Tarvitaanko punkkisyyniä, jos on ottanut punkkirokotteen?

Punkkivaaran takia ei kannata jättää luonnossa liikkumista, mutta muutama perusasia punkeista, niiden aiheuttamista taudeista ja tautien ehkäisemisestä on hyvä tietää.

Ovatko seuraavat väittämät totta vai tarua?

Puutiaisaivotulehduksia oli viime vuonna Suomessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Totta. Punkkien levittämän puutiaisaivotulehdusten määrä on lisääntynyt. TBE-viruksen aiheuttamaan puutiaisaivotulehdukseen on aikaisemmin sairastunut vuosittain noin 20 suomalaista. Viime vuonna todettuja tapauksia oli 47.

Punkin puremasta saa aina borrelioosin.

Tarua. Arviolta 10–30 prosenttia suomalaisista punkeista kantaa Borrelia-bakteeria ja joka 50–100 punkin pistos tartuttaa borrelioosin ihmiseen.

Tartuttavien punkkien määrä vaihtelee eri punkkipopulaatioissa ja maantieteellisillä alueilla.

Punkit vaanivat puissa.

Tarua. Vaaralliset puutiaiset eivät hyppää puusta niskaan – ne eivät osaa lentää eivätkä hypätä – vaan odottavat sopivaa, ohikulkevaa isäntä-eläintä tai ihmistä aluskasvillisuuden joukossa ja tarraavat kiinni.

Punkit viihtyvät parhaiten metsäisillä ja kosteilla alueilla, esimerkiksi havu- ja lehtimetsässä, jossa on tiheä aluskasvillisuus. Punkin elinikä on 2–4 vuotta.

Elääkseen punkki tarvitsee yhden veriaterian vuodessa.

Punkkeja ei esiinny kylminä kesinä.

Tarua. Punkit lähtevät liikkeelle, kun lämpötila ulkona nousee viiteen asteeseen.

Punkkikausi alkaa Suomessa yleensä huhti-toukokuussa ja kestää loka-marraskuuhun asti.

1–2  prosenttia puutiaisista kantaa TBE-virusta.

Tarua. 1–2 prosenttia puutiaisista kantaa TBE-virusta riskialueilla, mutta ei punkeista yleensä.

Riskialueita Suomessa on erityisesti Ahvenanmaa. Sen lisäksi TBE-tapauksia on löytynyt yhä useammin muuallakin Suomessa: Turun saaristossa, länsirannikolla, Etelä-Karjalassa, Kokkolassa, Kuopion ja Varkauden seudulla sekä pääkaupunkiseudulla.

Puutiaisaivokuumeen voi saada myös pastöroimattomasta naudan- tai vuodenmaidosta.

Jo yksi punkin purema voi tartuttaa puutiaisaivotulehduksen tai borrelioosin.

Totta. Jos on todella huono tuuri, samasta punkin puremasta voi saada molemmat taudit.

Puutiaisaivotulehdukseen ei ole lääkettä, mutta sitä vastaan voi suojautua rokotteella.

Totta. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sitä voi ennaltaehkäistä rokottautumalla. Puutiaisaivotulehdus aiheuttaa pahimmillaan pysyviä neurologisia vaurioita kuten muisti- ja tasapainohäiriöitä, päänsärkyä, kuulon heikkenemistä tai halvauksia.

Yleisempää punkkitautia eli borrelioosia ei voi ennaltaehkäistä rokotteella, mutta sitä voidaan hoitaa antibiooteilla.

TBE-rokote kannattaa ottaa, jos lomailee riskialueilla.

Totta ja tarua. Asiantuntijat suosittelevat TBE-rokotusta niille, jotka oleskelevat tai asuvat pysyvästi riskialueilla Suomessa ja muualla Euroopassa.

Rokotusta kannattaa harkita myös, jos lomailee ja liikkuu paljon luonnossa riskialueilla esimerkiksi Ruotsin rannikolla, Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Kohderyhmiä ovat muun muassa purjehtijat, golfaajat, suunnistajat ja marjastajat.

Vain kaupungeissa turisteeraavat eivät sen sijasta rokotusta tarvitse.

Rokotetta varten tarvitaan resepti.

Totta ja tarua. TBE-rokotteen voi ottaa yksityisellä lääkäriasemalla, terveyskeskuksessa tai työterveyshuollon kautta, jolloin sitä varten tarvitaan lääkärin resepti.

Rokotebussista rokotetta ei tarvitse ostaa etukäteen. Rokotebussi kiertää riskialueilla touko-kesäkuun aikana.

Lapsille tarkoitettu TBE-rokote voidaan antaa vuoden ikäiselle, mutta Suomessa rokottamista suositellaan vasta kolme vuotta täyttäneille.

KolmivaiheinenTBE-rokote maksaa noin 35 euroa kerta. Uusintarokote otetaan 3–5 vuoden välein.

Ahvenanmaalaiset saavat TBE-rokotteen maksutta eli osana kansallista rokoteohjelmaa.

