Kuva: 123rf
Kuva: 123rf

Kutina tuntuu kurjalta suussa ja korvissa, mutta on onneksi vaaraton.

Mitä on ristiallergia?

Ristiallergiaksi kutsutaan sitä, kun siitepölylle allerginen saa oireita syötyään tiettyjä tuoreita kasviksia tai hedelmiä. Oireet alkavat pian syömisen jälkeen ja yleensä myös laantuvat melko nopeasti. Tyypillisin oire on kutina huulilla, suun limakalvoilla, nielussa tai korvissa. Koivun siitepölylle herkistyneet saattavat saada oireita esimerkiksi tuoreesta porkkanasta, omenasta tai pähkinöistä. Oireita aiheuttavien ruokien lista vaihtelee eri ihmisillä.

Miten ristiallergiaa hoidetaan?

Ei varsinaisesti mitenkään. Kutinaan voi ottaa antihistamiinin, mutta yleensä siitä ei ole mainittavaa hyötyä, koska lääkkeen vaikutus alkaa parissakymmenessä minuutissa, jolloin olo on tavallisesti jo helpottanut. Tärkein ohje on välttää syömästä niitä ruoka-aineita, joiden on huomannut aiheuttavan kutinaa.

Pitääkö koivuallergista lasta siis estää syömästä omenaa?

Ei, ellei juuri omena ole aiheuttanut hänelle oireita. Siitepöly- ja ristiallergiat puhkeavat yleensä vasta lähempänä kouluikää, jolloin lapsi osaa jo itse kertoa, jos jokin ruoka kutittaa suuta. Mitään ruokaa ei kannata alkaa vältellä vain varmuuden vuoksi. Voi myös kokeilla, aiheuttaako kyseinen ruoka-aine oireita läpi vuoden vai vain siitepölyn kukinta-aikaan.

Mitä jos lapsi ei muista välttää allergisoivia ruokia koulussa?

Ristiallergiasta ei seuraa sen pahempaa kuin kutina, joten vaarallista se ei ole. Lapsi voi itse päättää, mikä hänelle on liian hankala oire. Toisaalta ketään ei pitäisi pakottaa syömään kutittavia ruokia. Oireita aiheuttavien ruokien lista voi kasvaa vuosi vuodelta, kun lapsella on takanaan useampia siitepölykausia. Olisi hyvä, jos kouluissa ja päiväkodeissa ymmärrettäisiin ristiallergian luonne, eikä vaadittaisi kaikesta lääkärintodistusta.

Mistä voi tietää, ovatko lapsen oireet vaaratonta ristiallergiaa vai jotain vakavampaa?

Jos ruoka-aine aiheuttaa ihottumaa, oksentelua, yskimistä tai hengityksen vinkumista, on syytä hakeutua lääkäriin selvittämään asia. Vakava allergia voi pahimmillaan aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion, jossa hengitys vaikeutuu ja verenpaine laskee. Niin sanotun komponenttidiagnostiikan avulla lääkäri voi selvittää, liittyvätkö oireet nopeasti vai hitaasti pilkkoutuviin proteiineihin. Nopeasti pilkkoutuvat proteiinit ehtivät aiheuttaa vain harmittoman kutinan suun alueella, mutta hitaat reagoivat vasta ruuansulatuselimistössä ja saattavat aiheuttaa vakavamman allergisen reaktion. Esimerkiksi pähkinäallergia voi kuulua kumpaan ryhmään tahansa.

Meidän Perhe 1–2/2016

Asiantuntijana professori, lastenlääkäri Mika Mäkelä.

Alina käy Hoksaus-kerhossa kerran viikossa. Kuva: Milka Alanen

Siellä on tutkimustakki ja aineita kokeita varten, Alina kertoo.

”Tiedekerhossa kaikkein kivointa on tutkiminen, koska siinä tapahtuu kaikkea, joka tulee koko maailmasta.

Minulla on siellä tutkimustakki ja aineita kokeita varten.

Viimeksi me laitettiin tötteröön niitä aineita. Sitten laitettiin tötteröön ilmapallo ja sitten se ilmapallo muuttui isoksi.

Seuraavaksi haluan tehdä toisia kokeita.”

