Yhteisen pöydän ääreen kokoonnutaan usein. Tällä kertaa isäntänä Ahmed, pöydän ääressä Lauri, Aatu, Iida ja Ali. Kuvat: Johanna Kokkola
Yhteisen pöydän ääreen kokoonnutaan usein. Tällä kertaa isäntänä Ahmed, pöydän ääressä Lauri, Aatu, Iida ja Ali. Kuvat: Johanna Kokkola

Ola perheineen pakeni Irakista. Hilkka perheineen kutsui heidät omakotitalonsa yläkertaan asumaan. Kun tulevaisuudesta ei tiedä, on keskityttävä tähän hetkeen.

Pöytään katetaan leipää, voita, teetä ja kahvia. Ruisleivässä maistuu rouhea riihi, ja sen on leiponut Aatu Mehtätalo, 9. Litteässä khubz-leivässä maistuvat lempeä vehnä ja mausteet. Sen on leiponut Ola Abdulhussein Muhammed, 26.

Itäsuomalaisen pöydän ääressä kaksi lapsiperhettä haukkaa vuoronperään molempia leipiä.

Leipä saattaa olla erilaista, mutta ihmiset ovat samanlaisia. Sen Hilkka, 40, ja Lauri Mehtätalo, 41, perheineen ovat oppineet päätettyään vuosi sitten majoittaa kotiinsa turvapaikkaa hakevan irakilaisperheen.

Syksyllä 2015 Hilkka katsoo voimattomana uutisista, miten pakolaisveneet uppoavat Välimereen. On tehtävä jotain. On autettava edes jotakuta lapsista ja heidän vanhemmistaan.

Samaan aikaan jossakin päin Eurooppaa Ola peittelee väliaikaismajoituksessa nukkumaan 5-vuotiasta Janaa ja puolitoistavuotiasta Alia.

Janaa pelottaa. Ola selittää, että matka on vielä kesken, mutta lopulta päästään perille.

Janaa pelottaa. Ola selittää, että matka on vielä kesken, mutta lopulta päästään perille.

Perhe on ollut matkalla jo monta viikkoa. Lapset ovat istuneet lentokoneessa, veneessä, junassa ja bussissa. Käyneet nukkumaan melkein joka ilta eri paikassa.

Kun Mehtätalojen yläkerrassa asuva vuokralainen muuttaa muualle, Hilkka ja Lauri päättävät majoittaa kolmen huoneen asuntoon pakolaisperheen. Se on helppo tapa auttaa: yläkerrassa on hyvin tilaa pienelle perheelle. Mehtätaloja ei haittaa, vaikka vuokratuloja ei tule – kotimajoituksesta ei peritä vuokraa.

Vanhemmat arvelevat, että yhteisasuminen avaisi myös lapsille, Juholle, 15, Iidalle, 13, Oskarille, 12, ja Aatulle, 9, uusia ikkunoita maailmaan.

Lasten mielestä ajatus on hyvä. Kunhan yläkertaan muuttaisi suomea puhuva perhe. Ja kunhan lapset olisivat suunnilleen saman ikäisiä kuin he, ei enää aivan pieniä.

Tammikuisena lauantaina pihaan ajaa auto. Pian pihalla viipottaa kaksi pikkulasta, joista toinen puhuu arabiaa ja toinen ei vielä mitään.

Tapaamisen tarkoituksena on selvittää puolin ja toisin, voisiko yhteisasuminen toimia.

Hilkkaa jännittää. Tulisiko hän toimeen arabikulttuurin kanssa?

Hilkkaa jännittää. Tulisiko hän toimeen arabikulttuurin kanssa? Miten hän kestäisi, jos näkisi omassa talossaan, että nainen elää alistetussa asemassa?

Huoli hälvenee jo ensikohtaamisessa pihalla. Tuntuu jännällä tavalla tutulta. Olasta ja hänen miehestään Ahmedista välittyy lämpö. Ei auto tuonutkaan heille mitään arabikulttuuria, vaan kaksi mukavaa aikuista lapsineen. Perheen, joka nyt vain sattuu olemaan kotoisin Irakista.

