Tarvitaanko punkkisyyniä, jos on ottanut punkkirokotteen?

Punkkivaaran takia ei kannata jättää luonnossa liikkumista, mutta muutama perusasia punkeista, niiden aiheuttamista taudeista ja tautien ehkäisemisestä on hyvä tietää.

Ovatko seuraavat väittämät totta vai tarua?

Puutiaisaivotulehduksia oli viime vuonna Suomessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Totta. Punkkien levittämän puutiaisaivotulehdusten määrä on lisääntynyt. TBE-viruksen aiheuttamaan puutiaisaivotulehdukseen on aikaisemmin sairastunut vuosittain noin 20 suomalaista. Viime vuonna todettuja tapauksia oli 47.

Punkin puremasta saa aina borrelioosin.

Tarua. Arviolta 10–30 prosenttia suomalaisista punkeista kantaa Borrelia-bakteeria ja joka 50–100 punkin pistos tartuttaa borrelioosin ihmiseen.

Tartuttavien punkkien määrä vaihtelee eri punkkipopulaatioissa ja maantieteellisillä alueilla.

Punkit vaanivat puissa.

Tarua. Vaaralliset puutiaiset eivät hyppää puusta niskaan – ne eivät osaa lentää eivätkä hypätä – vaan odottavat sopivaa, ohikulkevaa isäntä-eläintä tai ihmistä aluskasvillisuuden joukossa ja tarraavat kiinni.

Punkit viihtyvät parhaiten metsäisillä ja kosteilla alueilla, esimerkiksi havu- ja lehtimetsässä, jossa on tiheä aluskasvillisuus. Punkin elinikä on 2–4 vuotta.

Elääkseen punkki tarvitsee yhden veriaterian vuodessa.

Punkkeja ei esiinny kylminä kesinä.

Tarua. Punkit lähtevät liikkeelle, kun lämpötila ulkona nousee viiteen asteeseen.

Punkkikausi alkaa Suomessa yleensä huhti-toukokuussa ja kestää loka-marraskuuhun asti.

1–2  prosenttia puutiaisista kantaa TBE-virusta.

Tarua. 1–2 prosenttia puutiaisista kantaa TBE-virusta riskialueilla, mutta ei punkeista yleensä.

Riskialueita Suomessa on erityisesti Ahvenanmaa. Sen lisäksi TBE-tapauksia on löytynyt yhä useammin muuallakin Suomessa: Turun saaristossa, länsirannikolla, Etelä-Karjalassa, Kokkolassa, Kuopion ja Varkauden seudulla sekä pääkaupunkiseudulla.

Puutiaisaivokuumeen voi saada myös pastöroimattomasta naudan- tai vuodenmaidosta.

Jo yksi punkin purema voi tartuttaa puutiaisaivotulehduksen tai borrelioosin.

Totta. Jos on todella huono tuuri, samasta punkin puremasta voi saada molemmat taudit.

Puutiaisaivotulehdukseen ei ole lääkettä, mutta sitä vastaan voi suojautua rokotteella.

Totta. Tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa, mutta sitä voi ennaltaehkäistä rokottautumalla. Puutiaisaivotulehdus aiheuttaa pahimmillaan pysyviä neurologisia vaurioita kuten muisti- ja tasapainohäiriöitä, päänsärkyä, kuulon heikkenemistä tai halvauksia.

Yleisempää punkkitautia eli borrelioosia ei voi ennaltaehkäistä rokotteella, mutta sitä voidaan hoitaa antibiooteilla.

TBE-rokote kannattaa ottaa, jos lomailee riskialueilla.

Totta ja tarua. Asiantuntijat suosittelevat TBE-rokotusta niille, jotka oleskelevat tai asuvat pysyvästi riskialueilla Suomessa ja muualla Euroopassa.

Rokotusta kannattaa harkita myös, jos lomailee ja liikkuu paljon luonnossa riskialueilla esimerkiksi Ruotsin rannikolla, Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Kohderyhmiä ovat muun muassa purjehtijat, golfaajat, suunnistajat ja marjastajat.

Vain kaupungeissa turisteeraavat eivät sen sijasta rokotusta tarvitse.

Rokotetta varten tarvitaan resepti.

