Liikuttava kummi.  Teemu Selänne ryhtyi liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummiksi, koska on huolissaan suomalaislasten  liikkumattomuudesta. Kuva: Juha Loikkanen
Liikuttava kummi. Teemu Selänne ryhtyi liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummiksi, koska on huolissaan suomalaislasten liikkumattomuudesta. Kuva: Juha Loikkanen

Jos Teemu Selänne voisi päättää, hän luopuisi harrastus-sanasta ja kieltäisi ”Älkää juosko” -lauseen.

Kun Teemu Selänne oli alle koulu-ikäinen, hänellä ei ollut yhtään järjestettyä harrastusta. Häntä ei viety jäähallille eikä jalkapalloharkkoihin, ei sählyyn tai koripallotreeneihin. Mutta hän liikkui melkein koko ajan.

– Minulla oli hyvä tuuri, kun leikki- ja pelikaveri oli aina vieressä. Kaksoisveljeni Paavon kanssa uimme kotimme lähellä Espoossa Kivenlahden rannassa ja luistelimme Kivenlahden kentällä. Kavereiden kanssa pelasimme tuntikausia purkkista ja kymmentä tikkua ja kilpailimme aina jossakin, juoksussa tai hiihdossa. Välillä äiti Liisa käski sisälle syömään.

Jääkiekkouransa päättänyt Teemu Selänne, 46, miettii menneitä, koska hän on huolissaan nykyisyydestä: siitä, miten vähän suomalaislapset nyt liikkuvat. Vain murto-osa kouluikäisistä tai edes sitä nuoremmista lapsista liikkuu riittävästi edes oman terveytensä ylläpitämiseksi.  

– Usein mietin, että sanasta ”harrastus” pitäisi luopua kokonaan. Ehkä se ohjaa nykyvanhempia ajattelemaan, että kun lapsia kuskataan pari kolme kertaa viikossa harrastamaan liikuntaa, homma on hoidossa. Vaikka ei todellakaan ole.

"Jotta liikunnasta tulisi osa lapsen arkea, sen pitäisi olla osa perheen yhteistä arkea."

Ulko-ovi auki

Uusien suositusten mukaan alle kahdeksanvuotiaan lapsen päivään pitäisi kuulua vähintään kolme tuntia liikuntaa. Vastuu liikkumisesta on aikuisilla.

–  Kaikki lähtee elämäntavasta. Jos aikuiset pitävät liikuntaa tärkeänä osana elämää ja innostavat lasta pienestä pitäen liikkumaan, lapset liikkuvat. Aikuiset ovat esikuvana, ja vastuu pitää kantaa, Selänne sanoo.

Jotta liikunnasta tulisi osa lapsen arkea, sen pitäisi olla osa perheen yhteistä arkea. Siis ihan tavallista liikuntaa ihan tavallisina päivinä: kävelyjä metsässä, uimahallissa käymistä, pulkkamäkeen menoa ja pyöräilyä kauppaan.

Nykyään juuri siihen tavalliseen ja jokapäiväiseen liikuntaan vaaditaan enemmän vanhempien apua ja ohjausta kuin ennen, Selänne arvelee. Kun tarjolla ovat tabletit ja kännykät, dvd:t ja pleikkarit, lapsi jää helposti niiden pariin. Aikuinenkin jää.

– Usein vanhemmat ovat tyytyväisiä, jos lapset ovat hiljaa tableteillaan ja puhelimillaan. Sehän on meille vanhemmille helppoa, silloin saa myös omaa aikaa. Mutta usein se ulko-ovi jää avaamatta, jos vanhemmat eivät sitä avaa.

"Liikuntaharrastukset ovat vain bonusta, tärkeämpää on se muu."

Teemu Selänne ei usko, että lapset pohjimmiltaan ovat muuttuneet siitä, kun hän itse oli lapsi. Tai siitä, kun hän oli kolme vuotta puolipäivätöissä päiväkodissa SM-liigassa pelatessaan, ennen NHL-uraansa.

