Hyvästä lahjasta syntyy monta leikkiä – eikä roskaa. Kokosimme vuoden ilahduttajat.

Vauvan ja Meidän Perheen toimitus testaa leluja ja pelejä, ja valitsee niitä lehtiin. Kokosimme vuoden ilahduttajat, eli kestävät, kauniit ja kierrätettävät lahjaideat.

1. Puulelut kestävät – ja ovat kauniita

Isosta palikkalaatikosta syntyy monta leikkiä. Wooden Storyn upea palikkalaatikko noin 50 e, shak-shuka.com

Grimmsin pinottavissa palikoissa on erilaisia malleja: esimerkiksi liekki ja sateenkaari. Pieni lapsi pinoaa, isompi tekee palikoista vaikka tunnelin autoille. Grimmsin pinottavat palikat noin 21 e, ekoleko.se.

Palikat ovat myös peli. Kuviopelissä palikoista kootaan muotoja kortin mallin mukaan. Mallit etenevät helposta vaikeampaan. Voilan kuviopeli valmistetaan kierrätetystä kumipuusta, 24,90 e, leikkien.fi.

Kun narusta vetää, pingviini lähtee kohti jääkarhua. Ja musiikki soi. Jääkarhu ja pingviini -vetolelu sopii yli 1-vuotiaille. 33,75 e, lillerilalleri.fi.

Kopauta matoa -peli sopii ihan pienillekin. Uusi mato nousee aina, kun yhtä napauttaa. 0–5-vuotiaille, 19,90 e, fiksumuksu.com.

2. Pahvista syntyy hyvät leikit – ja se kiertää

Pahviosista saa koottua kymmenen eläintä ja niille ympäristö. Mitä tulee, jos risteyttää strutsin ja valaan? Bonuksena kaunis rasia ja se, että materiaali on kierrätyspahvia. Kids on Roofin eläinhahmot 24 e, pikkulinnun.fi.

Pahviosista voi koota myös avaruusaseman. Kids on Roofin Space-setti 6,95 e, studioroof.com.

Voisihan sen tehdä laatikostakin, mutta tällä pääsee leikkimään heti! Faltout Frankien pahvinen lentokone noin 40 euroa, esimerkiksi littlemodern.com.

3. Koti pienille nukeille

Moderni nukkekoti on puuta, ja sen katto läpinäkyvää muovia. Leikit siis näkee myös ylhäältä päin. Osta tai tee kalusteet erikseen. Cubic house -nukkekoti 112 e, lillerilalleri.fi.

Pahvista on tehty myös prinsessan linna. Osat voi irrottaa ja pakata litteäksi talteen. Flatout Frankien pahvilinna noin 26 euroa, esimerkiksi littlemodern.com.

4. Tekemistä tarvitaan aina

Playon Crayon -väriliidut sopivat taaperon nyrkkiin, kun kynäote ei ole vielä hallussa. Piirtelyn lomassa voi koota torneja. 12 e, Pikku d.

Peliuutuus opettaa lapsille ajattelua, jota koodaamisessa tarvitaan. Robotit keräävät laudalta timantteja pelaajien korteilla muodostamien komentojen mukaan. Sopii yli 6-vuotiaille. 29,90 e, oppijailo.fi.

Yksinkertainen idea, mutta koukuttava peli. Käännä esiin kaksi korttia, ja kuka löytää ensin samat kuviot? Hauska peli tulee ihanan pienessä peltirasiassa. Dobble 16,95 e, lautapelit.fi.

Kiling, valmis! Kortti näyttää, mihin järjestykseen eriväriset kupit pitää järjestää. Se, joka on ensimmäisenä valmis, kilauttaa kelloa. Hyvä peli myös pienten kanssa – jo neljävuotiaan kanssa tämä toimii. Halli Cups 19,95 e, lautapelit.fi.

Lyökö pää tyhjää? Taaperon kanssa -korttipakka sisältää 50 leikkiä ja puuhaa. Joka kortissa on lisäksi tietoa siitä, miten kukin puuha tukee lapsen kehitystä. Ikäsuositus 1–3 vuotta, 16,50 e, oppijailo.fi.

Taikahiekkaa eli kineettistä hiekkaa on ihanaa muotoilla, eikä sotkukaan ole suuri. Tehdään linnoja, pyramideja ja palloja! Eri kokoisia paketteja. Kilon paketti 14,90 e, leikkien.fi.

Kuva: Presidentin kanslia

Presidentin puoliso rouva Jenni Haukio esiintyi seesteisenä Heidi Karjalaisen suunnittelemassa smaragdinvihreässä puvussa.

Presidenttipari odottaa esikoistaan, jonka lasketun ajan on kerrottu olevan helmikuussa. Viimeisellä raskauskolmanneksella oleva Jenni Haukio näytti valovoimaiselta ja hehkuvalta Ylen haastattelussa ennen Linnan juhlien alkua. Kun kättely alkoi, Linnan juhlien kommentaattori, pukusuunnittelija Jarkko Valtee kehui pukua eleettömäksi ja yleväksi. Helsingin Sanomat kertoo, että raskaana oleva Haukio pitää tauon kesken kättelyn.

Jenni on luottanut Linnan juhlien pukunsa aiemmin suunnittelija Sari Nordströmin käsiin, lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin puvun suunnitteli Paola Suhonen. Tänä vuonna Haukio teki yhteistyötä nuoren taiteen kandidaatin Heidi Karjalaisen kanssa, ja kyseessä on suunnittelijan ensimmäinen tilaustyö. Rouva Haukion suunnittelijavalintaan vaikutti Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhla.

”Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus”

– Nuorissa, lahjakkaissa tekijöissä on Suomen tulevaisuus, Haukio kertoi viime perjantaina.

Vauva.fin lukijat veikkasivat Jennin puvun pääväriksi sinistä tai valkoista, mutta suunnittelija Karjalainen yllätti valitsemalla Jennin ylle  smaragdinvihreää. Kauniisti laskeutuva puku kätki Jennin raskauden. Puvun kankaat on Helsingin Sanomien mukaan värjätty käsin. Puvussa on käytetty kaksipuolista silkkisatiinia ja habotaisilkkiä, joka on kiiltävä ja pehmeä silkkikangas.

Heidi Karjalainen kertoo tärkeintä suunnittelutyössä olleen mielenkiintoisen visuaalisen ilmeen löytämisen. Hän kertoo saaneensa puvun suunnitteluun laajat vapaudet.

– Tavoitteena oli löytää tuore näkemys juhlapukeutumiseen pukeutumisetikettiä ja perinteitä kunnioittaen. Halusin suunnitella ajassa kiinni olevan, arvokkaan ja elegantin puvun, joka poikkeaisi Jenni Haukion aiemmista puvuista, Karjalainen totesi presidentin kanslian tiedotteessa. 

Karjalainen on maisteriopiskelija Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa muotoilun laitoksella muodin pääaineessa. Heidi Karjalainen valittiin syyskuussa Vuoden nuoreksi suunnittelijaksi. Toukokuussa hän saavutti toisen sijan Apolda European Fashion Award -kilpailussa Saksassa.

Kuva: Jonna Öhrnberg
Kuva: Jonna Öhrnberg

Juttua muokattu 6.12. klo 21.40, Paola Suhosen suunnitteleman puvun vuosiluku korjattu.

Kuva: Panu Pälviä

Sanna Stellan katsoo kaihoisasti kuvia lapsista, jotka nukahtavat ruokapöytään.

Olemme muuttaneet kahden viime vuoden aikana itsestä riippumattomista syistä kuusi kertaa. Ipanat ovat sopeutuneet muuttoihin hyvin. Heille koti on siellä missä pehmolelutkin ja ainakin yksi vanhemmista.

Joka ikinen kerta vain nukkuminen häiriintyy. Sopeutuminen kestää aikansa. Uudessa paikassa pitää miettiä, kuka nukkuu missäkin. Se on aina yhtä jännittävää. Ensimmäinen ilta, joskus toinen ja kolmaskin, menee hysteriassa, kun kaikki lapseni tutustuvat sängyn paikkaan. Sillä pitää pomppia, sinne pitää rakentaa maja ja sieltä pitää juosta pois. Ehkä jopa keskellä yötä.

Iltashow’n jälkeen emme herää koskaan samoilta rasteilta, joihin olemme nukahtaneet. Yleensä minä päädyn nukkumaan osittain sängyn ulkopuolella, osittain olkapään ja lonkan luiden päällä totaalisen jännittyneessä tilassa, kun muu porukka röhnöttää herroiksi sängyssäni limittäin. Yleensä kuopus, jonka vapaata sielua ei voi kahlita peitoin, dominoi tilannetta makaamalla äksänä kaikkien keskellä, potkien peitot pois sitä mukaa kun muut niitä yrittävät suojakseen haalia. Kukaan ei nuku hyvin, mutta kaikilla on turvallista.

Sillä mennään. Näissä tilanteissa haen lohtua siitä, että kyseessä on poikkeustila ja poikkeustiloilla on tapana loppua.

En minäkään pystyisi nukahtamaan, jos joku laulaisi nukkumatista toista tuntia putkeen.

Kolme ipanaani ovat kaikki täysin omanlaisiaan nukkujia. Nykyään esikoinen on jo sen verran iso, että hän nukkuu, kun nukuttaa. Muistan elävästi yhdenkin viikonlopun, kun nukutin häntä yhteensä seitsemän tuntia. Tyyppi ei nukahtanut millään. Kaikki muu oli paljon kivempaa.

Tosin nukuttamistekniikkani ei ollut kovin hyvä. En minäkään pystyisi nukahtamaan, jos joku laulaisi nukkumatista toista tuntia putkeen samalla selkääni hieroen.

Taisin käyttää kaikki nukutustemppuni ykkösen kanssa, koska kaksi seuraavaa lasta ovat saaneet tyytyä vähäisempään show’hun. Keskimmäinen nukahtaa aina mieluiten yksin etäällä muista, eikä juuri koskaan kömmi viereen. Kuopuksen kanssa menemme jo milloin mitenkin. Hyvä ratkaisu on se, joka toimii ja tuo tuloksia.

Seuraan kateudesta vihreänä vanhempia, jotka siirtävät nukkuvan lapsensa vaunuista omaan sänkyyn. 

Katson kaihoisasti netissä pyöriviä kuvia lapsista, jotka ovat nukahtaneet kesken ruokailun naama puurolautaseen sotkeentuneena. Ei meillä koskaan. Jos päivä on ollut pitkä ja olosuhteet jännittävät, niin loppukiri valveilla vedetään mieluummin äänekkäästi ja energialla.

Seuraan kateudesta vihreänä myös niitä vanhempia, jotka saavat lapsensa siirrettyä nukkuvana vaunuista omaan sänkyyn. Meillä pienikin olosuhteen muutos tarkoittaa välitöntä virkoamista.

Siispä istuskelen missä milloinkin nukkuvan lapsen vieressä. Toisinaan se aiheuttaa minussa levottomuutta, toisinaan osaan ottaa kaupan parkkihallissa kökkimisen zen-harjoitteena. Poikkeustilanteena, jota lapsiperhe-elämä on.