Liikuttava kummi.  Teemu Selänne ryhtyi liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummiksi, koska on huolissaan suomalaislasten  liikkumattomuudesta. Kuva: Juha Loikkanen
Liikuttava kummi. Teemu Selänne ryhtyi liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummiksi, koska on huolissaan suomalaislasten liikkumattomuudesta. Kuva: Juha Loikkanen

Jos Teemu Selänne voisi päättää, hän luopuisi harrastus-sanasta ja kieltäisi ”Älkää juosko” -lauseen.

Kun Teemu Selänne oli alle koulu-ikäinen, hänellä ei ollut yhtään järjestettyä harrastusta. Häntä ei viety jäähallille eikä jalkapalloharkkoihin, ei sählyyn tai koripallotreeneihin. Mutta hän liikkui melkein koko ajan.

– Minulla oli hyvä tuuri, kun leikki- ja pelikaveri oli aina vieressä. Kaksoisveljeni Paavon kanssa uimme kotimme lähellä Espoossa Kivenlahden rannassa ja luistelimme Kivenlahden kentällä. Kavereiden kanssa pelasimme tuntikausia purkkista ja kymmentä tikkua ja kilpailimme aina jossakin, juoksussa tai hiihdossa. Välillä äiti Liisa käski sisälle syömään.

Jääkiekkouransa päättänyt Teemu Selänne, 46, miettii menneitä, koska hän on huolissaan nykyisyydestä: siitä, miten vähän suomalaislapset nyt liikkuvat. Vain murto-osa kouluikäisistä tai edes sitä nuoremmista lapsista liikkuu riittävästi edes oman terveytensä ylläpitämiseksi.  

– Usein mietin, että sanasta ”harrastus” pitäisi luopua kokonaan. Ehkä se ohjaa nykyvanhempia ajattelemaan, että kun lapsia kuskataan pari kolme kertaa viikossa harrastamaan liikuntaa, homma on hoidossa. Vaikka ei todellakaan ole.

"Jotta liikunnasta tulisi osa lapsen arkea, sen pitäisi olla osa perheen yhteistä arkea."

Ulko-ovi auki

Uusien suositusten mukaan alle kahdeksanvuotiaan lapsen päivään pitäisi kuulua vähintään kolme tuntia liikuntaa. Vastuu liikkumisesta on aikuisilla.

–  Kaikki lähtee elämäntavasta. Jos aikuiset pitävät liikuntaa tärkeänä osana elämää ja innostavat lasta pienestä pitäen liikkumaan, lapset liikkuvat. Aikuiset ovat esikuvana, ja vastuu pitää kantaa, Selänne sanoo.

Jotta liikunnasta tulisi osa lapsen arkea, sen pitäisi olla osa perheen yhteistä arkea. Siis ihan tavallista liikuntaa ihan tavallisina päivinä: kävelyjä metsässä, uimahallissa käymistä, pulkkamäkeen menoa ja pyöräilyä kauppaan.

Nykyään juuri siihen tavalliseen ja jokapäiväiseen liikuntaan vaaditaan enemmän vanhempien apua ja ohjausta kuin ennen, Selänne arvelee. Kun tarjolla ovat tabletit ja kännykät, dvd:t ja pleikkarit, lapsi jää helposti niiden pariin. Aikuinenkin jää.

– Usein vanhemmat ovat tyytyväisiä, jos lapset ovat hiljaa tableteillaan ja puhelimillaan. Sehän on meille vanhemmille helppoa, silloin saa myös omaa aikaa. Mutta usein se ulko-ovi jää avaamatta, jos vanhemmat eivät sitä avaa.

"Liikuntaharrastukset ovat vain bonusta, tärkeämpää on se muu."

Teemu Selänne ei usko, että lapset pohjimmiltaan ovat muuttuneet siitä, kun hän itse oli lapsi. Tai siitä, kun hän oli kolme vuotta puolipäivätöissä päiväkodissa SM-liigassa pelatessaan, ennen NHL-uraansa.

– Liikkuminen on lapsille luontaista, ja sitä pitää tukea. Kieltäisin kokonaan käskyn ”Älkää juosko”. Juoskaa vain, ja hyppikää ja kiipeilkää. Kaiken lähtökohtana pitää olla hauskuus, Selänne sanoo.

– Lapset liikkuvat, pelaavat ja kilpailevat luonnostaan, jos me luomme heille siihen perustan. Siinä aikuiset voivat auttaa heittäytymällä lasten maailmaan, pelaamalla mukana sitä jalkapalloa, leikkimällä hippaa tai kiipeilemällä kalliolla. Liikuntaharrastukset ovat vain bonusta, tärkeämpää on se muu.

Kiitos kurista, isä

Kun Teemu Selänne puhuu vanhempien vastuusta lasten liikkumisessa, hän ei muistuta vain muita vaan myös itseään.

– Omat lapseni Eetu, Eemil, Leevi ja Veera ovat aina liikkuneet paljon, mutta eivät läheskään yhtä paljon kuin minä. Nyt kun olen aiempaa enemmän kotona, ehdin paremmin pelaamaan Veeran kanssa kotipihassa fudista ja uimaan. Veera käy ratsastustunnilla, ja sinne menemme usein pyörällä.

– Myönnän kuitenkin suoraan, että en ole onnistunut pitämään yhtä jämptiä järjestystä kuin oma isäni Ilmari, joka sai minut 15-vuotiaaksi nukkumaan joka ilta kello yhdeksältä. Liikkumisen lisäksi lapsille on todella tärkeää juuri riittävä uni sekä hyvä ravinto.