Pelien pelaaminen on mukavaa yhdessäoloa silloin, kun kaikki eivät ymmärrä toistensa kieltä. Jana tuulettaa, Lauri ja Iida kannustavat.
Pelien pelaaminen on mukavaa yhdessäoloa silloin, kun kaikki eivät ymmärrä toistensa kieltä. Jana tuulettaa, Lauri ja Iida kannustavat.

Pieni Ali juoksee edestakaisin yläkerrassa. Täällä on tilaa toisin kuin vastaanottokeskuksen yhdessä huoneessa. Ola ihastelee avaraa maalaismaisemaa talon ympärillä. Hän näkee ensimmäistä kertaa suomalaisen omakotitalon. Kotona Bagdadissa talot on rakennettu tiiviisti vieretysten.

Ahmed pelaa sählyä Aatun, Iidan ja Oskarin kanssa. Se sinetöi lasten mielipiteen: tervetuloa! Samaa mieltä ovat myös Hilkka ja Lauri.

Seuraavana lauantaina Lauri ajaa farmariautolla vastaanottokeskukseen Kiteelle. Auton takakonttiin sullotaan huomattava määrä muovipusseja. Niissä on ruokatarvikkeita ja vaatteet, jotka perhe on ehtinyt Suomeen tultuaan hankkia. Ahmed istuu etupenkille, Ola ja lapset taakse.

Sitten ajetaan kotiin. Hilkka on laittanut punajuurikeittoa ja rieskaa.

Lapset löytävät nopeasti yhteisen kielen: Aatu ja Jana puhuvat sekaisin arabiaa, suomea ja englantia. Ali puhuu omaa kieltään, jota kukaan ei ymmärrä.

Yhteiset tavat syntyvät, kun arkea eletään yhdessä.

Yhteiset tavat syntyvät, kun arkea eletään yhdessä. Ja juuri arki on Olalle ja Ahmedille luksusta.

– Täällä saamme elää normaalia elämää. Aivan toisenlaista kuin vastaanottokeskuksen yhdessä huoneessa. Ja täysin erilaista kuin Irakissa, Ola sanoo.

Menee aikansa ennen kuin Ola ja Ahmed uskovat, että lasten on turvallista leikkiä ulkona. Irakissa se ei olisi mahdollista. Nyt Ola ja Ahmed ulkoilevat lastensa kanssa vapaasti. Jana ja Ali viilettävät pitkin peltoja, läimivät sählyä ja keräävät munia pihan kanalasta.

Iltaisin talon alakerrassa Hilkka ja Lauri seuraavat suomalaiskanavien uutisia. Yläkerrassa Ola ja Ahmed katselevat arabikanavia. Kun pommi räjähtää Bagdadissa entisen kodin lähellä, se ei luultavasti ylitä uutiskynnystä Suomessa.

Maailma näyttää erilaiselta eri kulmista.

Miten itse huolehtisin perheestä vastaavassa tilanteessa? Mitä jos me joutuisimme lähtemään niin kauas kotoa? Miten voi elää, kun tulevaisuudensuunnitelmia ei voi tehdä?

Kysymykset eivät jätä Hilkkaa rauhaan. Joskus ne valvottavat öisin.

Olan ja Ahmedin kautta Hilkka ja Lauri tutustuvat myös muihin turvapaikanhakijoihin. Päätöksiä oleskeluluvasta jännitetään yhdessä. Viime aikoina on kuulunut paljon huonoja uutisia. Se tuntuu kaikkien mielestä käsittämättömältä.

Niin tuntuvat välillä myös arkiset hankaluudet, joihin turvapaikanhakija törmää Suomessa. Turvapaikanhakijoiden talous pyörii käteisen rahan turvin. Se haetaan henkilökohtaisesti vastaanottokeskuksesta kuukausittain.

Ilman sosiaaliturvatunnusta ei voi tehdä töitä tai saada pankkitunnuksia. Ilman pankkitunnuksia ei voi maksaa laskuja.

