Leena pelkäsi syöpädiagnoosinsa jälkeen eniten sitä, että hänen poikansa Noel jäisi ilman äitiä.

Kun Leena Helenius löysi vasemmasta rinnastaan suuren patin, hän aavisti heti pahinta. Vaikka Leena oli vasta 35-vuotias, urheilullinen ja terveellisesti elävä nuori nainen, hän tiesi, että rintasyöpä voi tulla kenelle tahansa.

Leena varasi lääkärin seuraavana päivänä ja sai ajan saman tien. Hän kävi mammografiassa ja ultrassa. Lopuksi otettiin vielä paksuneulanäyte. Lääkäri ei sanonut mitään, mutta Leena kyllä huomasi ryttyyn menneet kulmakarvat, huolestuneen ilmeen.

Soittoaika sovittiin viikon päähän. Se viikko oli Leenan siihenastisen elämän pisin.     

Se puhelu muutti elämän

Komea kivitalo kohoaa rauhallisen tien varrella Vantaalla. Talo on Leenan arkkitehtimiehen Teron suunnittelema. Pieni perhe on asunut täällä nyt kolme vuotta. Alakerta on yhtä suurta tilaa, yläkerrassa on viisivuotiaan Noelin legojen täyttämä huone, vanhempien makuuhuone ja vierashuone.

Tänne yläkertaan, oven taakse, Leena kiipesi huhtikuussa puolitoista vuotta sitten odottamaan lääkärin soittoa. Täällä hän sai kuulla alkuun lääkärin pahoittelut siitä, että hän joutuu kertomaan niin nuorelle naiselle niin ikäviä uutisia: Leenalla on rintasyöpä, duktaalinen karsinooma, yli viisisenttinen kasvain vasemmassa rinnassa.

Kun Leena sulki puhelimen, hän purskahti itkuun ja jäi hetkeksi yksin istumaan. Sitten hän käveli alakertaan, missä Tero ja Noel odottivat. Leenan ei tarvinnut sanoa mitään. Tero näki vaimonsa kasvoista, etteivät uutiset olleet hyviä.

– Se puhelu muutti näkövinkkelini elämään. On elämä ennen diagnoosia ja diagnoosin jälkeen. 

Samana iltana olivat 4-vuotiaan Noelin päiväkodin kevätjuhlat. Niistä Leena ei muista mitään.
Hän jäi saman tien sairauslomalle tuotepäällikön työstään ja alkoi ahmia tietoa netistä. Millainen syöpä hänellä on? Millaiset ovat paranemismahdollisuudet? Mitä hoitoja on tarjolla?

Kasvain oli suuri

Duktaalinen karsinooma tarkoittaa tiehytperäistä rintasyöpää. Suurin osa rintasyövistä on juuri duktaalisia.

Leena sai tietää, että hänen yli viisisenttinen kasvaimensa on suuri. Ja että yli viisisenttinen kasvain ennustaa suurta uusiutumisriskiä. Rintasyöpää hoidetaan leikkauksella, sytostaateilla, sädehoidolla ja hormoneilla.

Ensimmäiseksi Leenalle alettiin etsiä leikkausaikaa. Julkisella puolella leikkaukseen pääseminen olisi kestänyt noin viisi viikkoa. Leena päätti tiedustella leikkausmahdollisuutta myös yksityisestä syöpäsairaalasta. Hänellä oli isänsä aikoinaan ottama hoitokuluvakuutus ja lisäksi syöpävakuutus, jonka joku sinnikäs puhelinmyyjä oli hänelle aikoinaan kaupannut.

Leena pääsi yksityiselle puolelle leikkaukseen kaksi viikkoa diagnoosin jälkeen. Häneltä poistettiin vasen rinta ja kainalon imusolmukkeet. Leikkauksen jälkeen Leena tunsi suurta helpotusta: kirurgi kertoi saaneensa kaiken pahan pois.

Leena kuvailee itseään reippaaksi järkityypiksi, joka tahtoo aina ottaa asioista selvää. Mutta sairastumisessa on myös asioita, joihin järkeily ja tieto eivät auta.      

Noelille kerrottiin heti

Alkusokki iskee kaikille, Leena sanoo. Niin myös hänelle. Diagnoosin jälkeiset viikot Leena eli kuolemanpelossa. Vaikka Leena ja Tero ovat puhuneet syövästä avoimesti sekä toisilleen että muille, on myös vaikeita aiheita.

– Tero ei pysty puhumaan kuolemasta. Häntä alkaa ahdistaa niin paljon. Ymmärrettyäni tämän olen vältellyt aihetta hänen kanssaan. 

Vanhemmat kertoivat heti myös Noelille, että äiti on sairas. Sanalla syöpä on Leenan mielestä turhan huono kaiku. Suurin osa sairastuneista kuitenkin parantuu.

