Työn ja perhe-elämän ristiriita kestää kymmenen vuotta. Sinä aikana monista vanhemmista tuntuu, ettei tee mitään kunnolla.

Mistä on äidin ja isän työelämä tehty?

Omasta ajasta, innostumisesta ja työn ilosta. Mutta myös kiireestä, ristiriidoista ja huonosta omastatunnosta. Työn ja perheen vaatimukset panevat vanhemman ristivetoon, sanovat Meidän Perheen lukijat.

Sovittaakseen yhteen työn ja perhe-elämän vanhemmat joutuvat tekemään vaikeita valintoja, kestämään kiirettä ja tunnetta siitä, ettei tee mitään hyvin. Sitä kestää ainakin kymmenen vuotta.

Tätä juttua varten tehdyssä kyselyssä työn ja perhe-elämän yhdistämisestä kertoi 121 ­vanhempaa, joilla on alle 10-vuotiaita lapsia. Kursivoidut tekstit ovat vanhempien kokemuksia.

Vaikeinta on kiire

Päiväkoti menee kiinni samalla kellonlyömällä, kun työaika loppuu.

Kiirettä tuntevat etenkin 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat. Puolet heistä tuntee kiirettä ja stressiä usein, toinen puoli silloin tällöin. Alle kouluikäisten vanhemmista kiirettä tuntee jokainen.

Monen työt jatkuvat, kun lapset menevät nukkumaan. Vanhemmat paikkaavat töitään iltaisin, jos he voivat niin tehdä. Myös sairaan lapsen hoito pakottaa työskentelemään iltaisin – vaikka lapsen hoitamiseen on työs­opimuslain mukaan oikeus.

Töitä ei ehdi mitenkään tehdä työaikana, osa jää aina illaksi kotiin. Varsinainen etätyö on kuitenkin kiellettyä.

Jos on pois töistä hoitamassa sairasta lasta, on työt tehtävä iltaisin, eikä niistä makseta.

Kiire ja stressi alkavat hellittää, kun perheen nuorinkin lapsi on noin kymmenen.

Rakas rakas liukuma

Meidän Perhe pyysi vanhempia kertomaan, mitkä työpaikan käytännöt auttavat työn ja perhe-elämän sovittamisessa yhteen. ­Lisäksi vanhemmat kertoivat, toteutuuko käytäntö nyt omalla työpaikalla.

Vanhempien pelastus on liukuva työaika. Liukumien turvin vanhemmat vievät lapsensa neuvolaan ja hammaslääkäriin ja osallistuvat lasten kevätjuhliin. Tavallinen liukuma on tunnin, mutta työaikalain mukaan se saa olla kolmekin tuntia.

Pitkää, kolmen tunnin liukumaa toivoo neljä viidestä Meidän Perheen kyselyyn vastanneesta vanhemmasta. Se helpottaisi arkea. Nyt liukuva työaika on Tilastokeskuksen mukaan noin 60 prosentilla työssäkäyvistä suomalaisista, ja naisilla harvemmin kuin miehillä.

Moni nainen työskentelee hoiva-alalla tai asiakaspalvelussa, joissa työajan alkua tai loppua ei voi siirtää tai tehdä etätyötä.

Olen hoitoalalla vuorotyössä. Jos työkaveri sairastuu, pitäisi jäädä aamuvuorosta vielä iltavuoroon, koska sijaisia ei palkata. Mutta minun on haettava lapsi päivähoidosta.

– Myös pienyrityksessä naisvaltaisella alalla on vaikea saada joustoja. Toisaalta yleensä, kun naisten osuus alalla kasvaa, perheystävällisiä käytäntöjä aletaan kehittää. Niin on käynyt esimerkiksi lääkärien, juristien ja monien muiden asiantuntijoiden työssä, perhe- ja työelämäkysymysten asiantuntija Anna Kokko Väestöliitosta sanoo.

