Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Pyykkiä, kiukkua, rakkautta... Meidän Perhe selvitti, mistä paras perhearki on tehty.

Näinhän siinä käy: lapsi ei suostu pukemaan, puhelin on hukassa ja bussikin meni jo. Aamupaniikki on totta.

Joka kolmannella vanhemmista menee aamulähdöissä hermo melkein joka päivä, selviää Meidän Perheen kyselystä. Ainakin kerran viikossa aamuisin riehuu melkein puolet. Vain yksi sadasta aikuisesta on viilipytty, joka ei hermostu koskaan.

Ja mitä siitä sitten seuraa? Ainakin se, että aikataulussa on välillä vaikea pysyä. 15 prosenttia aikuisista myöhästyy töistä ainakin kerran viikossa, yhtä moni myöhästyy ainakin kerran kuukaudessa. Neljäsosa ei myöhästy koskaan, vaikka aamu muuten menisikin säätämiseksi.

”Liukuva työaika, ei voi myöhästyä.”

”Yrittäjänä menen töihin vasta kello 10, sekin niukin naukin.”

Töissä pitäisi kuitenkin käydä, että koko lysti saadaan maksettua. 38 prosenttia kertoo, että tili on tyhjä ennen palkkapäivää joka kuukausi.


Nämä me osataan!

Arjessa ehditään silti kaikenlaista kivaakin. Kyselyn mukaan puolessa perheistä lapsille luetaan ääneen joka päivä, samoin puolessa perheistä koko perhe syö yhdessä päivällisen joka päivä.

Sitä paitsi yhdessä on ihan mahtavia hetkiä. 13 % prosentissa perheistä nauretaan yhdessä katketakseen joka päivä, 41 % muutaman kerran viikossa.

”Ovelle tullut feissari pyysi liittymään Pelastakaa lapset ry:hyn. ’Miksi minut pitää pelastaa?’ lapsi kysyi.”

”Päivällä puistossa, kun äiti röyhtäisi ja naapuripenkillä olevat esiteinit repesivät nauruun.”

”Esikoinen 2 v 8 kk piirsi eilen paperille hedelmiä, joista yksi näytti erehdyttävästi miehen sukupuolielimelle. Nauroimme lasten isän kanssa ja lopulta lapsetkin nauroivat – vaikka eivät kyllä tienneet mikä meitä nauratti.”


Tavallisena arkena ollaan tosi onnellisia, ainakin kun...

”Kaikki köllitään yhdessä sohvalla ja katsotaan töllöä tai pelataan jotain yhdessä.”

”Uninen lapsi kömpi aamulla kainalooni ja tuumasi ’olet sinä, äiti, onnentyttö, kun sinulla on meidät’.”

”Kaikki on ihan tavallisesti eikä tarvita lääkkeitä, lääkäriä tai osastohoitoa.”

”Kukaan ei tappele, ruikuta, tahdo jotain. Kun lapsi halaa.”

”Kaikki vaan sujui ainakin melkein täydellisesti. Pientä äänenkorottamista ei lasketa.”

Lähde: Meidän Perheen nettikysely, 356 vastaajaa. Laajempi juttu aiheesta Meidän Perhe -lehdessä 8/2015.

Lue lisää

Kulissit kumoon! Tämä on totuus perhearjesta

Mistä lisäaikaa lapsille? 8 vinkkiä

Taltuta aamukiire näillä ohjeilla

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.