Leena on huomannut, että elämä ja arki jatkuvat, vaikka onkin vakavasti sairas. Alkusokin jälkeen Leena myös päätti, ettei halunnut sulkeutua yksin neljän seinän sisälle. Hän teki etätöitä kotoa, kävi kannustamassa poikaansa urheilukentän laidalla ja rapsutti kotipihaa.  

– Ajattelin, että kunpa saisin aikaa sen verran, että näkisin lapseni kasvavan aikuisuuden portille.

Leena alkoi kirjoittaa suljettua blogia, jossa hän kertoo voinnistaan ja hoidoistaan lähipiirille. Niin hänen ei ole tarvinnut selittää puhelimessa samoja asioita eri ihmisille moneen kertaan. Siihen ei ehkä olisi ollut vaikeimpina aikoina voimiakaan.

Leenan sytostaattihoidot alkoivat noin kuukauden ­kuluttua leikkauksesta. Tarkoituksena oli antaa sytostaatteja kolme kertaa kolmen viikon välein. Hoidoista voi tulla kolotusta, kipua, limakalvojen kuivumista, kynsien irtoilua ja huonoa oloa. Leenalle tuli kaikkea tätä vähän, mutta hoidot eivät olleet niin kauheita kuin hän oli kuullut. Pahin oli ensimmäinen viikko hoitojen jälkeen.

"Siskojen kanssa voi puhua mistä vain"

Muutamassa kuukaudessa Leena oli vahvasti sisällä hoitoputkessa. Hänestä oli tullut potilas, jolle sairaalan käytävät ja lääkäreiden vastaanotot tulivat tutuiksi. Helsingin Meilahden Syöpäklinikalla annettavat sytostaattihoidot kestivät lokakuuhun asti. Sen jälkeen alkoivat sädehoidot samassa paikassa. Leena tutustui hoitajiin ja muihin potilaisiin – joista suurin osa oli häntä kymmeniä vuosia vanhempia.  

Eräänä päivänä samassa hoitohuoneessa istui toinen nuori, rintasyöpää sairastava nainen. Hän kertoi Leenalle vertaistukiryhmästä, joka kokoontuu sekä Facebookissa että kasvotusten. Ryhmästä Leena on saanut paljon tukea ja iloa.

– Näiden siskojen kanssa voin puhua mistä vain. Tapaamisissa on niin hauskaa, että illat venähtävät joka kerta.

On myös surua. Kesällä yksi siskoista kuoli rintasyöpään. Hänen löytämäänsä pattia ei tutkittu kunnolla nuoren iän takia, ja syöpä ehti levitä.

Leena istutti parvekkeelleen kukkia tämän siskon muistolle.

Välillä hän miettii, kuinka paljon vertaistukiryhmissä kannattaa olla mukana. Toisaalta hän sanoo kuitenkin ajattelevansa syöpää jatkuvasti, vaikkei siitä kaikille puhukaan.

Leena on huomannut, että osa ystävistä on etääntynyt, osa tullut lähemmäs sairastumisen jälkeen.

– Toisille tuntuu olevan vaikeampi kohdata elämän ­ikäviä asioita. Toisaalta moni on piristänyt ihanilla jutuilla. Yksi kaveri lähetti yllättäen kassillisen luomuherkkuja, mikä ilahdutti kovasti.

Leena itse haluaa puhua rintasyövästä näyttääkseen, että se voi tulla myös terveesti elävälle nuorelle naiselle. Rintojaan kannattaa tutkia ja mennä lääkäriin heti, jos löytää jotain poikkeavaa. 

Syynä lapsettomuushoidot?

Miksi juuri minä? Sitä Leena ei ole miettinyt, sillä rintasyöpä on suomalaisten naisten yleisin syöpä, johon sairastuu lähes joka kahdeksas nainen.

Sen sijaan Leena epäilee vahvasti, että hänen kasvaimensa liittyy hänen saamiinsa lapsettomuushoitoihin ja niissä annettuihin suuriin hormonimääriin. Ennen huhtikuista diagnoosia Leena ja Tero olivat toivoneet toista lasta kolmisen vuotta ja käyneet lapsettomuushoidoissa.

Tammikuun lopussa, pari kuukautta ennen diagnoosia, Leenalle tehtiin koeputkihedelmöitys.
Noel sai alkunsa ilman hoitoja eikä syytä niin sanotulle sekundääriselle lapsettomuudelle ollut löytynyt.

Puoli vuotta ennen diagnoosia Leena oli käynyt gynekologilla, joka tutki myös hänen rintansa eikä löytänyt mitään muutoksia. Kasvain oli siis kehittynyt hurjaa vauhtia.