Jos työaika ei jousta, vanhemmat haluavat työvuorolistat mahdollisimman aikaisin. Silloin jää aikaa varata lapsenvahteja, sopia kyytejä ja junailla menoja.

– Esimiesten kannattaa miettiä, kestääkö työkulttuuri normaalia elämää. Jos työt on järjestetty huonosti, työntekijä saattaa ottaa sairauslomaa pakollisten perhe­asioiden järjestämiseen.

Niin: työelämän täytyy kestää se, että lapset käyvät neuvolassa ja päiväkodeissa on kevätjuhlia.

Kukaan ei kaipaa kännykkää

Ylitöistä saa kieltäytyä, mutta siitä huomautellaan jatkuvasti.

Meidän Perheen kyselyn vastaajista melkein jokainen pitää tärkeänä sitä, että työt saa tehtyä työaikana.

Tärkeää on myös se, että omaan puhelimeen voi vastata työpäivän aikana. Erityisen tärkeää on, että sekä esimies että työkaverit suhtautuvat reilusti sairaan lapsen hoitamiseen. Näitä asioita pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä useampi kuin yhdeksän kymmenestä vanhemmasta.

Hyvä uutinen on, että enemmistön työpaikalla nämä tärkeimmät asiat myös sujuvat.

Vähiten tärkeää on saada pitää kännykkänumero perhevapaan ajan tai tulla perhevapaan aikana kutsutuksi työpaikan juhliin. Esimiehen yhteydenpitoa perhevapaan aikana kaipaa vain joka toinen.

Mutta toiveitakin vielä jää.

Kysyisipä se joskus

Jos vanhemmat saisivat päättää, töissä ­olisi näin: Kun lapsi aloittaa koulun tai päivähoidon, työaikaa saisi lyhentää kahdeksi viikoksi ihan vain sopimalla – ilman hakemuksia tai ilman, että kyseessä on varsinainen osittainen hoitovapaa.

Oikeus sairaan lapsen hoitoon olisi nykyistä pidempi ja koskisi alle 13-vuotiaita lapsia. Myös uusi työntekijä saisi kesäloman, vaikka palkattoman. Perhevapaalta palaava työntekijä puolestaan saisi perehdytyksen.

Nämä hyvät käytännöt eivät ole unelmaa, vaan totta joillakin suomalaisilla työpaikoilla. Jutussa mainitut hyvät käytännöt ovat esimerkkejä oikeilta työpaikoilta.

Yleisimmät työelämätoiveet eivät vaadi työnantajalta rahaa vaan sopimista ja keskustelua. Suurin ero toiveiden ja työpaikkojen todellisuuden välillä on siinä, miten asioista puhutaan.

Vanhemmat toivovat, ­että ­kehityskeskustelussa puhuttaisiin myös siitä, miten työ ja perhe sopivat yhteen.

– On perinteinen johtamisajatus, että perhe on yksityisasia, eikä sitä tarvitse ottaa huomioon töissä, työterveyslaitoksen asiantuntija Salla Toppinen-Tanner sanoo.

– Mutta työn ja perheen sopiminen yhteen on osa työkykyä. Täytyyhän siitä puhua!

Kun Työterveyslaitos pyysi työsuojeluvaltuutettuja ja -päällikköjä keväällä 2014 arvioimaan, miten perhe-elämä nähdään työpaikalla, melkein kolmannes sanoi ettei perhe liity työelämään.

Isoin osuus, 58 prosenttia arvioi, että perhettä pidetään työpaikalla voimavarana. Rasitteena sitä pidetään joka kymmenennellä työpaikalla.

Toppinen-Tanner uskoo, että perheystävällisyys kasvaa osaksi yrityksen kulttuuria vasta, kun se on työpaikan tavoitteissa ja kehityskeskusteluissa.

Joskus kiire ja stressi syntyy pienistä ­asioista. Ne pitäisi vain ottaa puheeksi.

Päiväkotilasten vanhempien pitäisi päästä lähtemään ajoissa. Kokoukset venyvät höpinöiden vuoksi.

