Päiväkodeissa työskentelevät toivovat, että vanhemmat vaatisivat pienempiä ryhmiä ja riittävästi sijaisia.

Päiväkotilasten isät ja äidit, katse peiliin.

Vanhemmat ovat niin kiireisiä! Keskusteluaikoja on vaikea sopia ja lomakkeiden palautus on työn takana.

Onko todella niin väliä, minkä värisillä hanskoilla ulkoillaan? Tai että vaatteet likaantuvat.

Meidän Perhe kysyi päiväkotien työntekijöiltä, miten yhteistyö lasten vanhempien kanssa sujuu – ja miten se voisi sujua paremmin.

Kokemuksensa kertoi 104 päiväkodissa työskentelevää lastentarhanopettajaa ja lastenhoitajaa. Kursivoidut tekstit ovat heidän kokemuksiaan.

Heitä kannattaa kuunnella. Kun perheen ja päiväkodin yhteispeli paranee, eniten hyötyy lapsi.

Ykkösharmit: vaatteet ja unet

Ensin hyvät uutiset. Vastaajista 93 prosenttia on sitä mieltä, että yhteistyö vanhempien kanssa toimii yleensä hyvin.

Silti useimmilla on kokemuksia pienistä arjen hankaluuksista. Yli 80 prosenttia vastaajista kokee, että vanhemmat esittävät heille toisinaan kohtuuttomia tai epäolennaisia toivomuksia.

Vanhemmat pyytävät meitä askartelemaan sukulaisille kortteja, kun eivät ehdi hankkia mitään.

Yksi ei saa juoda mehua, toinen syödä ketsuppia.

Lapsi ei saa tehdä tai nähdä muiden tekevän kuperkeikkoja.

Monet vanhemmat pyytävät rajoittamaan lapsen päivälepoa, jottei yöunille nukahtaminen viivästyisi. Päiväkodin henkilökunnasta tuntuu raastavalta herättää lapsi, joka selvästi kaipaisi enemmän unta ja on herätyksen jälkeen iltapäivän kiukkuinen ja levoton.

Toivoisin vanhempien ymmärtävän, miten raskas päiväkotipäivä on lapselle ja mikä merkitys unella on hermostolle ja aivoille.

Mutta sehän on työvaate!

Harva vanhempi kai tahallaan on hankala. Kiireessä kaikki eivät vain tule ajatelleeksi asioita päiväkodin näkökulmasta.

Esimerkiksi tiukat farkut ja pieninappinen neule eivät ole parhaat päivähoitovaatteet, vaikka ne olisivat tyylikkäät.

Lapsen kannalta on hyvä, että vaatteet ovat sellaisia, jotka lapsi osaa pääsääntöisesti pukea itse.

Lapsen ei tarvitse aina odottaa aikuista napittamaan villatakkia tai sitomaan kengännauhoja.

Päiväkodin henkilökunta saa vaatteista tarkkoja ohjeita. Jonkun vanhemman mielestä lapsi ei saa laskea pyllymäkeä, ettei sadan euron haalari kulu.

Yhden ulkovaatteita ei saa kuivattaa kuivauskaapissa, toiselle pitää ehdottomasti pukea kurahousut, kolmannelle missään nimessä ei. Joskus pukeutumistoiveet ovat niin seikkaperäisiä, että henkilökunta pyytää ohjeet kirjallisena lapsen lokeroon.

Kun työn ydin on lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen, tuntuu toissijaiselta varoitella lapsia likaamasta vaatteitaan.

Ulkohaalarin tulisi olla lapsen työvaate eikä näyttämisen kohde.

Kakka vaipassa, olkaa hyvä

Useimmiten kiistatilanteiden taustalla on kiire, ajattelemattomuus tai epäselvä viestintä: on tarkoitettu jotain ja tulkittu toisin.

– Ristiriidat vanhempien kanssa ovat lastentarhanopettajille ja päiväkodin muille kasvattajille merkittävä stressin aihe, sanoo lastentarhanopettajien koulutuksesta vastaava johtaja Nina Sajaniemi Helsingin yliopistosta.

Yksinkertainen tapa parantaa kodin ja päiväkodin yhteispeliä on eläytyä hetkeksi toisen asemaan. Eräs kyselyn vastaajista muotoilee asian näin:
Jokainen lapsi on vanhemmilleen se arvokkain asia maailmassa, ja meidän on pidettävä se mielessämme joka päivä.

Vanhempien puolestaan kannattaa muistaa, että ryhmässä on muitakin tärkeitä lapsia – ja että henkilökunnan työ ansaitsee saman kunnioituksen kuin vanhempien työt.

