Ravintoloitsija Tomi Björckin kolme ajatusta lapsista ja ruoasta.

1. Lapselle pitää opettaa, mistä ruoka tulee.

Mistä ruoka tulee on siisteintä, mitä vanhemmat voivat lapsilleen opettaa. Pieni lapsi on luonnostaan utelias. Kun hän näkee onkijoita: Mitä nuo tekee? Onkii. Miksi? He saavat kalaa. Syödäänkö sitä? Totta kai.

Maaseudulla tällaiset asiat ovat tuttuja, mutta kaupunkilaislapsille eivät. Eivätkä kaikki aikuisetkaan tiedä, mistä mikäkin yrtti ja vihannes on peräisin.

Kunnioitus ruokaa kohtaan lähtee sen ymmärtämisestä, että monet ihmiset ovat tehneet sen eteen tosi paljon työtä – siitä pitäisi puhua enemmän, eikä vain hinnasta. Panostaminen ruokaan kasvattaa sen arvostusta. Ruuanlaitto vaatii vain pientä perusasioiden osaamista ja kädentaitoa, se ei ole rakettitiedettä.

2. Lapset syövät liikaa hiilaria ja kastiketta.

Ruokaympyrää pitäisi fiksata ja korostaa kasviksia ja hedelmiä. Meillä on klassikoita, kuten hernari, stroganoff ja nakkikastike, jotka ovat osa kulttuuriperintöä ja joita tulee itsekin tehtyä. Silti ruokaa on juututtu ajattelemaan liikaa "hiilari ja kastike" -pohjalta. Lasten pitäisi saada enemmän tuoreita kasviksia.

Lapsille on hyvä opettaa, kuinka mahtavia kevät, kesä ja syksy ovat. Mieti, kuinka paljon marjoja ja sieniä metsistä saadaan. Minulla on hippituttuja, jotka elävät pelkästään niillä.

3. Rauhallinen syöminen opitaan kotona.

En ole koskaan ajatellut, ettei lasten kanssa voisi mennä ravintolaan.

Rauhalliseen syömiseen voi yrittää opettaa. Vaikka arki on välillä vähän suttuista, voi kotona luoda viikonloppuillalliselle tilanteen, jossa ollaan kuin ravintolassa. Silloin keskitytään ja lapset ymmärtävät, miten tärkeää on kunnioittaa tilannetta ja muita ihmisiä.

Matkustamme paljon ja vanhempi poikamme on ehtinyt syödä ympäri maailmaa. Yksi lastemme suosikkikeittiöistä on japanilainen.

Raaka kala ei vielä uppoa, mutta riisipallot ja munarullat kyllä. Se on tottumiskysymys ja lähtee vanhemmista. Jokaisella lapsella ja perheellä on oma juttunsa.

Vauva 12/2015

Miten sujuu taaperon kanssa ravintolassa? Keskustele ja kommentoi alle!

Tomi Björck on ravintoloitsija, kokki ja kahden lapsen isä. Hän löytää aikaa ruuanlaitolle myös kotona – lasten takia. Björckin perheessä lapset eivät sokerikarkkeja syö, mutta sushi maistuu kyllä.

Vierailija

Tomi Björck: ”En ole koskaan ajatellut, ettei lasten kanssa voisi mennä ravintolaan”

Aikamoinen neuvola! Meillä ei syödä juuri lainkaan punaista lihaa. Joskus possua tai lammasta. Syödään paljon erilaisia papuja sen sijaan, niistähän saa proteiinia ja on terveellispää kuin punainen liha. Ja tietysti paljon kalaa ja joskus kanaa, sitä yleensä intialaisen tai Thai kastikkeen kanssa. Ja lapsi tykkää siitä artikkelissa mainitusta sushista. Raaka kala uppoaa hyvin. Ikää on tytöllä neljä vuotta.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Heli Kurjasen maailmanvalloituksen tehnyt bisnesidea sai alkunsa reilu vuosikymmen sitten. Kuukautiskuppifirma tekee hartiavoimin töitä, jotta kuukautista voitaisiin puhua vailla häpeää.

Heli Kurjanen johtaa omaa kuukautiskuppi-imperiumiaan Juupajoelta käsin. Maailmanvalloituksen tehnyt bisnesidea sai alkunsa reilu vuosikymmen sitten. Heli pyöritti kestovaippojen verkkokauppaa ja kiinnostui ekologisista kuukautissuojista.

– Tilasin itselleni pienen epäröinnin jälkeen kuukautiskupin ja olinkin periaatteessa hyvin tyytyväinen siihen. Minulla oli kuitenkin käytössä muutamia haasteita, joista valittelin miehelleni. Hän rohkaisi minua tekemään kupin paremmin ja siitä se idea sitten lähti.

Heli piirsi mallia ihannekuukupista ruutupaperille ja aloitti keskustelut silikonivalmistajan kanssa.

– Kestovaippojen ansiosta olin jo yrittäjänä, ja ajattelin myös kestokuukautissuojien olevan hyvä lisä tuoteperheeseen. Hyvin pian kävi selväksi, että vaippabisnes oli jätettävä ja aika laitettava Lunetteen.

Teemme kovasti töitä rikkoaksemme kuukautisten tabua.

Kuukautiskuppien menekki on kasvanut hurjaa vahtia. Lune Groupin ja sen amerikkalaisen tytäryhtiön yhteisliikevaihto on lähes kolminkertaistunut parin viime vuoden aikana.

– Jälkikäteen katsottuna muutos on ollut huima, mutta siihen on kasvanut pikkuhiljaa eikä se siksi tunnu niin valtavalta. Bisnes oli alkuun hyvin erilaista kuin nyt, toimimme pääasiassa kotimaassa ja todella pienellä porukalla.

Nyt liikevaihdosta suurin osa tulee ulkomailta ja työkieli on vaihtunut sujuvasti englanniksi.

– Nykyiset haasteet ovat sellaisia, mistä en olisi osannut edes kuvitella alkutaipaleella.

Kuukautiskuppifirma tekee hartiavoimin töitä, jotta kuukautista voitaisiin puhua vailla häpeää.

– Teemme kovasti töitä rikkoaksemme kuukautisten tabua. Me uskomme, että koulutuksen ja avoimuuden avulla kuukautisista katoaa häpeä. Meillä on myös laajat nettisivustot, vihkosia kouluille ja olemme mukana erilaisissa projekteissa, jotka herättävät keskustelua aiheesta. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017