"Päiväkotien ja koulujen liikuntatuntien määrää on lisättävä ja lähiliikuntapaikkoja eli esimerkiksi leikkipuistoja parannettava."

Nyt kun aktiiviura on päättynyt, Selänteellä on omien lasten lisäksi enemmän aikaa myös muille lapsille. Hän on aloittanut liikunnallisten Touhula-päiväkotien kummina ja toivoo sitäkin kautta voivansa lisätä lasten liikkumista.

–  Suurin vastuu pienten lasten riittävästä liikkumisesta on minusta vanhemmilla, mutta hyvin tärkeä on päiväkodin henkilökunnan asenne, samoin päättäjien. Päiväkotien ja koulujen liikuntatuntien määrää on lisättävä ja lähiliikuntapaikkoja eli esimerkiksi leikkipuistoja parannettava. Suomella ei ole varaa päästää tilannetta enää pahemmaksi.

Meidän Perhe 11/2016

niinpäniin

Teemu Selänne: "Lasten liikunta on aikuisten vastuulla”

Jalkapallon pelaaminen pienessä päiväkoti/koulupihassa, tilassa jossa on monta kymmentä lasta ehkä auttaa niitä muutamaa lasta liikkumaan, jotka saavat juosta ja kiipeillä silloin, kun muut eivät, koulujen juhlissa, ajotiellä, ym eli vaarantaa muiden turvallisuuden vaikka tiedossa heillä olisi että he aiheuttavat haittaa ja vaaraa. He saavat riekkua missä vain ja milloin vain, koska vain heidän hyvinvoinnilla on merkitystä ja muita ihmisiä saa kohdella aivan miten tahansa. Ja nyt tarkoitan...
Lue kommentti
ikäviäjuttuja

Teemu Selänne: "Lasten liikunta on aikuisten vastuulla”

Siis jos kaikille joihin sodan äänet ja karjuminen ja kolina kuuluu ajotieltä, ja ketään ei haittaa, että kiviä lentää autoon ja kiekkoja, ja sählypalloja ja hypitään pihassa raja-aidan yli, jos kaikille asukkaille siis sopii ajotiellä joukkuepelin laittaminen, ja kaikki talot osallistuvat, niin mikäs siinä. Tottakai se on ok. Jos omasta talosta on osallistujat, voi itse säädellä paljonko jaksaa. Mutta jos joku on muutaman vuoden sietänyt tilannetta että jotkut pyytävät sukulaislapset kesäksi...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Glitterillä kuorrutetut silmäpussit toimivat varmana katseenvangitsijana.

Koti-iskä88 julkaisi viime kesänä ensisinglen, joka käsitteli vanhemmuutta ja sitä, kun välillä tekisi mieli sanoa muutakin kuin hitsi. Single sai bloggarin kokeilemaan kiertue-elämää, ja syntyikin yhden keikan Valot sammuu, Beibsit ei - Tour 2018 -kiertue. 

Ennen esiintymistä Koti-iskä88:lle iski paniikki: Miten tehdä ensiesiintymisestä vielä juhlavampi? 

Onneksi paikalla oli glitter-taitelija, ja ongelma ratkesi hetkessä. Ratkaisuksi paljastui vanha ja toimiva motto: Jos et voi peittää, korosta. Taiteilija loihti bloggarille glitter-silmäpussit, jotka taikovat jokaisesta väsyneestä vanhemmasta illan valovoimaisimman ilmestyksen. 

Näitä tarvitset:

  1. Silmäpussit – mitä isommat, sen näyttävämpi look.
  2. Iholiima – glitterien kiinnittämiseen.
  3. Glitteriä – enemmän on enemmän. 

 

     

     

     

    Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
    Ensimmäisellä tunnilla esteet näyttivät aika kovilta, Viena muistelee. Kuva: Tuomas Kolehmainen
    Ensimmäisellä tunnilla esteet näyttivät aika kovilta, Viena muistelee. Kuva: Tuomas Kolehmainen

    Uuden parkourtempun oppiminen tuntuu aluksi oudolta, Viena kertoo.

    ”Kaksi vuotta sitten näin YouTubessa videon, jossa oli omasta mielestäni hienoja parkourtemppuja. Halusin oppia samanlaisia, siitä tämä harrastus sai alkunsa.

    En muista, miltä minusta tuntui ensimmäisellä parkourtunnilla, mutta luulen, että jännitti.

    Pelkäsin, että satutan itseni, kun esteet olivat niin kovia. Rohkaisin itseäni ajattelemalla, että jos satutan itseni, ohjaajat ovat lähellä ja saan heiltä ensiapua.

    Nykyään osaan jo aika paljon hyppyjä, ylityksiä ja päälle nousuja. Parkourissa on parasta, että siinä käytetään koko kehoa. Kaikki kehon osat liikkuvat.

    ”Kaikki voivat harrastaa sitä, mikä tuntuu itsestä kivalta.”

    Uuden tempun oppiminen tuntuu aina oudolta. Ensin ei edes tajua, että on oppinut jotain, mitä on pitkään treenannut. Sitten yhtäkkiä vain sujuu!

    Parkourissa on lisäkseni ainoastaan yksi toinen tyttö. Jos joku ajattelee, että tämä on poikamainen harrastus, haluaisin sanoa hänelle, että kaikki voivat harrastaa sitä, mikä tuntuu itsestä kivalta.”

    Viena, 9