Kun Jana saa esikoulusta koulukuvat, Laurin ja Hilkan pitää maksaa lasku, sillä kuvia ei voi lunastaa käteisellä. Jos Ahmed haluaa lähteä Helsinkiin arabikauppaan ostamaan elintarvikkeita, Laurin ja Hilkan täytyy varata paikka hänen puolestaan Onnibussiin, koska sen voi tehdä vain pankkitunnuksilla.

”Yhteiskuntaan kiinni pääsemistä ei ole tehty kovin helpoksi.”

– Turvapaikanhakijan elämä on täynnä tällaisia hankaluuksia. Yhteiskuntaan kiinni pääsemistä ei ole tehty kovin helpoksi, Lauri sanoo.

Ola ja Ahmed iloitsevat, kun Jana aloittaa esikoulun. Koko suku arvostaa koulutusta. Ola on opiskellut biologiaa, Ahmed lakia. Vastaan­ottokeskuksessa Ola toimi usein tulkkina, koska hän puhuu englantia.

Perheeseen kuuluu tiiviisti myös kolmas aikuinen. Olan äiti Jinan asuu yhä Bagdadissa. Hänelle soitetaan videopuheluita joskus kymmenenkin kertaa päivässä. Jos Jana ei usko äitiään, mummo komentaa puhelimitse.

Oikeastaan Janalla on kaksi äitiä. Hän kutsuu myös mummoaan äidiksi.

Oikeastaan Janalla on kaksi äitiä. Hän kutsuu myös mummoaan äidiksi.

– Kun Jana syntyi, opiskelin vielä. Äitini hoiti paljon Janaa. Niin isoäidit tapaavat tehdä Irakissa, Ola kertoo.

Viikonloppuisin Bagdadissa koko suku kokoontui aina mummon taloon. Ei enää. Serkut, sedät ja tädit ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa.

Nyt Ola ja Ahmed opettelevat uuden maan tavoille. Nykyhetkeen keskittyminen on yksi keino selviytyä. Tekee liian kipeää ajatella kaikkea sitä, mikä on jäänyt taakse.

He haluavat kokeilla kaikenlaista, mitä Mehtätalot ehdottavat. Syksyllä Ahmed hakkaa halkoja koko vuoden tarpeiksi.

– Se on erinomaista treeniä, hän kehuu.

Hän käy kalassa Oskarin kanssa ja kesäyönä teltassa hän nukkuu sikeämmin kuin koskaan.

Irakissa aikuiset naiset eivät pyöräile, mutta Itä-Suomen maaseudulla se on välttämätöntä, jos mielii päästä neljän kilometrin päähän bussipysäkille.

Ola leipoo suomalaista rieskaa, poimii vattuja hyttysiä kuhisevassa pusikossa ja saa takaisin lapsuudesta tutun taidon. Irakissa aikuiset naiset eivät pyöräile, mutta Itä-Suomen maaseudulla se on välttämätöntä, jos mielii päästä neljän kilometrin päähän bussipysäkille.

Iidan vanhan Jopon satula lasketaan niin alas, että jalat yltävät maahan. Aluksi Ola vinkuroi pyörällä hiekkatien laidasta laitaan. Sitten alkaa sujua.

Hilkka opettaa Olalle joogaa. Ola neuvoo Hilkalle, mitkä yrtit ja mausteet helpottavat kuukautiskipuja.

– Minulle tuli hämmästyttävän nopeasti olo, että meillä on enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä, Hilkka sanoo.

Ola (vas.) ja Hilkka ovat huomanneet, että heillä on paljon  yhteistä. Molempia kiinnostavat esimerkiksi puhdas ruoka  ja kasvilääkintä.
Ola (vas.) ja Hilkka ovat huomanneet, että heillä on paljon yhteistä. Molempia kiinnostavat esimerkiksi puhdas ruoka ja kasvilääkintä.

Kulttuurierot tuntuvat arjessa vain vähän. Sen verran, ettei Hilkka enää viipota saunan jälkeen alasti pihalla, kuten hänellä aiemmin oli ollut tapana.

Lauri puolestaan muistaa pitää enemmän ääntä mennessään koputtelemaan Olan ja Ahmedin ovelle. Niin Ola ehtii peittää hiuksensa päähineellä ennen Laurin tapaamista.