Osa-aika ei aina onnistu

Jos työn ja perhe-elämän yhdistäminen on liian vaikeaa, töihin ei tee mieli.

Työ- ja päivähoitoarki kaksi- ja kolmevuotiaiden lasten kanssa on uuvuttavaa. Töissä pitää joustaa ja pidentää usein päivää. Olen hoitovapaalla niin kauan kuin taloudellisesti pystyn.

Lapsille suositellaan enintään kahdeksan tunnin hoitopäivää, mutta töihin on tunnin matka suuntaansa. On pakko valita.

Joskus vanhemmat luovivat monimutkaisissa järjestelyissä.

Olen määräaikaisessa työsuhteessa syksystä kevääseen ja kesät työttömänä. Lasten hoitojärjestelyt kesällä olisivat liian kalliita ja stressaavia.

Työn ja perheen ristiriita on Toppinen-Tannerin mukaan suuri syy työstressiin. Hän uskoo, että perheystävällisyys on työnantajalle valtti aloilla, joilla kilpaillaan hyvistä työntekijöistä.

Perheystävällisyydellä on isompikin merkitys. Se voisi saada suomalaiset tekemään enemmän töitä.

Tutkijat ja poliitikot puhuvat työurien pidentämisestä. Mitä useampia vuosia jokainen suomalainen tekee töitä ja maksaa veroja, sitä paremmin yhteiset rahat riittävät.

Yksi keino lisätä pikkulasten vanhempien työntekoa on osa-aikatyö. Vielä vanhempien kokemukset siitä eivät ole pelkästään hyviä.

Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat.

Osittaisella hoitovapaalla pitää oikeasti tehdä samat työt pienemmällä palkalla.

Olisin palannut hoitovapaalta aiemmin töihin, jos kolmipäiväinen työviikko olisi ­onnistunut. Ei onnistunut, ja olin lasten kanssa kotona maksimiajan. Nautin joka hetkestä, mutta putosin urakehityksestä.

Tuki on rajattu typerästi. Miksei se ole kaikille, joilla on nuorempi lapsi kuin tokaluokkalainen?

Kunhan tulevat tehdyiksi

Silti suomalaiset vanhemmat tekevät paljon töitä – ja kokopäivää. Suomalaisiin äiteihin verrattuna Euroopassa kokoaikatyötä tekevät useammin vain äidit Sloveniassa, Liettuassa ja Bulgariassa, kertoo tilastotoimisto Eurostat.

Työ antaa perheelle toimeentulon. Se antaa iloa. Ja usein arki myös sujuu ihan hyvin.

Työt saa hoitaa kuten parhaaksi näkee, etänä tai toimistolla.

Jään äitiyslomalle, ja ihana työnantaja palkkasi sijaisen niin, että olemme yhtä aikaa töissä yli kaksi kuukautta. Se tuli tarpeeseen.

En voi valittaa, asiat sujuvat todella hyvin. Suunnittelemme itse työvuoromme, ja kaikki joustavat tarvittaessa. Työ ei määrää elämäämme – vaan elämä määrittelee työn.

Meidän Perhe 9/2014

Teppo

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

"Lisäksi uusi joustava hoitoraha on varattu alle kolmevuotiaiden vanhemmille ja osittainen hoitoraha eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille. Väliin jäävät juuri kiireeseen pakahtuvat 3–7-vuotiaiden lasten vanhemmat." Mutta 3-6-vuotiaiden vanhemmilla on oikeus silti osittaiseen hoitovapaaseen eli saa tehdä vaan 80% työaikaa, vaikka Kela ei siitä mitään korvaakaan!! Muistakaa tämä!!
Lue kommentti
trayate8

Vanhemmat työn ja perheen puristuksessa: kiirettä, vaikeita valintoja ja huono omatunto

Miksi niitä pentuja täytyy tehdä kun se on noin vaikeaa? En ole koskaan ymmärtänyt. Vaan jättänyt hankkimatta. Hankkinut hyvän koulutuksen ja löytyi mukava kumppanikin, mutta kakaroita en välittäisi alkaa hyysäämään kun nyt on ihan hyvä olla. Halvalla vuokralla hyvä asua, ei tarvitse pelätä yllättäviä kulujakaan ja rahaa jää matkusteluun muutaman kerran vuodessa.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Soitimme Yliopiston almanakkatoimistoon ja selvitimme.

