Vuoden terveydenhoitaja Katriina Silvasti neuvoo nykyvanhempia: Luottakaa terveeseen järkeen.

Vuoden Terveydenhoitajaksi 2015 valittu Katriina Silvasti tietää, millaisten haasteiden kanssa lapsiperheet painivat juuri nyt.

Kokenut perhetyön ammattilainen antaa lukijoillemme vinkit, joilla haasteista selviää.

1.    Hakeudu muiden vanhempien seuraan

Monet lapsiperheet elävät kovien paineiden alla. Työn tai opiskelujen perässä joudutaan ehkä muuttamaan pitkienkin matkojen päähän tutuista turvaverkoista.

Pikkulasten kanssa kotiin jäävä vanhempi voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja neuvottomaksi uudessa ympäristössä: Kenen puoleen voin kääntyä? Onko minulla omaa – tai perheellä yhteistä – aikaa? Mitä, jos en jaksakaan?

Useilla paikkakunnilla on äitilapsi-kerhoja tai muita tapaamispaikkoja, joissa muihin vanhempiin voi tutustua ja löytää vertaistukea.

Kysy näistä paikoista neuvolassasi. Kysy neuvolasta rohkeasti myös apua, jos omat voimat ovat vähissä.

2.    Luota omaan järkeesi

Maailma on täynnä vaihtuvia kasvatustrendejä sekä lasten ravitsemukseen tai vaikka rokottamiseen liittyviä ohjeita. Monissa on paljon hyvää ja opittavaa vanhemmille.

Kaikkiin villityksiin ei kannata kuitenkaan lähteä mukaan. Myös hyvää tarkoittavat isovanhemmat voivat antaa neuvoja, jotka eivät välttämättä toimi enää tässä ajassa.

Ole tarkkana, mistä haet tietoa. Opettele suodattamaan ja kyseenalaistamaan saamasi ohjeet. Luota terveeseen järkeen ja itseesi vanhempana. Olet oman perheesi ja teidän elämänne paras asiantuntija.

3.    Muista arkirytmin tärkeys

Tietokoneeseen juuttuneet vanhemmat saattavat joskus unohtaa, että lasten perustarpeet eivät ole hävinneet minnekään. Lapset tarvitsevat edelleen säännöllisen arkirytmin, riittävästi unta, ruokaa ja liikuntaa. 

Erityisesti ulkoleikit ovat lapsille tärkeitä. Vie lapsi pulkkamäkeen ja leikkipuistoon. Siellä peuhatessa hän oppii taitoja, joita tietotekniikka ei voi korvata: käyttämään käsiään ja jalkojaan, sosiaalisista taidoista puhumattakaan.

Vuoden 2015 Terveydenhoitajaksi valittu Katriina Silvasti on työskennellyt Kuopion kaupungin Puijonlaakson lastenneuvolassa 25 vuotta.

Lue lisää

Pipsa Hurmerinta: "Onneksi en kasvata tyttöä"

3 tärkeintä asiaa lasten kasvatuksessa – palkittu äiti kertoo 

"Miten pysytte järjissänne, kun olette lapsen kanssa kotona?"

Vierailija

"Vanhempi, luota itseesi – olet perheesi elämän paras asiantuntija"

Mitä hyötyä noista vinkeistä, varsinkaan kakkoskohdasta, oli vanhemmuutensa hukanneille nykyvanhemmille? Lisäksi kohdat 1 ja 3 jokainen tietää, mutta ei sitä, miten ne saisi toimimaan käytännössä, kun oma kiinnostus niihin on tasan nolla. Mutta kiva kun asiantuntija neuvoo nyt kuitenkin. Auttaapahan taas montaakin lasta. Not.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.