”Ahmedin kanssa kättely ja halailu kuuluvat kuvioon paljon enemmän kuin suomalaismiesten kesken.”

– Tällaiset asiat ovat menneet luontevasti. Jossain vaiheessa tajusin, etten ole koskaan edes kätellyt Olaa, mutta Ahmedin kanssa kättely ja halailu kuuluvat kuvioon paljon enemmän kuin suomalaismiesten kesken, Lauri kertoo.

Vain paastokuukausi ramadanin aikaan Hilkkaa ja Lauria huolestuttaa. Vuoden 2016 ramadan sattuu kesäkuulle, jolloin päivänvaloa riittää lähes ympäri vuorokauden. Olaa ja Ahmedia ei paljoa näy. He eivät jaksa juuri liikkua kotoa, sillä syöminen ja juominen on sallittua ainoastaan kello 23–2 välisenä aikana.

Välillä Hilkka käy kurkistamassa, ollaanko yläkerrassa hengissä.

– Paastoon tottuu kyllä, Ola nauraa.

Talossa on entistä enemmän ääntä ja elämää. Ali on kaikkien lellikki. Välillä lapset ottavat yhteen niin kuin sisarukset, eikä Iida aina jaksa, kun Jana pyrkii isojen tyttöjen seuraan.

– Meidän lapsia turhauttaa, jos Jana ei noudata sääntöjä pihapelissä. Niissä tilanteissa on tarvittu aikuisia tulkeiksi, Hilkka kertoo.

Kesällä trampoliinille on jonoa. Olympiavuoden kunniaksi Aatu järjestää koko talon väelle kisat, lajeina muiden muassa korkeushyppy trampoliinilla ja sählygolf.

Ala- ja yläkerran väki tapaa toisiaan vähintään ohimennen päivittäin.

Ala- ja yläkerran väki tapaa toisiaan vähintään ohimennen päivittäin. Kattilaa tai kahvia lainataan puolin ja toisin. Hilkka ja Oskari ovat innostuneet opiskelemaan arabian alkeita. Ahmed ja Aatu lukevat yhdessä suomalaisia lastenkirjoja: Aatu saa hyvää harjoitusta lukemisessa, ja Ahmed oppii kieltä.

Kun Hilkka hankkii älypuhelimen, lapset – ja aikuisetkin – intoilevat Pokémon go -pelistä. Ola löytää yhden pokemonin keskeltä itäsuomalaista metsää. Sellaisia siellä ei olekaan ennen nähty.

Mehtätalot eivät uskalla ajatella, mitä tapahtuu, jos Ola ja Ahmed saavat karkotuspäätöksen. Siitä eivät Ola ja Ahmedkaan paljoa puhu, sillä paluu ei ole vaihtoehto. Lapsia ei voi kasvattaa pelon ja pommien keskellä.

On raskasta, kun elämässä on pause-nappula pohjassa.

On raskasta, kun elämässä on pause-nappula pohjassa. Tulevaisuutta ei voi suunnitella, siitä voi vain unelmoida.

Ola haluaisi perustaa oman ravintolan, joka tarjoaisi arabialaista ruokaa. Viime vuonna perheet järjestivät yhdessä ravintolapäivän Mehtätalojen olohuoneessa. Ola kokkasi koko viikon ja kestitsi 30 asiakasta seisovasta pöydästä. Syksyllä hän suoritti hygieniapassin.

Ravintolan lisäksi Olalla ja Ahmedilla on toinen, vielä suurempi haave. Tavallinen, rauhallinen elämä.

Jutun tekemisen jälkeen perhe sai kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta perusteluissa oli väärinkäsitys. Nyt he odottavat toiveikkaina uutta päätöstä. Ahmed on saanut töitä pizzeriasta.

Perheet

Sosiologi Hilkka Mehtätalo, 40, ja apulaisprofessori Lauri Mehtätalo, 41, antoivat kotinsa yläkerran irakilaisen turvapaikan hakijaperheen kodiksi. Mehtätaloilla on neljä lasta, Juho, 15, Iida, 13, Oskari, 12 ja Aatu, 9. Yläkerrassa asuvat nyt biologian kandidaatti Ola Abdulhussein Muhammed, 26, ja lakia opiskellut Ahmed Muhammed Abdulkhani, 29, sekä Jana, 6, ja Ali, 2.

