Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

6 tehokasta vinkkiä, joilla voit yrittää päästä täistä eroon.

Yök, täi! Päiväkotien ja koulujen alettua on alkanut myös täisesonki, sillä päätäit leviävät parhaiten siellä missä on paljon lapsia. Täitartunnat tuntuvat viime vuosina lisääntyneen.

Oheisia ohjeita noudattamalla voit yrittää inhotuksista eroon.

1. Käytä täisampoota ohjeen mukaan

Lue täiden häätöaineiden eli täisampoiden käyttöohjeet huolella ja noudata niitä. Jos täisampoon laimentaa tai jättää toisen häätökäsittelyn vastoin ohjeita tekemättä, kaikki täit eivät kuole ja aineelle voi kehittyä vastustuskykyisiä kantoja.

Ymmärrettävä syy täisampoiden väärinkäyttöön on niiden kallis hinta. Monilapsisessa perheessä täiden karkotus saattaa maksaa kolminumeroisen summan.

Yksi selitys täiden yleistymiselle on se, että sotien jälkeen täit häädettin lasten päistä tehokkaalla hyönteismyrkyllä DDT:llä. Täit hävisivät silloin maastamme pitkäksi ajaksi lähes kokonaan. DDT:n kieltämisen jälkeen täikannat alkoivat pikkuhiljaa vahvistua ja ovat nyt taas riesanamme.

Uusia täiden karkotusaineita on kehitteillä.

2. Harkitse pallomereen menoa epidemia-aikana

Toisin kuin on uskottu, täit pysyvät yli kaksi päivää hengissä ilman veriateriaansa. Ne selviävät viikonlopun ylitse esimerkiksi päiväkodeissa lasten nukkumatiloissa.

Erityisen ongelmallisia ovat saivareet, täiden munat, jotka säilyvät hengissä ainakin kuukauden ja leviävät pallomeristä ja muista yleisistä leikkitiloista. Älä siis vie lastasi pallomereen, jos perheessä on havaittu täitä.

Täit osaavat valita hiukset, jotka ovat putoamassa, ja näin saivareet kulkeutuvat irtohiusten mukana eteenpäin.

3. Ota siivous puheeksi päiväkodissa

Täit tarttuvat erityisen hyvin päiväkodeissa, joissa lapset nukkuvat päiväunet lähekkäin, päät lähellä toisiaan.

Nukkumatilojen tehokas siivous voi vähentää tartuntoja. Jos lapsesi päiväkodissa on sitkeä täiepidemia, ota asia puheeksi.

Vaikeissa tapauksissa kertakäyttöiset paperimyssyt voisivat ehkä myös auttaa.

4. Laita lapsen tukka kiinni

Täit tarttuvat helpommin pitkiin kuin lyhyisiin hiuksiin. Laita lapsen pitkä tukka kiinni ponnarille tai palmikolle.

Täiden torjuminen ennakolta markkinoilla olevilla, niin sanotuilla ehkäisevillä aineilla ei ole kovin tehokasta.

Muuten, päinvastoin kuin luullaan, täit tykkäävät olla ennemmin puhtaassa kuin likaisessa tukassa. Tämä ei kuitenkaan ole hyvä syy jättää hiuksia pesemättä.

Täit myös tarttuvat helpommin sileään kuin kiharaan hiukseen.

Koirien täit eivät tartu ihmisiin.

5. Hoida koko perheen hiukset

Tarkista lasten hiukset heti, kun tieto päiväkodin tai koulun täitartunnasta tulee kotiin. Täit eivät aiheuta kaikille tyypillistä päänahan kutinaa.

Tee täihäätö apteekista saatavalla täisampoolla koko perheelle samalla kertaa. Tärkeää on hoitaa myös ne, joilla täitä ei näy. Käytä apuna täikampaa.

Siivoa kotona täikäsittelyn aikaan kunnolla. Imuroi sohvat ja pese vuodevaatteet 60 asteessa.

6. Ilmoita täitartunnasta

Tee täitartunnasta ilmoitus päiväkotiin tai kouluun. On reilua myös kertoa täistä, jos lapset ovat menossa kyläilemään tai hoitoon toiseen perheeseen.

Leikkejä muiden lasten kanssa ei kannata kuitenkaan rajoittaa. Päätäit ovat inhottavia, mutta eivät vaarallisia.

Meidän Perhe 9/2015

Asiantuntijana on hyönteistutkija, dosentti Lena Huldén Helsingin yliopiston metsätieteiden laitokselta.

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.