Useampi kuin joka toinen vanhempi ottaa lapselleen vakuutuksen. Tämä vaikuttaa siihen, millaista hoitoa kaikki lapset saavat.

He haluavat lapselleen hyvää. Tai oikeammin: parasta.

Kun lapsi sairastaa, hyvä tarkoittaa käyntiä lastenlääkärillä ja yksityisellä lääkäriasemalla. Siksi vanhemmat ottavat lapselleen sairauskuluvakuutuksen ja maksavat siitä keskimäärin 336 euroa vuodessa.

Vakuutus on paras tapa saada sairas lapsi hoitoon, ajattelee jo useampi kuin joka toinen vanhempi.

Siksi lasten lääkärikäynnit terveyskeskuksissa ovat vähentyneet kymmenessä vuodessa kolmanneksen. Vanhemmat ovat päättäneet maksaa mieluummin itse. Miksi?

Se tuntuu vaikealta

Tavallinen arkiaamu, ajanvaraus helsinkiläiselle terveysasemalle. Näin se menee:

Soita omahoitajallesi aamulla kello 8–9. Jos et tiedä, kuka omahoitajasi on, katso listasta omalääkärisi nimen kohdalta. Jos et tiedä sitäkään, soita palvelunumeroon. Jos palvelunumero ei vastaa, sinulle soitetaan takaisin.
Mutta toisaalta, jos haluaa ajan samalle päivälle, se pitää varata heti kello kahdeksan.

Huh. Juuri tämä vanhempia terveyskeskuksessa harmittaa: ajan saamisen vaikeus.

Ensin jonotan puhelimessa, sitten lapsen kanssa käytävällä. Ajat eivät koskaan pidä.

Haluan lääkäriajan, joka sopii työssäkäyville vanhemmille.

Töissä ei ole mahdollista päivystää puhelinta ja takaisinsoittoa.

Jono kipeän lapsen kanssa, en pysty.

Ajanvaraus yksityiselle on netissä helppoa.

Näin sanovat Meidän Perheen lukijat ja alle kouluikäisten lasten vanhemmat. Tätä juttua varten 192 vanhempaa kertoi, mihin vie lapsensa lääkäriin. Kursivoidut tekstit ovat heidän kokemuksiaan.

– Tärkein syy vakuutuksen ottamiseen on nopea pääsy hoitoon, sanoo lasten sairauskuluvakuutuksia tutkinut Jari Kempers.

Iso huoli korvista

Vanhemmat varautuvat vakuutuksella etenkin neljään asiaan: allergioihin, astmaan, korvatulehduksiin ja kiireeseen.

Varauduimme lapsen maitoallergiaan.

Meillä on sukurasitteena astmaa.

Korvien putkitus tapahtuu yksityisellä hurjan paljon nopeammin.

Terveyskeskuksessa on vain päiväaikoja. Pitäisi olla koko päivä pois töistä.

Kempersin mukaan vanhemmat haluavat lapsensa suoraan erikoislääkärille, eivätkä käydä ensin terveyskeskuksen yleislääkärillä ja saada lähetettä.

Kempers korostaa, että vanhemmat kokevat palvelun laadun olevan yksityisellä lääkäriasemalla parempi. Meidän Perheen kyselyssä vanhemmista laatua on etenkin se, miten lääkäri lasta kohtelee.

Jos lapsi pelästyy

– Sehän onkin kaikkein tärkeintä! Jari Petäjä­ huudahtaa. Petäjä johtaa lasten ja nuorten sairauksien toimialaa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.

Petäjästä se, että lääkäri kohtaa lapsen hyvin, ei ole vain mukavaa ekstraa. Se on lääkärin ammattitaitoa ja ainoa tapa saada selville, mikä lapsella on.
Lasten lääkärikäynnit kasautuvat alle neljävuotiaille lapsille, ja erityisesti vauvoille.

– Vauvan tai leikki-ikäisen käsittely on hyvin tärkeä taito. Tärkeintä on saada lapsesta oikea tieto.

Jos lapsi pelästyy, rimpuilee ja parkuu, lääkärin on vaikea tutkia häntä. Vanhempi hermostuu. Tulee kiire, ja vanhempi tuntee pärjäävänsä tilanteessa huonosti. Ohjeet menevät ohi, unohtuu sanoa ja kysyä. Pahimmillaan: hoito epäonnistuu.

En halua, että lasta täytyy pitää väkisin.

Lapsiin erikoistunut lääkäri kysyy lapselta, miten hän voi ja luo turvallisuuden tunteen.

Haluan, että lapsi saa istua sylissä, kun häntä tutkitaan tai nukutetaan.

Omalääkärimme terveyskeskuksessa sanoo, että pientä lasta on hankala tutkia.

Entä jos rahat loppuvat?

Vakuutus on jo 440 000 lapsella. Onko se hyvä asia? Toki. Ainakin sille, miten perheen arki sujuu.

Siitä voi kuitenkin seurata ongelmia. Jos iso joukko vanhempia päättää lopettaa vakuutuksen maksamisen ja siirtää lapsensa hoidon terveyskeskukseen, aikoja ja lääkäreitä lapsille ei ole. Näin voi käydä, jos työttömyys lisääntyy ja monen perheen rahat menevät tiukalle.

– Jos kaikki, joilla on palveluun oikeus haluaisivat sitä, sitä ei olisi saatavilla, Jari Petäjä sanoo.