Lapsiperheillä on menossa mainio teatterisyksy! Näistä esityksistä perheen pienimmät nauttivat – ja aikuisetkin. 

Tippukivitapaus, Kansallisteatteri, Helsinki

Tv-sarja Yökyöpeleiden tekijät tuovat Kansallisteatterin suurelle näyttämölle koko perheen musikaalin. Näytelmän ohjaa sen kirjoittaja, Allakka pullakastakin tuttu runokirjailija Laura Ruohonen. Ensi-ilta keskiviikkona 22.11. Yli 5-vuotiaille

Kansallisteatterin Tippukivitapauksessa nähdään mm. Vuokko Hovatta, Seela Sella ja Jani Karvinen. Kuva: Kansallisteatteri
Kansallisteatterin Tippukivitapauksessa nähdään mm. Vuokko Hovatta, Seela Sella ja Jani Karvinen. Kuva: Kansallisteatteri

Mimmi Lehmä ja varis, Teatteri Hevosenkenkä, Espoo

Miten maailman näkee rohkea Mimmi Lehmä, miten pelokas varis? Miten kahden erilaisen ystävyys muodostuu? Vuorovaikutteinen näytelmä pohtii ystävyyttä yhdessä lapsiyleisön kanssa. Esitykset meneillään. Kolme vuotta täyttäneille

Elämäniloisen Mimmin ja ujon variksen ystävyys syttyy, vaikka välillä takkuileekin. Kuva: Teatteri Hevosenkenkä.
Elämäniloisen Mimmin ja ujon variksen ystävyys syttyy, vaikka välillä takkuileekin. Kuva: Teatteri Hevosenkenkä.

Peppi Pitkätossu, Helsingin kaupunginteatteri

Koko kaupunki menee sekaisin, kun Peppi Pitkätossu muuttaa yksikseen Huvikumpuun. Aikuisille turvallisen tuttu tarina toimii täysillä isolla näyttämöllä. Ensi-ilta oli 2015, uudet esitykset parhaillaan käynnissä. 5-vuotiaasta alkaen

”Olkoon vain maailman vahvin mies. Minä olenkin maailman vahvin tyttö!” Anna-Riikka Rajanen vuorottelee Pepin roolissa Maija Langin kanssa. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
”Olkoon vain maailman vahvin mies. Minä olenkin maailman vahvin tyttö!” Anna-Riikka Rajanen vuorottelee Pepin roolissa Maija Langin kanssa. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Onnellinen prinssi, Kansallisteatteri, Helsinki

Oscar Wilden klassikkosatuun perustuva näytelmä on tuunattu Eppu Nuotion loruillla ja Maija Ruuskasen musiikilla. Esityksen aluksi nukkemaestro Juha Laukkanen hakee yleisön suuren näyttämön aulasta, josta lennetään porukalla yläkerran lämpiöön pääskysen siivin. Esitykset meneillään. 2–7-vuotiaille.

Juha Laukkanen liikuttaa kaikkia Onnellisen prinssin nukkahahmoja. Kuva: Kansallisteatteri
Juha Laukkanen liikuttaa kaikkia Onnellisen prinssin nukkahahmoja. Kuva: Kansallisteatteri

Kani Untuvakerä, Helsingin kaupunginteatteri

Miksi toisten auttaminen on niin tärkeää? Siitä oppia antaa suloinen eläinporukka, johon kuuluvat muun muassa myyrä, lintuäiti ja herra kettu Repolainen. Nukketeatterinäytelmän esitykset käynnissä. 2–7-vuotiaille

Kani Untuvakerä sopii perheen pienimmille kaksivuotiaasta alkaen. Tarinan esittää Outi Haaranen-Halme. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri
Kani Untuvakerä sopii perheen pienimmille kaksivuotiaasta alkaen. Tarinan esittää Outi Haaranen-Halme. Kuva: Helsingin kaupunginteatteri

Mitä tehtäis, Tampereen työväen teatteri

Mitä kaikkea sanoilla voikaan tehdä? Näytelmässä sanailevat täti ja koira, jotka riimittelevät arkisten touhujensa lomassa. Lorut ovat peräisin alan huipuilta: muun muassa Jukka Itkoselta, Kirsi Kunnakselta sekä Tuula Korolaiselta. Esitykset käynnissä.  3–7-vuotiaille (sekä aikuisille).