Halloweenia on vietetty Suomessa vuodesta 1950 lähtien. Kuitenkin tämä kaikkien vanhempien rakastama (köh, köh) karkkien ja kepposten juhla aiheuttaa joka vuosi saman sekaannuksen: koska halloweenia olisi oikeasti tarkoitus juhlia?

Yliopiston almanakkatoimiston erikoissuunnittelija Asko Palviainen kertoo, että virallisesti halloweenin ajankohdasta ei ole tehty päätöksiä. Päivää ei ole myöskään esitetty almanakkaan kirjattavaksi juhlapäiväksi vaikkapa vapun tapaan.

– Ulkomailla halloweenia vietetään usein pyhäinpäivän aattona, eli 31. lokakuuta. Jos virallista päivää haluaa hakea, niin se olisi silloin tuo, Palviainen toteaa. 

Halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Suomessa pyhäinpäivän vietto vaihtelee kalenterivuosittain. Esimerkiksi tänä vuonna pyhäinpäivä osuu marraskuun ensimmäiselle lauantaille. Palviaisen mukaan meillä halloween on haluttu erottaa itse pyhästä, ja siksi halloweenia juhlitaankin usein lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Mitä tästä voimme päätellä? Että tilaisuuksia halloweenin vietolle on yhtä monta, kuin halloweeniin sopivia pukujakin. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nappaa muksu kainaloon ja houkuttele katsomaan leffa, joka kolahti äitiin tai isään viime vuosituhannella. Nämä elokuvat toimivat yhä.

Valitsimme viisi hittileffaa 90-luvulta, jotka kelpaa katsoa nykylastenkin kanssa. Aloita vaikka kolmosesta, joka sopii perheen pienemmillekin. Kaikki leffat löytyvät Netflixistä.

1. Teinin kanssa: Clueless (1995)

Vieläkö muistatte Alicia Silverstonen, hetken 90-luvun kirkkaimpana teini-idolina säihkyneen näyttelijä- ja mallitähden? Silverstone jatkaa näyttelijänuraansa edelleen, mutta siitä huolimatta hänet muistetaan yhä parhaiten elokuvasta Clueless. Leffa oli 90-luvulla ilmiö jo varhaisteinien keskuudessa.

Clueless kertoo high schoolin suosituimmasta tytöstä Cherylistä, jonka pinnallinen elämä täyttyy shoppailusta, Nokia-kännykkään lörpöttelystä ja pojista. Kun kouluun tulee uusi ja vähän outo tyttö, keksii Cheryl muovata hänestä suositun, hänellä kun sitä näkemystä asiaan riittää.

Clueless on pinnalta aika tavallinen, hiukan höpsö teinileffa, mutta alta paljastuu ajan hengelle virnuilevaa satiiria. Sivuosissa nähdään nuoret Brittany Murphy ja Paul Rudd – sekä viimeistä huutoa oleva Nokia 232 -kännykkä.

2. Varhaisteinin kanssa: My Girl – Tyttöni mun (1991)

Yksin kotona -leffoista maineeseen ponkaissut lapsitähti Macaulay Culkin teki 90-luvulla koko perheen elokuvia liukuhihnalta. Yksi rakastetuimmista oli varhaisteini-ikää kolkuttelevista ystävyksistä kertova My Girl – Tyttöni mun.