Arvostusta osoittaa se, että noudattaa päiväkodin sääntöjä: Ei tuo sairasta lasta hoitoon. Ei puhu kännykkään samalla kun tuo tai hakee lasta. Ei jätä taaperoa kakka vaipassa aamiaispöytään. Ei jää jaarittelemaan ovensuuhun, kun lastentarhanopettajalla on ohjattu tuokio meneillään. Muistaa kenkäsuojat.

Nämä kaikki saivat mainintoja, kun päiväkodin henkilökunta kertoi, mikä vanhempien toiminnassa harmittaa.

Harmitus ei riitä kuvaamaan tunnetta, kun vanhemmat lampsivat aamulla sisään märillä saappailla, vaikka asiasta on puhuttu useasti.

Nina Sajaniemi antaa toisenkin nyrkkisäännön parempaan kasvatuskumppanuuteen: kumpikin osapuoli kantaa vastuun omasta tontistaan. Lastentarhanopettaja ei voi pyytää vanhempia ratkaisemaan tilanteita, jotka ovat tapahtuneet päiväkodissa. Vanhemmat eivät voi ulkoistaa koko kasvatustehtävää päiväkodille.

Eräs äiti kysyi pokerina, milloin aiomme opettaa hänen kolmevuotiaan poikansa kuivaksi.

Luottamus on parasta

On hauskaa, jos perheet tuovat jouluna kukan tai kortin. Tuntuu mukavalta, jos isät ja äidit lasta hakiessaan hymyilevät ja kiittävät päivästä.

Suurinta työn iloa lastentarhanopettajat ja päiväkodin muut kasvattajat tuntevat, kun lapset kukoistavat.

– Paras palkinto on lapsen hyvinvointi: kun näkee lapsen kehittyvän ja iloitsevan muiden kanssa, Nina Sajaniemi sanoo.

Vanhempien luottamus ruokkii ammattikasvattajan motivaatiota. On lapsen etu, jos vanhemmat uskaltavat kertoa myös hankalista asioista, sillä silloin päiväkodin aikuiset voivat tukea lasta paremmin.

Eikä aina ole kysymys isoista asioista kuten avioerosta tai sukulaisen kuolemasta: pienenkin kasvatuspulman jakaminen saa lastentarhanopettajan tuntemaan, että perhe arvostaa hänen ammattitaitoaan.

Vastaavasti päiväkodinopen sydäntä raastaa, kun lapsella on ongelmia, mutta vanhemmat eivät tunnusta niitä tai huoli apua.

Työvoitto on aina mukava. Se, kun kielteisesti suhtautunut vanhempi lähestyy, tai kun yhteinen ponnistelu tuottaa tulosta.

Vanhemmat, barrikadeille!

Päiväkodin henkilökunnalla olisi monta toivetta: Kunpa työvuoroissa olisi varattu vanhempien kohtaamiseen enemmän aikaa, eikä kuulumisia kertoessa olisi kiire pelastamaan yhtä keinun alta, selvittämään tappelua, soittamaan sijaista.

Kunpa tehtäisiin kaikkien vanhempien kanssa yhteinen sopimus, ettei ketään herätetä päiväunilta.

Silti yksi toive on yli muiden.

Että vanhemmat liittoutuisivat, nousisivat barrikadeille ja sanoisivat ei isoille lapsiryhmille, sijaiskielloille ja kouluttamattomalle henkilökunnalle.

Kyselyyn vastanneita surettaa, että säästön takia ryhmäkokoja kasvatetaan ja päiväkotien käyttöastetta valvotaan enemmän kuin varhaiskasvatuksen sisältöä.

Pystytäänkö laatu ja turvallisuus takaamaan, kun ei saada ottaa sijaisia?

Joten vanhemmat, liittoutukaa. Te voitte vaatia yhdessä lapsille oikeasti parempaa.

Meidän Perhe 5/2015

Lue lisää

Psykologi Mirka Hintsanen:"Lapsi tarvitsee vapaa-aikaa melusta"

Asiantuntija: "Kiintymys kuuluu päivähoitoon"

Vanhempainliitto sokerikeskustelusta: "On onni, jos päiväkodin keittäjät leipovat lapsille"

Vierailija

Vanhemmat, mikä on tärkeää päiväkodissa: ketsuppi vai ryhmäkoko?

Kyllä meidänkin ryhmässä käydään keskustelua vanhempien kanssa lasten päiväunien tarpeesta. On niitä lapsia, joiden kohdalla unet nähdään oikeasti tarpeellisina ja niitä lapsia, jotka eivät mene enää ollenkaan nukkariin. Hyvin lapsikohtaista, eikä siihen vaikuta työntekijöiden kahvihampaan kutina. Voin sanoa, että "tauot" päiväkodissa eivät ole taukoja, vaan ruoka-aikaan syöt itse samalla kun autat voitelemaan leipiä, pyyhkimään läikkyneitä maitoja lattialta tai siivoat tippuneen mukin...
Lue kommentti

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.