Jos on ottanut TBE-rokotteen, ei tarvitse tehdä punkkisyyniä.

Tarua. Puutiaisaivotulehdus tarttuu puremasta heti, mutta Borrelia-bakteeri tarttuu vasta, kun punkki on ollut ihoon kiinnittyneenä useita tunteja, jopa vuorokausia.

Jos oleskelet riskialueella, tarkista iho päivittäin. Lapsia punkki puree usein ylävartaloon. Tutki myös päänahka ja korvantaustat.

Pukeudu vaaleisiin, pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin, kun liikut luonnossa riskialueilla. Vaaleasta kankaasta punkin erottaa paremmin.

Muista, että punkit liikkuvat myös syksyllä.

Punkki kannattaa poistaa mahdollisimman pian.

Totta. Poista punkki ihosta mahdollisimman pian, kapeakärkisillä pinseteillä tai punkkipihdeillä. Tartu punkin puruosiin niin läheltä ihoa kuin mahdollista. Vedä suoraan ihosta poispäin.

Älä purista punkkia tai peitä sitä rasvalla. Puhdista haavakohta.

Jos et saa poistetuksi punkkia kokonaisena, odota muutama päivä, jolloin punkin jäänteet on helppo poistaa pinseteillä tai puhtaalla neulalla.

Tarkkaile ihoa, johon punkki on pureutunut. Jos ihoon kehittyy 1–4 viikon kuluttua punoittava alue, jonka läpimitta on yli 5 senttiä, tai jos sinulle tulee kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita, ota yhteys lääkäriin.

Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyys Suomessa / filosofian tohtori Anu Jääskeläinen, Helsingin yliopisto

Rokottautuminen TBE:tä vastaan  ja punkkien levittämät taudit / tieteellinen asiantuntija Heidi Åhman ja asiakkuuspäällikkö Nanna Ekman, Pfizer

Lue myös Punkit liikkeellä: rokote vai ei?

Vierailija

Totta ja tarua punkeista - testaa tietosi

Borrelioositartunnasta ei välttämättä tule rengasihottumaa. Ja silloin jää usein myös nopeasti aloitettava antibiootti (eli heti pureman havaittuaan) saamatta. Kuinka voi olla mahdollista, että niin harva lääkäri tietää edes faktat borrelioosista? Suomessa, hävettää. Jäädään odottelemaan verikokeiden tuloksia tai rengasihottumia ja silloin ollaan jo auttamattomasti menty pieleen: antibiootti ei pure enää esim. kuukauden-kahden odottelun jälkeen. Ja lasku tulee maksettavaksi, inhimillisenä...
Lue kommentti
Vierailija

Totta ja tarua punkeista - testaa tietosi

Alumiini on maankuoren yleisimpiä aineita, ja sitä on noin 8% maaperästä. Ihmiset saa sitä pääasiallisesti alumiinioksidina. Sademetsissä alumiinipitoisuudet on maaperässä niin korkeat, että maaperä on sen vaikutuksesta punaista. Kaikki aineet, mitä maaperässä on, päätyy myös alueen kasvillisuuteen. Alumiini on ihan luonnollinen osa maaperää ja eliöstöä, ja jos tällä planeetalla meinaa elää, ei siltä voi välttyä. Vaikka söisi vain luonnosta peräisin olevaa ravintoa, saa alumiinia kymmenisen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Presidentin kanslia

Presidentin puoliso rouva Jenni Haukio esiintyi seesteisenä Heidi Karjalaisen suunnittelemassa smaragdinvihreässä puvussa.

Presidenttipari odottaa esikoistaan, jonka lasketun ajan on kerrottu olevan helmikuussa. Viimeisellä raskauskolmanneksella oleva Jenni Haukio näytti valovoimaiselta ja hehkuvalta Ylen haastattelussa ennen Linnan juhlien alkua. Kun kättely alkoi, Linnan juhlien kommentaattori, pukusuunnittelija Jarkko Valtee kehui pukua eleettömäksi ja yleväksi. Helsingin Sanomat kertoo, että raskaana oleva Haukio pitää tauon kesken kättelyn.

Jenni on luottanut Linnan juhlien pukunsa aiemmin suunnittelija Sari Nordströmin käsiin, lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin puvun suunnitteli Paola Suhonen. Tänä vuonna Haukio teki yhteistyötä nuoren taiteen kandidaatin Heidi Karjalaisen kanssa, ja kyseessä on suunnittelijan ensimmäinen tilaustyö. Rouva Haukion suunnittelijavalintaan vaikutti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla.

”Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus”

– Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus, Haukio kertoi viime perjantaina.

Vauva.fin lukijat veikkasivat Jennin puvun pääväriksi sinistä tai valkoista, mutta suunnittelija Karjalainen yllätti valitsemalla Jennin ylle  smaragdinvihreää. Kauniisti laskeutuva puku kätki Jennin raskauden. Puvun kankaat on Helsingin Sanomien mukaan värjätty käsin. Puvussa on käytetty kaksipuolista silkkisatiinia ja habotaisilkkiä, joka on kiiltävä ja pehmeä silkkikangas.

