Muusikko Veeti Kallio vastaa kahdeksaan lapsiperheen arkeen liittyvään kysymykseen.

Muusikko ja näyttelijä Veeti Kallio vastaa kahdeksaan lapsiperheen arkeen liittyvään kysymykseen.

Arkiruoka

Arkiruuan tekee puolisoni Jenni. Se on kunnollista kotiruokaa: riisiä ja kanaa, spagetti bolognesea, perunamuusia ja lihapullia.

Vaikka Jenni tekee ruuan, kotityöt meillä tehdään puoliksi. En halua riidellä kotitöistä. Olen nähnyt liikaa sellaista maailmaa, jossa miehet istuskelevat ja naiset tekevät kotityöt. Sellaista en halua.

Iltasatu

Luemme puolitoistavuotiaalle Aavalle sadun ennen päiväunia, emme illalla. Kirja on usein sama. Se on Jennin lapsuudesta, ja siinä on pieniä opettavaisia tarinoita: miten kannattaa muistaa ystäviä, ei saa syödä liikaa karkkia, ei roskata luontoa.

Rentoudun

Saunasta on tullut minulle tapa ja osa rentoutumista. Siellä on hyvä löhötä ja funtsia. Se on myös hyvä hetki olla poikani Igorin kanssa kahdestaan ja jutella.

Lapsella päällä

Hoidan Aavaa kotona pari päivää viikossa. Kun on minun hoitopäiväni, puen Aavalle yleensä leggingsit, jarrusukat ja pitkähihaisen tunikan. Sähkön säästämiseksi meillä on talvella sisälläkin viileää.

Aina mukana

Kännykkä ja kalenteri. Pidän paperista kalenteria ja olen säilyttänyt kalenterini kaksikymmentä vuotta. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että vanhat kalenterit ovat hyviä päiväkirjoja.

Keikkamatkoilla pidän mukanani teepuuöljyä. Käytän sitä ihon ja haavojen puhdistukseen, lihasten rentouttamiseen, höyryhengitykseen ja kurkkukivun hoitamiseen.

Hurahdan

Olen vieläkin hyvä innostumaan asioista – vaikka se on asia, jota lapsena yritettiin tukahduttaa. Puolitoista vuotta sitten ostin tatuointilaitteet ja teen nyt jonkin verran tatuointeja.

Haluaisin innostua uudelleen joogasta, jota harrastin aiemmin enemmänkin. Tarvitsisin uuden joogakärpäsen pureman.

Harrastan

Teen mielelläni puutöitä, ja olen tullut siinä aika hyväksi. Korjailen uudessa kodissamme ammattilaisten kiireellä tekemiä kohtia.

Myös puutarhatöitä on paljon. Kun muutimme, piha oli metsää ja soraa. Saimme Jennin kanssa jo viime kesänä paljon aikaiseksi.

Puutarhatyöt ja tiskaaminenkin ovat melkein meditaatiota. Siinä keskittyy käsillä tekemiseen, mutta voi miettiä muita asioita.

Törsään

Olen impulsiivinen ja voin tehdä heräteostoksia. Viime aikoina olen törsännyt tatskavehkeisiin, entisöinyt yhden kitaran ja ostanut pari lisää. Ja ostin hupparin, jonka hinnan nähtyään Jenni kysyi mitä ihmettä. Se olikin ihan helvetin kallis, olisi pitänyt ajatella.

Laulaja ja näyttelijä Veeti Kallio, 48, asuu avovaimonsa, henkilöstöpäällikkönä työskentelevän Jenni Teräväisen, 37, sekä poikansa Igorin, 13, ja tyttärensä Aavan, 1,5, kanssa Paimiossa. Veetin levy Vereslihalla ilmestyy helmikuussa. Veetillä on Turussa myös tatuointistudio.

Lue 8 x meidän arki -sarjan muut jutut

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nappaa muksu kainaloon ja houkuttele katsomaan leffa, joka kolahti äitiin tai isään viime vuosituhannella. Nämä elokuvat toimivat yhä.

Valitsimme viisi hittileffaa 90-luvulta, jotka kelpaa katsoa nykylastenkin kanssa. Aloita vaikka kolmosesta, joka sopii perheen pienemmillekin. Kaikki leffat löytyvät Netflixistä.

1. Teinin kanssa: Clueless (1995)

Vieläkö muistatte Alicia Silverstonen, hetken 90-luvun kirkkaimpana teini-idolina säihkyneen näyttelijä- ja mallitähden? Silverstone jatkaa näyttelijänuraansa edelleen, mutta siitä huolimatta hänet muistetaan yhä parhaiten elokuvasta Clueless. Leffa oli 90-luvulla ilmiö jo varhaisteinien keskuudessa.

Clueless kertoo high schoolin suosituimmasta tytöstä Cherylistä, jonka pinnallinen elämä täyttyy shoppailusta, Nokia-kännykkään lörpöttelystä ja pojista. Kun kouluun tulee uusi ja vähän outo tyttö, keksii Cheryl muovata hänestä suositun, hänellä kun sitä näkemystä asiaan riittää.