Kolme kuukautta kasvaimen löytymisen jälkeen Leena koki toisen järkytyksen. Häntä oli huimannut jo jonkin aikaa, ja päässä oli tuntunut painetta. Pikkuaivoista löytyi omenan kokoinen meningeooma eli aivokalvon hyvälaatuinen pullistuma, joka onneksi saatiin pois leikkaamalla.

Itsetunto murentui

Kun diagnoosista oli kulunut muutama kuukausi, Leenan hiukset olivat lähteneet ja hänen vasen rintansa oli poistettu. Päässä oli kymmenen senttiä pitkä arpi.

– Hiusten lähtö tuntui alussa kamalalta, pahemmalta kuin rinnan poistaminen. Tykkäsin niin paljon pitkistä, paksuista hiuksistani. Näytin aika karulta, kun päässä oli vielä arpi.

Leenan isä ajoi tyttärensä hiukset pois, kun ne heti ensimmäisten sytostaattihoitojen jälkeen alkoivat lähteä. Leena käytti peruukkia liikkuessaan ihmisten ilmoilla ja käydessään töissä.

– Lähinnä siksi, etten säikäyttäisi muita päässäni olevalla arvella enkä joutuisi heti selittelemään sitä. 

Ulkoiset muutokset ovat alkaneet haitata Leenaa enemmän vasta pahimpien hoitojaksojen jälkeen, siinä vaiheessa, kun olo on alkanut olla parempi. Hän sanoo, että sairastumisen tuomat ulkoiset muutokset ovat kova paikka naiseudelle.

Leena käyttää proteesia, mutta toivoo myöhemmin pääsevänsä rinnan korjausleikkaukseen. Se otetaan puheeksi vasta kolmevuotiskontrollissa.

– Aiemmin itsetuntoni oli hyvä, nyt se on kaiken tämän myötä murentunut. Vaikka mieheni Tero sanoisi mitä, tunnen itseni vajavaiseksi hänen silmissään, sille ei voi mitään. Tätä asiaa ei voi vain ohittaa.

Ei enää toista lasta

Seuraavien kymmenen vuoden ajan Leena saa hormonilääkitystä. Sen aikana ei voi tulla raskaaksi. Kun hoito loppuu, Leena on 46-vuotias.

– Olemme joutuneet hautaamaan haaveen toisesta lapsesta, sillä hoito on nyt tärkeintä. Myöskään adoptio ei onnistu, kun on sairastanut syövän.

– Olen niin kiitollinen Noelista. Se tunne auttaa eteenpäin. Lapsen vuoksi en voinut retkahtaa sairastuttuani. Oli pakko pysyä vahvana.

Leena sanoo hyväksyneensä sen, ettei toista lasta tule, vaikka Noelille olisi ollut kiva saada sisarus. Toisaalta hän nauttii nyt siitä, että poika on jo niin iso. Pienistä, arkisista hetkistä ja omasta kodista on tullut yhä tärkeämpiä.

– Lapsen rakkaus auttoi vaikeimman yli.  

"Olen muuttunut höperömmäksi"

Vantaalaisen omakotitalon terassilla istuu nyt nainen, jolla ei enää ole peruukkia. Oma tukka on kasvanut – ja yllättäen myös kihartunut entisestään. Alkusyksyn tuuli heittää pöydälle pieniä lehtiä.
Tuuli tuntuu Leenasta vain hyvältä, sillä hormonihoito aiheuttaa hänelle kuumia aaltoja.

Diagnoosista on kulunut puolitoista vuotta, yksivuotiskontrollista muutama kuukausi. Siinä kaikki oli hyvin. Vuoden alussa Leena palasi täyspäiväisesti töihin. Perheen arki on palannut suunnilleen vanhoihin uomiinsa.

Mutta Leenan pään sisällä kaikki on toisin. Aiemmin hän suunnitteli kaiken tarkasti kalenterin kanssa. Mitään ei voinut tehdä ilman etukäteissuunnitelmia, kaikki oli tiukassa järjestyksessä.

– Olen muuttunut höperömmäksi, mikä tuntuu yllättäen helpottavalta. Kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa. Elämä tuntuu täydemmältä, kun sitä ei ole tarkasti suunnitellut etukäteen.     

Enää Leena ei suunnittele elämää edes viikkoa eteenpäin. Hän on oppinut, että mitä tahansa voi tapahtua. Luottamus ei palaudu ihan heti.

Leena ei puhu syövästään päivittäin, mutta hän ajattelee sitä jatkuvasti. Säryt saavat heti ajattelemaan pahinta. Jos rintasyöpä uusiutuu paikallisesti, se on parannettavissa. Jos se le­viää, parannuskeinoa ei ole. Jotkut potilaat voivat kuitenkin elää vuosia levinneen rintasyövän kanssa.