Heidi Karjalainen kertoo tärkeintä suunnittelutyössä olleen mielenkiintoisen visuaalisen ilmeen löytämisen. Hän kertoo saaneensa puvun suunnitteluun laajat vapaudet.

– Tavoitteena oli löytää tuore näkemys juhlapukeutumiseen pukeutumisetikettiä ja perinteitä kunnioittaen. Halusin suunnitella ajassa kiinni olevan, arvokkaan ja elegantin puvun, joka poikkeaisi Jenni Haukion aiemmista puvuista, Karjalainen totesi presidentin kanslian tiedotteessa. 

Karjalainen on maisteriopiskelija Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun laitoksella muodin pääaineessa. Heidi Karjalainen valittiin syyskuussa Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Toukokuussa hän saavutti toisen sijan Apolda European Fashion Award -kilpailussa Saksassa.

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Juttua muokattu 6.12. klo 21.40, Paola Suhosen suunnitteleman puvun vuosiluku korjattu.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Kuva: Panu Pälviä

Sanna Stellan katsoo kaihoisasti kuvia lapsista, jotka nukahtavat ruokapöytään.

Olemme muuttaneet kahden viime vuoden aikana itsestä riippumattomista syistä kuusi kertaa. Ipanat ovat sopeutuneet muuttoihin hyvin. Heille koti on siellä missä pehmolelutkin ja ainakin yksi vanhemmista.

Joka ikinen kerta vain nukkuminen häiriintyy. Sopeutuminen kestää aikansa. Uudessa paikassa pitää miettiä, kuka nukkuu missäkin. Se on aina yhtä jännittävää. Ensimmäinen ilta, joskus toinen ja kolmaskin, menee hysteriassa, kun kaikki lapseni tutustuvat sängyn paikkaan. Sillä pitää pomppia, sinne pitää rakentaa maja ja sieltä pitää juosta pois. Ehkä jopa keskellä yötä.

Iltashow’n jälkeen emme herää koskaan samoilta rasteilta, joihin olemme nukahtaneet. Yleensä minä päädyn nukkumaan osittain sängyn ulkopuolella, osittain olkapään ja lonkan luiden päällä totaalisen jännittyneessä tilassa, kun muu porukka röhnöttää herroiksi sängyssäni limittäin. Yleensä kuopus, jonka vapaata sielua ei voi kahlita peitoin, dominoi tilannetta makaamalla äksänä kaikkien keskellä, potkien peitot pois sitä mukaa kun muut niitä yrittävät suojakseen haalia. Kukaan ei nuku hyvin, mutta kaikilla on turvallista.

Sillä mennään. Näissä tilanteissa haen lohtua siitä, että kyseessä on poikkeustila ja poikkeustiloilla on tapana loppua.

En minäkään pystyisi nukahtamaan, jos joku laulaisi nukkumatista toista tuntia putkeen.

Kolme ipanaani ovat kaikki täysin omanlaisiaan nukkujia. Nykyään esikoinen on jo sen verran iso, että hän nukkuu, kun nukuttaa. Muistan elävästi yhdenkin viikonlopun, kun nukutin häntä yhteensä seitsemän tuntia. Tyyppi ei nukahtanut millään. Kaikki muu oli paljon kivempaa.

Tosin nukuttamistekniikkani ei ollut kovin hyvä. En minäkään pystyisi nukahtamaan, jos joku laulaisi nukkumatista toista tuntia putkeen samalla selkääni hieroen.

Taisin käyttää kaikki nukutustemppuni ykkösen kanssa, koska kaksi seuraavaa lasta ovat saaneet tyytyä vähäisempään show’hun. Keskimmäinen nukahtaa aina mieluiten yksin etäällä muista, eikä juuri koskaan kömmi viereen. Kuopuksen kanssa menemme jo milloin mitenkin. Hyvä ratkaisu on se, joka toimii ja tuo tuloksia.

Seuraan kateudesta vihreänä vanhempia, jotka siirtävät nukkuvan lapsensa vaunuista omaan sänkyyn. 

Katson kaihoisasti netissä pyöriviä kuvia lapsista, jotka ovat nukahtaneet kesken ruokailun naama puurolautaseen sotkeentuneena. Ei meillä koskaan. Jos päivä on ollut pitkä ja olosuhteet jännittävät, niin loppukiri valveilla vedetään mieluummin äänekkäästi ja energialla.

Seuraan kateudesta vihreänä myös niitä vanhempia, jotka saavat lapsensa siirrettyä nukkuvana vaunuista omaan sänkyyn. Meillä pienikin olosuhteen muutos tarkoittaa välitöntä virkoamista.

Siispä istuskelen missä milloinkin nukkuvan lapsen vieressä. Toisinaan se aiheuttaa minussa levottomuutta, toisinaan osaan ottaa kaupan parkkihallissa kökkimisen zen-harjoitteena. Poikkeustilanteena, jota lapsiperhe-elämä on.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.