Eeva-Riitta Salo ja Eriikka Väliahde herättävät lorut henkiin Mitä tehtäis -näytelmässä. Kuva: Tampereen työväen teatteri:
Eeva-Riitta Salo ja Eriikka Väliahde herättävät lorut henkiin Mitä tehtäis -näytelmässä. Kuva: Tampereen työväen teatteri:

Ella ja kaverit salaisessa palveluksessa, Tampereen komediateatteri

Ella ystävineen joutuu agenttihommiin, kun salaperäinen digiluudigilei-hirviö uhkaa koko koulua. Jollain tavalla kaikki liittyy uuteen digitekniikkaan, josta rehtoriksi noussut opettaja on aivan pihalla. Ensi-ilta 24.10. Suositellaan 3 vuotta täyttäneille

Suomen Teatteriopiston jatko-opiskelijat eläytyvät Ellan ja kavereiden rooleihin. Kuva: Tampereen komediateatteri
Suomen Teatteriopiston jatko-opiskelijat eläytyvät Ellan ja kavereiden rooleihin. Kuva: Tampereen komediateatteri

Molli, Turun kaupunginteatteri

Porilainen lastenteatteri Kurnuttava Sammakko tuo Turkuun pienen ja kiukkuisen Mollin, yksineläjän, joka haaveilee ystävästä. Miten käy, jos on vähän kulmikas tyyppi? Ja miten paljon sisukkuudella onkaan merkitystä? Esitykset 26.10. alkaen. Suositellaan 3 vuotta täyttäneille

Molli (Thomas Dellinger, oik.) tutustuu Sisuun (kuvassa Antton Kainulainen, näytelmässä Maria Hannonen), ja elämä muuttuu. Kuva: Kurnuttava Sammakko
Molli (Thomas Dellinger, oik.) tutustuu Sisuun (kuvassa Antton Kainulainen, näytelmässä Maria Hannonen), ja elämä muuttuu. Kuva: Kurnuttava Sammakko

+ muista tämäkin

Timo Ruuskasen ja Tuukka Vasaman klovnit tuovat näyttämölle modernin version Keisarin uudet vaatteet -klassikkosadusta. Seuraavat näytökset Aleksanterin teatterissa Helsingissä tammikuussa. Suositellaan yli 6-vuotiaille, mutta nelivuotias eläytyi näytelmään täysillä ja totesi katsomossa: ”Tämä on hurmaavan hauska!” 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Telttailu metsässä on lapselle mahtava seikkailu. Näillä ohjeilla koko perheen retki onnistuu.

Kirpeä syyssää ei haittaa, kun varusteet on valittu oikein. Valitse patikkareitti nuorimman kulkijan jaksamisen mukaan, jotta kaikille jäisi reissusta mukavat muistot. Jälkikasvua on turha yrittää houkutella metsään toistamiseen, jos heidän mielestään retki oli rämpimistä ikävässä maastossa itku silmässä.

1. Pakkaa oikein

Useimmiten aloittelijat pakkaavat liikaa tavaraa. Maisemat eivät jaksa kiinnostaa, jos kaikki energia hupenee ylipakattua reppua raahatessa. Ota mukaan vain ne asiat, joita oikeasti uskot tarvitsevasi. Pakkaa mukaan vaihtovaatteet kastumisen varalta ja muista, että pimeän tullen on aina kylmä.

2. Kerrospukeudu

Satsaamalla siihen, mitä puet päälle, voit pienentää vaihtovaatteiden kuormaa. Ihoa vasten tuleva vaatekerros on tärkeä, sillä se siirtää kosteutta ja pitää sinut lämpimänä. Kuorikerroksen taas olisi hyvä pitää kosteus ulkopuolella. Valitse ihoa vasten esimerkiksi merinovillaa. Kantorepussa tai -rinkassa matkustava vauva pärjää syyskelissä toppahaalarissa, joka toimii hyvin myös makuupussina päiväuniaikaan.

