Asiantuntijan mukaan lähes kaikki aknesta kärsivät uskovat, että syy on heissä itsessään.

Luin hienon postauksen amerikkalaiselta terveysaiheisiin keskittyvältä nettisivustolta MindBodyGreen. Kirjoittaja oli kosmetologi ja ihoterapeutti Brianne Grebil, ja artikkelin otsikko oli Your Acne Isn't Your Fault.

Heräsin jo luettuani pelkän otsikon. Harvoin psoriasiksesta tai atooppisesta ihottumasta kärsivä ajattelee ihotautinsa johtuvan omasta syystä. Mutta aknea poteva ei muuta ajattelekaan:

Naamani kukkii, koska hoidan ihoani huonosti, syön väärin, käytän vääränlaisia ihonhoitotuotteita, työnnän elimistööni myrkyllisiä kemikaaleja, olen likainen.

Ei. Se että ihmisellä on akne ei johdu siitä, että hän tekee jotakin väärin. Eikä siitä, että hän jättää tekemättä jotakin oikein.

Akne johtuu ennen kaikkea geeneistä. Geenit määräävät sen, että jollakin ihmisellä on vihreät silmät, lyhyet sääret, paksu tukka tai taipumus akneen. Geenejään ei voi valita, eikä aknesta kannata syyttää itseään (vanhempiaan korkeintaan).

Itsekin 15 vuotta aknesta kärsinyt Brianne Grebil kertoo tolkuttavansa kaikille vastaanotolle tulijoilleen: It's not your fault that you have acne. Usein asiakkaat sanovat aluksi tietävänsä sen, mutta sitten myöhemmin myöntävät, että ovat alitajuisesti kuitenkin uskoneet omaan syyllisyyteensä.

Jotkut puhkeavat itkuun, niin helpottavaa on kuulla jonkun vakuuttavan, että sairautesi ei ole sinun syytäsi. Sillä sairaudestahan aknessa on kyse, se määritellään krooniseksi tulehdukselliseksi sairaudeksi.

Grebil antaa aknesta kärsivälle kolme neuvoa: 1. Hoida ihoasi hellävaraisesti. 2. Älä hyökkää ihoasi vastaan. 3. Ole armollinen itsellesi.

Jos tapaat taas itsesi ajattelemasta "vihaan ihoani, vihaan naamaani", lopeta. Ihonsa inhoamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin.

Syö terveellisesti, mutta älä ryhdy nipottajaksi.

Liiku ulkona, mutta älä ota liikunnasta paineita. Nuku riittävästi.

Stressin on todettu pahentavan aknea. Opettele rentoutumaan vaikkapa joogan avulla tai vaeltamalla luonnossa.

Grebil vakuuttaa, että rentoutumismenetelmien ja positiivisen ajattelun harjoittaminen tekee iholle parempaa kuin mitkään kosmeettiset keinot.

Parasta on Grebilin mukaan aloittaa siitä, että toistaa itselleen "akneni ei ole minun syytäni" niin kauan, että todella uskoo sen.

Lue lisää Hyvää päivää -palstan juttuja:

Jos on pakko puristaa, niin purista edes oikein

Sokeri vanhentaa ihmisen ennen aikojaan

Marianne Rautanen on Meidän Perhe -lehden toimitussihteeri, jolla on keittiönkaapissa seitsemän pussia pähkinöitä ja joka yrittää sinnikkäästi löytää kosmeettisen avun mustiin silmänalusiin.

Hyvää päivää -palsta päivittyy torstaisin.

Vierailija

Synninpäästö aknesta kärsiville: et tee mitään väärin

Itselläni oli todella hankala akne teini-ikäisestä yli 30 -vuotiaaksi asti. Saksalaisen lääkärin määräämät Stiefel paikallisesti levitettävä liuos ja pesuneste auttoivat. Suomessa lääkäri ei tiennyt tuotteita ja tilasin netistä Stiemycin Solution Topical Antibiotic for Acne 25 ml (Formula: Erythromycin Base 2% w/v in a clear colourless ethanolic solution, Indications: Acne Vulgaris) ja PanOxyl 10 % Benzoyl Peroxide (Acne Foaming Wash). Nyt minun ei tarvitse käyttää tuotteita kuin silloin, kun...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.