinvihreää. Kauniisti laskeutuva puku kätki Jennin raskauden. Puvun kankaat on Helsingin Sanomien mukaan värjätty käsin. Puvussa on käytetty kaksipuolista silkkisatiinia ja habotaisilkkiä, joka on kiiltävä ja pehmeä silkkikangas.

Heidi Karjalainen kertoo tärkeintä suunnittelutyössä olleen mielenkiintoisen visuaalisen ilmeen löytämisen. Hän kertoo saaneensa puvun suunnitteluun laajat vapaudet.

– Tavoitteena oli löytää tuore näkemys juhlapukeutumiseen pukeutumisetikettiä ja perinteitä kunnioittaen. Halusin suunnitella ajassa kiinni olevan, arvokkaan ja elegantin puvun, joka poikkeaisi Jenni Haukion aiemmista puvuista, Karjalainen totesi presidentin kanslian tiedotteessa. 

Karjalainen on maisteriopiskelija Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun laitoksella muodin pääaineessa. Heidi Karjalainen valittiin syyskuussa Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Toukokuussa hän saavutti toisen sijan Apolda European Fashion Award -kilpailussa Saksassa.

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Juttua muokattu 6.12. klo 21.40, Paola Suhosen suunnitteleman puvun vuosiluku korjattu.