Clueless on pinnalta aika tavallinen, hiukan höpsö teinileffa, mutta alta paljastuu ajan hengelle virnuilevaa satiiria. Sivuosissa nähdään nuoret Brittany Murphy ja Paul Rudd – sekä viimeistä huutoa oleva Nokia 232 -kännykkä.

2. Varhaisteinin kanssa: My Girl – Tyttöni mun (1991)

Yksin kotona -leffoista maineeseen ponkaissut lapsitähti Macaulay Culkin teki 90-luvulla koko perheen elokuvia liukuhihnalta. Yksi rakastetuimmista oli varhaisteini-ikää kolkuttelevista ystävyksistä kertova My Girl – Tyttöni mun.

Elokuvassa Culkin näyttelee kaikelle mahdolliselle allergista poikaa, jonka ainoa ystävä on yksinhuoltajaisänsä kanssa asuva tomera Vada-tyttö. He ovat kuin paita ja peppu, mutta pari he eivät ole. Vai olisivatko ehkä sittenkin? My Girl – Tyttöni mun vie katsojan suorinta tietä elämän kevääseen: on ihastumista, taianomainen ensisuudelma, murrosiän ihmeelliset oireet, vaikea vanhempisuhde ja traaginen kuolema.

3. Koko perheen naurutakuu: Mrs. Doubtfire (1994)

Muutama vuosi sitten kuollut näyttelijä Robin Williams jätti jälkeensä valtavan leffaperinnön, josta voi kaivella sopivaa katseltavaa kaikenlaisiin tilanteisiin ja mielentiloihin.  

Varsinkin 90-luvulla Williams teki hyvin menestyneitä koko perheen elokuvia, joiden parhaimmistoa edustaa Mrs. Doubtfire. Se on komedia isästä, joka näkee avioeron vuoksi lapsiaan vain harvoin. Mies päättää tavalla tai toisella päästä takaisin lastensa elämään. Niinpä hän pestautuu vaimonsa kotiapulaiseksi – herttaiseksi  täti-ihmiseksi naamioituneena, totta kai.

Mrs. Doubtfire käsittelee avioeroa ja sukupuolirooleja fiksusti ja lämmöllä – ja on kaiken lisäksi vielä hillittömän hauska!

4. Nostalgista fantasiaa: Jumanji (1995)

Kaipaatko aikaa, jolloin seikkailuelokuvat eivät olleet vielä pelkkää aivot turruttavaa tietokoneanimaatiotykitystä? Siinä tapauksessa Jumanji on sinun elokuvasi.

Fantasiaseikkailu kertoo salaperäisestä Jumanji-lautapelistä, jonka pelaamisessa on omat riskinsä. Elokuvan alussa nuori Alan-poika tulee imaistuksi pelin sisään ja jää sen vangiksi. Vuosikymmeniä myöhemmin peliä pelaavat sisarukset vapauttavat vahingossa aikuiseksi varttuneen Alanin (Robin Williams), mutta pääsevät samalla irti toinen toistaan hirmuisemmat viidakon pedot.

Jumanjissa on mukana jo jonkin verran tietokoneella tehtyjä tehosteita, mutta ne eivät ole varastaneet vielä koko show'ta. Pääosassa on ennen kaikkea jännittävä seikkailu. Williamsin rinnalla näyttelee nuori Hillary Duff.

5. Nyyhkyiltaan: Free Willy – Pelastakaa Willy (1993)

Yksi tunnetuimmista ihmisen ja eläimen ystävyydestä kertovista elokuvista on Free Willy – Pelastakaa Willy. Elokuva kertoo ongelmanuoresta Jessestä, joka jotuu sovittamaan graffitiharrastuksellaan yhteiskunnalle aiheuttamansa mielipahan yhdyskuntapalveluna vesipuistossa. Kaikkien yllätykseksi hankala poika ystävystyy tuittuilevan Willy-miekkavalaan kanssa. Jesse päättää tehdä kaikkensa vapauttaakseen ihmisten vangitseman Willyn.

Todellisuudessa Willyä esittänyt Keiko-valas koki masentavamman kohtalon, vaikka pääsikin maistamaan vapautta vuosien vesipuistoelämän jälkeen. Elokuvan suosion myötä paineet Keikon vapauttamiseksi kasvoivat. Ongelmana tosin oli, että pari vuosikymmentä vankeudessa elänyt valas oli jo ehtinyt unohtaa luontaiset vaistonsa ja saalistustaitonsa. Vuonna 1998 alkaneessa projektissa Keikoa valmisteltiin kuitenkin uuteen elämään vapaana valaana, ja lopulta se todella vapautettiin. Vuonna 2003 Keiko ajautui Norjan rannikolle kuolleena. Se oli kärsinyt aliravitsemuksesta ja ilmeisesti menehtynyt keuhkokuumeeseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.