Hänen mukaansa kuntien terveyskeskuksissa on yhteensä kymmenien miljoonien eurojen vaje: niin paljon lasten sairaanhoitoa on siirtynyt vaivihkaa vanhempien maksettavaksi. Petäjä kutsuu vajetta kuiluksi. Perheet ovat riippuvaisia palvelusta, johon heillä ei välttämättä ole aina varaa.

Mutta itsehän vanhemmat valitsevat!

– On valheellista sanoa, että vakuutus on vapaaehtoinen ja vanhempien valinta. Eivät vanhemmat ota vakuutusta, jos saatavissa on sama palvelu kunnalta, ilmaiseksi.

Osa perheistä joutuu päättämään luopuuko vakuutuksesta rahan takia.

Otin vakuutuksen koska laskin, että pääsemme helpommalla. Kolmannen lapsen kohdalla vakuutusmaksut ovat nousseet niin hurjasti, että emme tiedä onko meillä varaa vakuutukseen. Se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan perheen sisällä. Emme tiedä, mitä teemme.

Mutta ongelma on Petäjän mielestä myös osalla niistä lapsista, jotka käyvät vain yksityislääkärillä. Sieltä lähetteitä terapiaan tai yhteydenottoja lastensuojeluun tulee vähemmän kuin terveyskeskuksista.

Joku voi jäädä ilman apua.

Lapsesta on aina huoli

Terveyskeskuksessa lääkäreillä on liian laaja asiakaskunta. He eivät tunne lastentauteja.

Noin joka toisesta vanhemmasta tuntuu, ettei omassa terveyskeskuksessa tunneta lasten sairauksia. Usein toistellaan, että jos lapsia on potilaana vähän, osaaminen vähenee.

Jari Petäjästä tällainen kierre on olemassa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla terveyskeskusten lapsipotilaista melkein kymmenen prosenttia saa lähetteen eteenpäin, yksityisellä noin kaksi prosenttia.

Petäjästä se kertoo, että iso osa terveyskeskuslääkäreistä tuntee, ettei osaa hoitaa potilasta.

– Näen säännöllisesti potilaita sekä yksityisellä että julkisella, eikä heidän lääketieteellisissä pulmissaan ole eroa. Sen sijaan on paljon väitteitä: Että yksityisellä käydään turhaan, on luksuskäyttöä. Tai että yksityisellä käy helpompia potilaita.

Kumpikaan ei ole Petäjästä totta. Lapset sairastavat aika samanlaisia sairauksia. Ja melkein kaikki vanhemmat tuovat lapsen lääkäriin herkästi, kevyistä syistä.

– Se on lasten sairaanhoidon ominaisuus: osa käynneistä liittyy aina sairautta enemmän huoleen, pelkoon, jaksamiseen – ja työnantajiin.

Moni tuo lapsensa lääkäriin, koska tarvitsee lapsen flunssasta lääkärintodistuksen työnantajalle.

Ne säästävät meistä

Tätä nolottaa sanoa, yksi äiti sanoo. Ja jatkaa näin:

Haluaisimme periaatteesta vastustaa terveysasemien alasajoa, mutta vakuutuksen kanssa on niin helppoa varata aika erikoislääkärille ja päästä lääkäriin odottamatta.

Osa vanhemmista tuntee syyllisyyttä siitä, että ottamalla vakuutuksen edistää lasten sairaanhoidon siirtymistä pois tasaveroisista terveyskeskuksista.

Jos kaikki ottavat vakuutuksen ja käyttävät yksityisiä palveluja, julkinen puoli rapautuu.

Tutkijan mielestä ilmiössä onkin pulma: Vakuutukset valikoivat yksityisen hoitoon lapsia, joiden vanhemmat ovat töissä, hyvin koulutettuja ja hyvin palkattuja.

– Jos perheen tulot ovat alle tuhat euroa kuukaudessa, vain noin neljännes perheistä on ottanut ainakin jollekin lapsistaan vakuutuksen. Jos tulot ovat yli 6 000 euroa kuukaudessa, osuus on 60 prosenttia, Jari Kempers sanoo.

– En tiedä mikä on epätasa-arvoista, jos ei tämä.

Pitääkö vanhempien siis tuntea syyllisyyttä siitä, että he romuttavat lasten hoidon terveyskeskuksissa?

– Ehdottomasti ei, vastaa lääkärien johtaja Petäjä.

– Ainoita syyllisiä ovat kunnat, jotka käyttävät tilaisuuden hyväkseen. Kunnat säästävät lapsista, koska voivat tehdä niin.

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Vierailija

Yhä useampi vanhempi ottaa lapselleen vakuutuksen: "Jono kipeän lapsen kanssa, en pysty"

Pk-seudulla hoitoon pääsee julkista kautta hyvin. Ajan on saanut samalle päivälle aina tarvittaessa, ja lähetteen erikoissairaanhoitoon riittävän nopeasti. Kiireellisen hoidon olemme saaneet heti. Viikonloppuisin olemme menneet joskus yksityiselle lääkäriasemalle, koska ei tunnu järkevältä mennä sairaalan päivystykseen jonottamaan. Tämä tulee silti halvemmaksi kuin ottaa viidelle lapselle vakuutus. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että olen itse sairaanhoitaja. Osaan arvioida itse, milloin lapsi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.