Sukkaa kutova maalaismummo alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä. Mitä tilalle? Kuva: iStockPhoto.
Sukkaa kutova maalaismummo alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä. Mitä tilalle? Kuva: iStockPhoto.

Löytyykö lähipiiristäsi innokas megamummo vai omia polkujaan kulkeva vagabondmummo?

Mummu, mummi, mamma, mumma, mummo tai fammu. Rakkaalla isoäidillä on monta nimeä – ja nyt rakkaita isoäitejä on Suomessa enemmän kuin koskaan. Eivätkä he totisesti ole entisellään.

Sukkaa kutova maalaismummo alkaa olla jo katoavaa kansanperinnettä.

Mummoutta on nykyään niin moneksi, että stereotypioita on vaikea löytää, sanoo perhetutkimuksen professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta.

Kaksi mummotyyppiä näyttäisi kuitenkin yleistyvän muita nopeammin: kaikkeen osallistuvat megamummot ja etäiset, omaa tietään kulkevat vagabond- eli kulkurimummot.

Megamummo hyysää

Megamummojen kalentereista löytyy lapsenlapsille aina tilaa – tai jos aikaa ei ole, sitä raivataan hetkessä.

Megamummot opettavat vastasyntyneen pullolle, valvovat unikoulu­öitä, juoksevat lastenlasten perässä leikkipuistossa ja vievät heitä työpäivän päätteeksi uimahalliin.

Megamummojen helmasynti on se, ettei heistä meinaa päästä eroon. Ja se, että megamummot voivat jakaa kansanviisauttaan vähän turhankin innokkaasti.

Milloin opetusaiheena on lasten makean syöminen, milloin nukkumaanmenoajat tai kurinpito. Innokkaimmat antavat parisuhdevinkkejä ja suosittelevat geishakuulia synnytyksen jälkeiseen aikaan.

Vagabondmummolla on oma elämä

Toista ääripäätä edustavat omia polkujaan kuljeskelevat vagabondmummot.

Heillä tuntuu olevan aina saunavuoro tai teatteri-ilta, kun lapsenlapset tarvitsisivat iltahoitajaa. Vagabondmummot saattavat pyörähtää lastenlastensa syntymäpäivillä kuohuviinillä, mutta heidän mielestään postikorttikin on riittävä tapa muistaa päivänsankaria.

Vagabondmummot muistavat aika ajoin mainita, että he ovat aikoinaan lapsensa hoitaneet. Nyt on heidän vuoronsa elää, omaa elämää.

Isovanhempien kulta-aikaa

Suurin osa mummoista ei kuulu kumpaankaan kastiin, ja tavallisin mummous löytyy jostain ääripäiden väliltä. Lastenlasten kannalta tilanne näyttää kuitenkin hyvältä.

Nykylapsilla on enemmän isovanhempia kuin yhdelläkään sukupolvella heitä ennen. On mummoja ja isomummoja, pappoja ja isopappoja. Elossa saattaa olla samaan aikaan neljäkin sukupolvea, jopa viisi.

Lisäksi päälle saattavat tulla mummo- ja vaaripuolet, usein etunimellä kutsuttavat Reetat ja Raimot.

Toisin oli, kun tämän päivän mummot olivat lapsia. Heistä vain harva tunsi omia isovanhempiaan. Eikä ihme, eläväthän mummot ja vaarit nykyään 10–20 vuotta pidempään kuin ennen.

Nykyajan lapset ovat onnekkaita myös siksi, että he saavat nauttia mummojen ja vaarien seurasta entistä useammin. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmesta isoäidistä ja puolet isoisistä hoitaa lapsenlapsiaan kohtuullisen säännöllisesti – ja määrät tuntuisivat kasvavan.

– Näyttäisi siltä, että uusi lastenlasten ja mummojen sukupolvi olisi lisäämässä yhdessäoloa, Kimmo Jokinen sanoo.

Meri-Tuuli Saikkonen: Mummo on vähän busy, Meidän Perhe 9/2012

Lue lisää:

Näistä vanhemmat ja isovanhemmat riitelevät

Isoäiti syöttää salaa herkkuja

Mummi ja ukki juovat