Piritta Hagman toivoo, että hänen lapsensa saavat perheen Inkoon-mökiltä tuhat hienoa lapsuusmuistoa.

Piritta Hagman, 36, seisoo perheensä kesämökin avaralla terassilla ja katselee merta. Tähän näkymään hän ei kyllästy koskaan. Eikä tähän paikkaan Inkoossa, vajaan tunnin ajomatkan päässä Helsingistä.

– Muistan, kun Niken kanssa näimme tämän paikan ensimmäisen kerran. Rämmimme kumisaappaat jalassa kaislikossa ja tutkimme rantaa. Tiesin heti, että tämä paikka on pakko saada, Piritta kertoo.

– Nikkeä piti vähän suostutella, hän on syntyjään niin kaupunkilainen, ja investointi oli iso.

Täällä on rauha, hiljaisuus ja luonto. Joutsenet ja silkkiuikut, peurat, rusakot ja pikkulinnut.

Piritta pitää elämän merkeistä tontilla niin paljon, ettei hermostu pienistä. Kuten siitä, että peurat syövät istutuksia ja että pääskysten jätöksiä saa aina olla putsaamassa terassilta painepesurilla. Jopa rikkaruohojen kitkeminen kirpaisee häntä hieman. Esimerkiksi ohdakkeiden rungoilla elää kokonaisia kirvayhdyskuntia ja valtavasti leppäkerttuja. Onko oikein tuhota niiden ekosysteemi tuosta vain, Piritta pohtii.

Ulkona aamusta iltaan

Piritta Hagman rakastaa tätä paikkaa. Täällä viihtyvät myös Piritan ja jääkiekkoilija Niklas Hagmanin lapset Lukas, 8, Lila, 6, ja Eliana, 3. He löytyvät milloin pihan leikkialueelta, milloin talon lähellä olevalta tenniskentältä kurvailemasta polkuautoillaan, milloin trampoliinista.

Sisarukset halailevat ja leikkivät, välillä myös nahistelevat. Kiipeilevät kallioilla, kastavat varpaita kylmään meriveteen ja kiskovat ne kiljuen pois. Juoksevat isän perässä ja pyytävät päästä mönkijän kyytiin. Parasta on silloin, kun palju lämpenee rantasaunan nurkalla, se on koko perheen ehdoton suosikki.

– Olemme viime vuosina muuttaneet jatkuvasti. Niken uran takia olemme asuneet viidessä eri kaupungissa kolmessa eri maassa, väliaikaisissa kodeissa. Mutta tämä paikka on ja pysyy. Haluaisin lasteni juurtuvan tänne, Piritta sanoo.

– Nikelle meri on erityisen tärkeä elementti, mutta minä olen aina ollut enemmän metsäihminen. Se on minulle rauhoittumisen paikka.

Mitä Piritta tuumi jääkiekkoilijoiden vaimojen luksuselämästä Niklaksen NHL-vuosina? Lue Meidän Perhe 8/2015 -lehti.

Lue lisää

Hanna-Riikka Siitonen: ”Kenelle antaisin lapseni, ellen äidilleni?”

Helena Rängman: ”Äitiys muutti tapani katsoa maailmaa”

Ex-missi Essi Pöysti: ”En suosittele tällaista kotisynnytystä kenellekään”

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.