Haaveilu taas sallittua

Kuolemaa on pakko miettiä, kun se tulee niin lähelle, Leena sanoo. Kuolema oli hänen ensimmäinen ajatuksensa diagnoosin jälkeen, mutta sittemmin suhtautuminen on muuttunut.

– Tero ei tykkää, kun sanon tämän, mutta sanon silti. En enää pelkää kuolemaa kuten aiemmin. Elämä jatkuu syövänkin kanssa.

Pahin ajatus on se, että poika jäisi ilman äitiä. Niin on, vaikka Leena kyllä tietää Teron pärjäävän Noelin kanssa kahdestaankin. Hän on myös ajatellut pojan olevan pian sen ikäinen, että hänelle jäisi äidistään pysyvä muistijälki. Se tuntuu Leenasta hyvältä.

– Noelilta lähti hiljattain ensimmäinen hammas. Se oli minulle varmasti yhtä jännä juttu kuin hänellekin. Olin niin onnellinen siitä, että saimme jakaa tapahtuneen. Onni koostuu pienistä hetkistä.

Leena käy kontrollissa vuoden välein seuraavat kymmenen vuotta tai mikäli oireita ilmaantuu. 

Viime aikoina hän on huomannut uskaltaneensa alkaa taas haaveilla. Joskus olisi kiva asua ulkomailla tai lähteä koko perheen kanssa pitkälle matkalle.

Mutta tärkeintä on olla tässä ja nyt. Elää syöpädiagnoosin jälkeistä elämää. Täysillä.
Leenan ranteessa on koru. Siinä lukee Fuck Cancer.

Meidän Perhe 10/2014

Näyttelijä John Stamos ja hänen kihlattunsa Caitlin McHugh, 31 eivät ole vielä paljastaneet tulevan lapsen sukupuolta. 

Muun muassa Teho-osasto ja Full House -sarjoista tuttu näyttelijä kertoo People-lehden haastattelussa, että hän oli ehtinyt menettää toivonsa isäksi tulon suhteen. Avioero pitkäaikaisesta kumppanista Rebecca Romijnista vuonna 2005 sekä Stamoksen oman äidin kuolema vuonna 2014 pahensivat Stamoksen päihdeongelmaa, jonka tähti selätti vasta viime vuonna vieroituksen avulla. 

– Olen odottanut isäksi tuloa kauan. Mutta ensin minun piti selvittää asioita itseni kanssa, Stamos kertoi.

Nyt kuitenkin Stamoksen elämässä kääntyy uusi sivu, kun kauan odotettu esikoinen syntyy ensi vuonna. Onnelliset vanhemmat eivät halua vielä paljastaa vauvan sukupuolta, mutta Stamos uskoo tietävänsä, millainen isä hänestä tulee:

– Aion olla hauska isä! Olenhan harjoitellut jo kauan, Stamos kertoo haastattelussa viitaten roolihahmoonsa Full House -sarjassa, jossa näyttelijä auttaa leskeksi jäänyttä päähenkilöä tämän lasten hoidossa. 

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nordean tutkimuksen mukaan keskimääräinen säästösumma lapselle on 30 euroa kuukaudessa.

Jo kolme neljästä suomalaisvanhemmasta laittaa rahaa säästöön lapsiaan varten, selviää Nordean teettämästä tuoreesta tutkimuksesta.

Sosiologian professori ja kulutustutkija Terhi-Anna Wilska on huomannut, että lapsille säästämisestä on tullut viime vuosina eräänlainen uusi välttämättömyys.

– 30 vuotta sitten oli epätavallista, että vanhemmat avustivat kotoa muuttanutta lastaan vuokranmaksussa. Nykyään ajatellaan, että on sopimatonta heittää lapsi omilleen, Wilska sanoo Meidän Perheen haastattelussa.

Samoilla linjoilla tuntuvat olevan suomalaisvanhemmat Nordean kyselyssä. Suurin osa säästää lapsen tulevaisuutta varten. Yleisin syy olla säästämättä lapselle on se, ettei rahaa saa säästettyä, vaikka haluaisi. Heistä, jotka eivät vielä säästäneet lapsilleen, moni aikoi aloittaa säästämisen myöhemmin. Vain hyvin harva ilmoitti, ettei pidä säästämistä tarpeellisena.

Keskimääräinen säästösumma on 30 euroa kuukaudessa, ja tyypillisimmin se laitetaan säästötilille. Rahastoihin säästää joka viides, ja osakkeisiin vain neljä prosenttia vastaajista.

 

Kysely

Onko lasten tulevaisuutta varten säästäminen mielestäsi tarpeellista?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.