Monet vastaajat kokevat, että lapsiperheiden eriarvoisuus on viime vuosina kasvanut.

Ankeasta taloustilanteesta huolimatta suomalaisilla lapsiperheillä menee taloudellisesti kohtuullisen hyvin. Tämä selviää Väestöliiton Perhebarometrista, johon on haastateltu 2600:taa 20–55-vuotiasta suomalaista. Vastaajista 950:llä on kotona asuvia lapsia.

Tutkimuksesta selviää, että vastaajat toivoivat pieniä parannuksia esimerkiksi perhevapaiden joustoon ja korvaustasoon.

Ylimääräistä 200 euron suuruista lapsilisää vähävaraisimmille perheille kannatti jopa 70 prosenttia vastaajista. Kaikista kyselyyn vastanneista lähes puolet halusi porrastaa lapsilisää tulojen mukaan, lapsiperhevastaajista tähän olisi valmis 56 prosenttia.

Moni vastaajista kokee, että lapsiperheiden eriarvoisuus on viime vuosina kasvanut. Tilastollisessa mielessä lapsiperheiden kahtiajako hyvä- ja huono-osaisiin ei ole viime vuosina juurikaan voimistunut.

– Yhteiskunnan ja asuinalueiden eriarvoistumisesta on kuitenkin puhuttu paljon. Tämä ja ihmisten arkihavainnot lienevät taustalla ihmisten huolessa, toteaa barometrin kirjoittanut perhetutkija Lassi Lainiala Väestöliitosta.

Raskaus suojaa erolta

Syyksi siihen, miksi lastenhankintaa lykätään tai siitä pidättäydytään kokonaan, vastaajat nimesivät työttömyyden ja työelämän paineet.

Toisaalta monet perheelliset vastaajat ovat vahvasti sitä mieltä, että lastenhankinnan lykkääminen saattaa johtua siitä, että nuoret haluavat elää vapaina ja riippumattomina.

Myös tilastojen valossa suomalaiset lapsiperheet voivat melko hyvin. Mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä epätodennäköisimmin vanhemmat eroavat.

Tilastollisesti 60 prosenttia eroista (vuonna 2011) kuitenkin tapahtuu lapsiperheissä. Riski erota pienenee huomattavasti silloin, kun nainen tulee raskaaksi.

Eroriski on pienimmillään lapsen syntymän aikoihin sekä hänen kahden ensimmäisen elinvuotensa ajan. Sen jälkeen riski kasvaa.

Todennäköisyys erota on suurimmillaan noin viiden avioliittovuoden kohdalla. Sen jälkeen eron todennäköisyys pienenee.

Ihmisten avioliitoissaan kokema onni on keskimäärin lisääntynyt 1970-luvun jälkeen.

Avioliitoissa viihdytään

Parisuhteessa elävät ovat keskimäärin terveempiä ja onnellisempia kuin sinkut. Erityisesti tämä pätee miehiin.

Asia kuitenkin liittyy vahvasti siihen, minkä ikäinen ihminen on kyseessä. Nuoret sinkut eivät ole seurustelevia pahoinvoivempia tai onnettomampia. Iän karttuessa yksinäisyyden kokemus voi pahentua, mikä saattaa epäsuorasti vaikuttaa terveyteen ja onnellisuuden tunteisiin.

Suurin osa suomalaisista toivoo jossain vaiheessa elämäänsä saavansa perheen ja lapsia. Erityisesti parikymppisiä suomalaisia vanhemmille ikäryhmille toive elää elämänsä ilman perhettä on hyvin harvinainen.

Asiantuntijana YTM Lassi Lainiala, perhetutkija, Väestöliitto.

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.