Alina, 3

Meidän Perhe 11/2017

Antibiootteja ei aina tarvita, ja hoitoonkin voi mennä, jos kunto sen sallii, kertoo lasten infektiotautien erikoislääkäri.

Lapsella on korvatulehdus. Milloin lähdemme lääkäriin?

Korvatulehdus paranee usein itsestään eikä välttämättä vaadi lääkärikäyntiä.

Lääkäriin pitää lähteä, jos potilas on vauva, korkea kuume ei laske kuumelääkkeellä, jos lapsi on lääkkeestä huolimatta kivulias ja ärtyisä tai jos hänen yleistilansa on muuten selvästi tavallisesta poikkeava.

Joskus tärykalvo voi puhjeta, jolloin korvasta tulee märkää vuotoa. Se on rajun tulehduksen merkki ja syy käydä lääkärissä, mutta siitä ei jää lapselle pysyvää haittaa.

Tarvitseeko lapsi kipulääkettä?

Kipulääkettä kuten parasetamolia pitää antaa aina, jos vanhemmat epäilevät, että lapsi on kivulias.

Jos lapsen vointi muuttuu lääkkeen antamisen jälkeen noin tunnissa, kyse ei todennäköisesti ole mistään korvatulehdusta vakavammasta. Lääkäri toivoo, että lapsi on saanut kipulääkettä kotona ennen vastaanotolle tuloa. Vakavat sairaudet kyllä näkyvät kipulääkkeen läpi.

Kipulääkettä kannattaa antaa yhden tai kahden vuorokauden ajan. Parasetamolin lisäksi voi antaa ibuprofeiinia tai reseptillä saatavaa naprokseenia. Kipuun auttavat myös ilman reseptiä saatavat puudutetipat, joita pitää annostella runsaasti, jotta ne löytävät tiensä tärykalvolle.

Milloin tarvitaan antibiootteja?

Antibiootteja tarvitaan, jos oireet ovat voimakkaat, tai jos ne eivät helpota yhden kahden päivän kipulääkityksen jälkeen.

Korvatulehdus voi kuitenkin parantua ilman antibiootteja miltei yhtä nopeasti kuin antibioottien kanssa.

Kuuri ei edesauta eritteen häviämistä korvista alle 2-vuotiailla pikkulapsilla, eikä se suojaa takuuvarmasti korvien puhkeamiseltakaan.

Mitä lievemmin lapsi oireilee, sitä vähemmän hyötyä antibiooteista on. Kuuri on parin päivän lykkäämisen jälkeen yhtä tehokas kuin heti aloitettuna.

Lapsen korvatulehdukseen antibiootit eivät tuo nopeaa ”ihmeparantumista” kuten esimerkiksi naisten virtsatietulehdukseen. Tämä johtuu siitä, että antibiootit purevat vain bakteereihin, ja korvatulehduksen aiheuttavat yleensä bakteerit ja flunssavirukset yhdessä.

Jos jäämme kipulääkelinjalle, täytyykö lääkäriin mennä uudestaan?

Käytäntöjä on monia. Lääkäri voi kirjoittaa reseptin, jolla vanhemmat voivat käydä hakemassa apteekista antibioottikuurin, jos oireilu jatkuu. Lapsen voinnin seuraamiseksi vanhemmat voivat myös sopia soittoajan lääkärille.

Varmuuden vuoksi -käyntejä ei tarvita. Jos lapsen vointi alkaa parantua, myös korvatulehdus alkaa rauhoittua. Jos yleisvointi heikkenee, on mentävä heti päivystykseen.

Voiko lapsi mennä hoitoon?

Korvatulehdus ei sinänsä ole syy jäädä kotiin. Jos tulehdus on todettu maanantaina, hoitoon voi mennä jo tiistaina, jos yö on sujunut hyvin ja lapsen yleisvointi on hyvä.

Yksi kuumeeton päivä on hyvä sääntö. Toisaalta väsynyt ja itkuherkkä lapsi tarvitsee kotihoitoa, vaikka kuumetta ei olisi ja korvat olisivat terveet.

Asiantuntija: Lastentautien ja lasten infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Aino Ruohola, TYKS, Turun yliopisto