Totta ja tarua. TBE-rokotteen voi ottaa yksityisellä lääkäriasemalla, terveyskeskuksessa tai työterveyshuollon kautta, jolloin sitä varten tarvitaan lääkärin resepti.

Rokotebussista rokotetta ei tarvitse ostaa etukäteen. Rokotebussi kiertää riskialueilla touko-kesäkuun aikana.

Lapsille tarkoitettu TBE-rokote voidaan antaa vuoden ikäiselle, mutta Suomessa rokottamista suositellaan vasta kolme vuotta täyttäneille.

KolmivaiheinenTBE-rokote maksaa noin 35 euroa kerta. Uusintarokote otetaan 3–5 vuoden välein.

Ahvenanmaalaiset saavat TBE-rokotteen maksutta eli osana kansallista rokoteohjelmaa.

Jos on ottanut TBE-rokotteen, ei tarvitse tehdä punkkisyyniä.

Tarua. Puutiaisaivotulehdus tarttuu puremasta heti, mutta Borrelia-bakteeri tarttuu vasta, kun punkki on ollut ihoon kiinnittyneenä useita tunteja, jopa vuorokausia.

Jos oleskelet riskialueella, tarkista iho päivittäin. Lapsia punkki puree usein ylävartaloon. Tutki myös päänahka ja korvantaustat.

Pukeudu vaaleisiin, pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin, kun liikut luonnossa riskialueilla. Vaaleasta kankaasta punkin erottaa paremmin.

Muista, että punkit liikkuvat myös syksyllä.

Punkki kannattaa poistaa mahdollisimman pian.

Totta. Poista punkki ihosta mahdollisimman pian, kapeakärkisillä pinseteillä tai punkkipihdeillä. Tartu punkin puruosiin niin läheltä ihoa kuin mahdollista. Vedä suoraan ihosta poispäin.

Älä purista punkkia tai peitä sitä rasvalla. Puhdista haavakohta.

Jos et saa poistetuksi punkkia kokonaisena, odota muutama päivä, jolloin punkin jäänteet on helppo poistaa pinseteillä tai puhtaalla neulalla.

Tarkkaile ihoa, johon punkki on pureutunut. Jos ihoon kehittyy 1–4 viikon kuluttua punoittava alue, jonka läpimitta on yli 5 senttiä, tai jos sinulle tulee kuumetta, päänsärkyä tai muita oireita, ota yhteys lääkäriin.

Puutiaisaivotulehduksen esiintyvyys Suomessa / filosofian tohtori Anu Jääskeläinen, Helsingin yliopisto

Rokottautuminen TBE:tä vastaan  ja punkkien levittämät taudit / tieteellinen asiantuntija Heidi Åhman ja asiakkuuspäällikkö Nanna Ekman, Pfizer

Lue myös Punkit liikkeellä: rokote vai ei?

Vierailija

Totta ja tarua punkeista - testaa tietosi

Borrelioositartunnasta ei välttämättä tule rengasihottumaa. Ja silloin jää usein myös nopeasti aloitettava antibiootti (eli heti pureman havaittuaan) saamatta. Kuinka voi olla mahdollista, että niin harva lääkäri tietää edes faktat borrelioosista? Suomessa, hävettää. Jäädään odottelemaan verikokeiden tuloksia tai rengasihottumia ja silloin ollaan jo auttamattomasti menty pieleen: antibiootti ei pure enää esim. kuukauden-kahden odottelun jälkeen. Ja lasku tulee maksettavaksi, inhimillisenä...
Lue kommentti
Vierailija

Totta ja tarua punkeista - testaa tietosi

Alumiini on maankuoren yleisimpiä aineita, ja sitä on noin 8% maaperästä. Ihmiset saa sitä pääasiallisesti alumiinioksidina. Sademetsissä alumiinipitoisuudet on maaperässä niin korkeat, että maaperä on sen vaikutuksesta punaista. Kaikki aineet, mitä maaperässä on, päätyy myös alueen kasvillisuuteen. Alumiini on ihan luonnollinen osa maaperää ja eliöstöä, ja jos tällä planeetalla meinaa elää, ei siltä voi välttyä. Vaikka söisi vain luonnosta peräisin olevaa ravintoa, saa alumiinia kymmenisen...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.