Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

Ihanaa, että lapsella on ystäviä. Joskus he vain ovat hiukan rasittavia.

Ystävät tuovat lapsen elämään iloa ja opettavat sosiaalisia taitoja. Joskus he myös tarjoavat perheen aikuisille mahdollisuuden henkiseen kasvuun. Lukijat kertovat Meidän Perheen nettikyselyssä, mikä lasten ystävissä joskus hieman rasittaa.

1. Jääkaappi tyhjenee

”Käytöstapojen puute. On kohteliasta käyttää sanoja kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Ruokaa saa meillä ottaa tarjottaessa, mutta en pitänyt siitä, kun lapset tulivat suoraan pöytään pyytämättä ja tyhjensivät sen kiittämättä.”

”Herkkujen kerjääminen.”

”Se, kun käyttäydytään kuin omassa kodissa, käydään ruokakaapilla ilman lupaa. Metelöinti ja lelujen huono käsittely.”

”Rajattomuus. Jatkuva karkin syöminen.”

2. Liian sotkuista puolin ja toisin

”Todella likaiset sukat tai jalkapohjat ja märät ja kuraiset vaatteet, joille tulevat sisälle leikkimään.”

”Kommentoinnit kotimme siisteydestä.”

”Kierretään koti läpi ja tutkitaan paikkoja, käsitellään lapsen tavaroita kovakouraisesti ja varomattomasti.”

3. Vähän kunnioitusta, hei!

”Näsäviisastelu, vanhempien kunnioituksen puute.”

”Välinpitämättömyys meidän kodin säännöistä.”

”Kaksinaamaisuus: minulle hyvän kaverin esittäminen ja poissaollessani kiusaaminen. Esitetty ylipirteys ja ylisosiaalisuus.”

”Ärsyttää, jos kavereihin ei saa minkäänlaista yhteyttä. Jos he uskaltavat tavata ja tervehtiä ja juttelevat avoimesti asioista, kaikki on ok.”

4. Aikuista tarvitaan

”Välillä mietin, eikö kaverin perheessä opeteta yhdessä leikkimistä, empatiaa, kunnioitusta vanhempien ohjeita kohtaan.”

”Ihmettelen, miten monet vanhemmat kuvittelevat, että lapset voivat selvittää kaverisuhteensa keskenään eivätkä opeta kunnon mallia lapsilleen. Suomessa annetaan aivan liikaa vastuuta liian pienille ja jätetään lapset liian yksin.”

”Ärsyttää, jos kaverilla ei ole käytöstapoja. En silti puuttuisi kaverisuhteeseen sen takia.”

Mikä neuvoksi, kun kaveri rasittaa?

Arkisista ärsytyksistä huolimatta Meidän Perheen kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että erilaiset ystävät ovat rikkaus. Vanhempien tehtävä on niellä kiukkunsa ja yrittää opastaa lapsia reiluun ystävyyteen ja erilaisten kotien sääntöjen kunnioittamiseen.

Myös lasten yksinäisyyttä tutkinut kasvatuspsykologian dosentti Niina Junttila sanoo, että vanhempi tekee lapselleen karhunpalveluksen, jos rajoittaa kaverisuhteita oman ärsyyntymisensä takia. On lapselle hyväksi, että hän oppii tulemaan toimeen erilaisten persoonien kanssa.

Ikävän käytöksen taustalla voi olla muutakin kuin lepsu kotikasvatus. Aikuisen mielestä rasittavien tyyppien rajaaminen lapsen kaveripiiristä ulos saattaa vauhdittaa sellaisten lasten syrjäytymistä, joilla muutenkin on muita heikommat lähtökohdat.

Kuten eräs kyselyyn vastannut toteaa:

”Ystäviltään lapsi on oppinut: Kirosanoja. Uusia leikkejä. Kestämään pettymyksiä. Kiittämään kyydistä. Maistamaan uusia ruokia. Kikkoja tiettyihin peleihin.”

Sanalla sanottuna: elämää.

Vierailija

Tämä lapsen kavereissa ärsyttää

Sisarusten epäkunnioittava kohtelu häiritsee minua eniten. Omia lapsia ei ole, mutta muistan lapsuudestani lukuisia kertoja, kun veljieni railakkaat kaverit olivat suorastaan törkeitä minua, hiljaista hissukkaa kohtaan. Minun huoneeseeni tunkeuduttiin vaikka kielsin, minun pöytäni käytiin läpi ja sotkettiin laatikot, minun korvani juureen tultiin meluamaan kun yritin rauhassa istua omalla sohvallani, eikä kuunneltu kun pyysin läksyrauhaa. Yksi 8-vuotias näytti minulle keskisormea päin naamaa,...
Lue kommentti
Vierailija

Tämä lapsen kavereissa ärsyttää

Pidän lasteni kavereista (ilkeilijöistä eivät lapsenikaan pidä, joten eivät heitä kutsu ainakaan uudestaan), mutta täytyy myöntää, että joskus hirmuinen huutaminen ottaa pannuun. Muutamat kieroilutianteet ovat myös ällistyttäneet. Haluan todeta, että nimenomaan poikalapsia ovat olleet meillä vierailleet vedättäjä-peluri- oma tahto perille keinolla millä hyvänsä -tyypit. Useimmat käyttäytyvät ihan hyvin.
Lue kommentti
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.