– Liikkuminen on lapsille luontaista, ja sitä pitää tukea. Kieltäisin kokonaan käskyn ”Älkää juosko”. Juoskaa vain, ja hyppikää ja kiipeilkää. Kaiken lähtökohtana pitää olla hauskuus, Selänne sanoo.

– Lapset liikkuvat, pelaavat ja kilpailevat luonnostaan, jos me luomme heille siihen perustan. Siinä aikuiset voivat auttaa heittäytymällä lasten maailmaan, pelaamalla mukana sitä jalkapalloa, leikkimällä hippaa tai kiipeilemällä kalliolla. Liikuntaharrastukset ovat vain bonusta, tärkeämpää on se muu.

Kiitos kurista, isä

Kun Teemu Selänne puhuu vanhempien vastuusta lasten liikkumisessa, hän ei muistuta vain muita vaan myös itseään.

– Omat lapseni Eetu, Eemil, Leevi ja Veera ovat aina liikkuneet paljon, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin minä. Nyt kun olen aiempaa enemmän kotona, ehdin paremmin pelaamaan Veeran kanssa kotipihassa fudista ja uimaan. Veera käy ratsastustunnilla, ja sinne menemme usein pyörällä.

– Myönnän kuitenkin suoraan, että en ole onnistunut pitämään yhtä jämptiä järjestystä kuin oma isäni Ilmari, joka sai minut 15-vuotiaaksi nukkumaan joka ilta kello yhdeksältä. Liikkumisen lisäksi lapsille on todella tärkeää juuri riittävä uni sekä hyvä ravinto.

"Päiväkotien ja koulujen liikuntatuntien määrää on lisättävä ja lähiliikuntapaikkoja eli esimerkiksi leikkipuistoja parannettava."

Nyt kun aktiiviura on päättynyt, Selänteellä on omien lasten lisäksi enemmän aikaa myös muille lapsille. Hän on aloittanut liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummina ja toivoo sitäkin kautta voivansa lisätä lasten liikkumista.

–  Suurin vastuu pienten lasten riittävästä liikkumisesta on minusta vanhemmilla, mutta hyvin tärkeä on päiväkodin henkilökunnan asenne, samoin päättäjien. Päiväkotien ja koulujen liikuntatuntien määrää on lisättävä ja lähiliikuntapaikkoja eli esimerkiksi leikkipuistoja parannettava. Suomella ei ole varaa päästää tilannetta enää pahemmaksi.

Meidän Perhe 11/2016

niinpäniin

Teemu Selänne: "Lasten liikunta on aikuisten vastuulla”

Jalkapallon pelaaminen pienessä päiväkoti/koulupihassa, tilassa jossa on monta kymmentä lasta ehkä auttaa niitä muutamaa lasta liikkumaan, jotka saavat juosta ja kiipeillä silloin, kun muut eivät, koulujen juhlissa, ajotiellä, ym eli vaarantaa muiden turvallisuuden vaikka tiedossa heillä olisi että he aiheuttavat haittaa ja vaaraa. He saavat riekkua missä vain ja milloin vain, koska vain heidän hyvinvoinnilla on merkitystä ja muita ihmisiä saa kohdella aivan miten tahansa. Ja nyt tarkoitan...
Lue kommentti
ikäviäjuttuja

Teemu Selänne: "Lasten liikunta on aikuisten vastuulla”

Siis jos kaikille joihin sodan äänet ja karjuminen ja kolina kuuluu ajotieltä, ja ketään ei haittaa, että kiviä lentää autoon ja kiekkoja, ja sählypalloja ja hypitään pihassa raja-aidan yli, jos kaikille asukkaille siis sopii ajotiellä joukkuepelin laittaminen, ja kaikki talot osallistuvat, niin mikäs siinä. Tottakai se on ok. Jos omasta talosta on osallistujat, voi itse säädellä paljonko jaksaa. Mutta jos joku on muutaman vuoden sietänyt tilannetta että jotkut pyytävät sukulaislapset kesäksi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.