Elokuvassa Culkin näyttelee kaikelle mahdolliselle allergista poikaa, jonka ainoa ystävä on yksinhuoltajaisänsä kanssa asuva tomera Vada-tyttö. He ovat kuin paita ja peppu, mutta pari he eivät ole. Vai olisivatko ehkä sittenkin? My Girl – Tyttöni mun vie katsojan suorinta tietä elämän kevääseen: on ihastumista, taianomainen ensisuudelma, murrosiän ihmeelliset oireet, vaikea vanhempisuhde ja traaginen kuolema.

3. Koko perheen naurutakuu: Mrs. Doubtfire (1994)

Muutama vuosi sitten kuollut näyttelijä Robin Williams jätti jälkeensä valtavan leffaperinnön, josta voi kaivella sopivaa katseltavaa kaikenlaisiin tilanteisiin ja mielentiloihin.  

Varsinkin 90-luvulla Williams teki hyvin menestyneitä koko perheen elokuvia, joiden parhaimmistoa edustaa Mrs. Doubtfire. Se on komedia isästä, joka näkee avioeron vuoksi lapsiaan vain harvoin. Mies päättää tavalla tai toisella päästä takaisin lastensa elämään. Niinpä hän pestautuu vaimonsa kotiapulaiseksi – herttaiseksi  täti-ihmiseksi naamioituneena, totta kai.

Mrs. Doubtfire käsittelee avioeroa ja sukupuolirooleja fiksusti ja lämmöllä – ja on kaiken lisäksi vielä hillittömän hauska!

4. Nostalgista fantasiaa: Jumanji (1995)

Kaipaatko aikaa, jolloin seikkailuelokuvat eivät olleet vielä pelkkää aivot turruttavaa tietokoneanimaatiotykitystä? Siinä tapauksessa Jumanji on sinun elokuvasi.

Fantasiaseikkailu kertoo salaperäisestä Jumanji-lautapelistä, jonka pelaamisessa on omat riskinsä. Elokuvan alussa nuori Alan-poika tulee imaistuksi pelin sisään ja jää sen vangiksi. Vuosikymmeniä myöhemmin peliä pelaavat sisarukset vapauttavat vahingossa aikuiseksi varttuneen Alanin (Robin Williams), mutta pääsevät samalla irti toinen toistaan hirmuisemmat viidakon pedot.

Jumanjissa on mukana jo jonkin verran tietokoneella tehtyjä tehosteita, mutta ne eivät ole varastaneet vielä koko show'ta. Pääosassa on ennen kaikkea jännittävä seikkailu. Williamsin rinnalla näyttelee nuori Hillary Duff.

5. Nyyhkyiltaan: Free Willy – Pelastakaa Willy (1993)

Yksi tunnetuimmista ihmisen ja eläimen ystävyydestä kertovista elokuvista on Free Willy – Pelastakaa Willy. Elokuva kertoo ongelmanuoresta Jessestä, joka jotuu sovittamaan graffitiharrastuksellaan yhteiskunnalle aiheuttamansa mielipahan yhdyskuntapalveluna vesipuistossa. Kaikkien yllätykseksi hankala poika ystävystyy tuittuilevan Willy-miekkavalaan kanssa. Jesse päättää tehdä kaikkensa vapauttaakseen ihmisten vangitseman Willyn.

Todellisuudessa Willyä esittänyt Keiko-valas koki masentavamman kohtalon, vaikka pääsikin maistamaan vapautta vuosien vesipuistoelämän jälkeen. Elokuvan suosion myötä paineet Keikon vapauttamiseksi kasvoivat. Ongelmana tosin oli, että pari vuosikymmentä vankeudessa elänyt valas oli jo ehtinyt unohtaa luontaiset vaistonsa ja saalistustaitonsa. Vuonna 1998 alkaneessa projektissa Keikoa valmisteltiin kuitenkin uuteen elämään vapaana valaana, ja lopulta se todella vapautettiin. Vuonna 2003 Keiko ajautui Norjan rannikolle kuolleena. Se oli kärsinyt aliravitsemuksesta ja ilmeisesti menehtynyt keuhkokuumeeseen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.