3. Uudelleen suljettavat muovipussit = paras ystäväsi

Pakkaa kaikki tavarat suljettaviin Minigrip-pusseihin. Jos sataa, reppu putoaa lampeen tai maitotetra menee rikki patikoinnin aikana, koko repun sisältö tulitikkuja myöten ei tuhoudu käyttökelvottomaksi. Lisäksi vaatteet on helppo pakata pusseissa ilmatiiviisti pieneen tilaan.

4. Varaudu kunnon eväillä

Ulkona ruoka maistuu. Pakkaa matkaevääksi keksejä ja pähkinöitä. Kauppojen valmiit smoothie- ja puuropussit ovat käteviä välipaloja. Grillimakkarapaketti pysyy viileänä, kun pakkaat sen jäähdytetyn vesipullon kanssa samaan pussiin. Vesi tietysti juodaan taukopaikalla.

Retkieväitä kannattaa maistattaa ensin kotioloissa. Etenkin retkeilykaupoissa myytävät veteen sekoitettavat pussiruuat saattavat olla lapsesta aluksi epäilyttäviä – ja kotimatka tyhjällä mahalla yhtä tuskaa.

5. Yksi kuppi per nenä riittää

Unohda kertakäyttöastiat ja muu hienostelu! Retkellä kaikki ruokailu tapahtuu kuupasta, josta juodaan kahvit ja maidot sekä syödään retkikeittimellä tai nuotiolla valmistetut mössöt ja makkarat. Muista, että kaikki, mitä viette luontoon, tulee myös mukananne takaisin. Yhden puukon ja parin mukin huuhtominen on huomattavasti helpompaa kuin roskasäkin roudaaminen.

6. Muista otsalamppu

Syksyllä hämärä hiipii leiripaikalle jo alkuillasta, ja kesäyössäkin on kurja suoriutua unisen lapsen puskapissattamisesta pelkän kuun valossa. Majoita retken pituus aina niin, että leiri on pystytetty ennen pimeää. Varaa myös lapsille omat valot – heistä on hauska tutkia kantoja ja koloja omilla lampuilla.

7. Panosta makuualustoihin

Teltan ja makuupussien lisäksi yöpymismukavuuteen vaikuttavat kunnolliset makuualustat. Lasten (ja itsesi) takia sijoita ilmatäytteiseen alustaan, joka on paksumpi ja mukavampi kuin perinteiset solumuovilärpäkkeet. Teltassa nukkuminen on lapsista muutenkin vähän epämukavaa, eikä kannata ottaa sitä riskiä, että kivi patjan alla pilaa koko porukan unet.

8. Huolehdi hygieniasta

Mukana kannettavaa vettä ei tuhlata käsien pesuun. Pakkaa mukaan käsidesi sekä kunnon tukko kosteuspyyhkeitä, joilla voit puhdistaa sekä kädet, naamat että peput tarvittaessa.

9. Jätä lelut kotiin

Jätä rinkasta pois lelut sekä varsinkin pelikoneet. Lapset ymmärtävät kohtalaisen mukavasti, että keskellä metsää ei ole wifiä – etenkin jos maltat jättää myös oman kännykkäsi reppuun. Kaikenikäiset lapset löytävät tekemistä luonnosta, kunhan he saavat ensin hetken marista, ettei täällä ole mitään tekemistä.

10. Varaa aikaa

Aikuisten retkeä varten on kohtalaisen helppoa laskea, kuinka pitkä matka päivän aikana taittuu tai kauanko leiriytymiseen menee aikaa. Pienten lasten kanssa aika kannattaa tuplata. Metsäpolun varrelta löytyy kiinnostavaa tutkittavaa tai pissalle pitää päästä hieman useammin, mikä metsässä on sekin oma operaationsa. Kiire ei kuulu rentouttavalle retkelle, joten valitse mieluummin lyhyempi reitti ja väljempi aikataulu.

+ Harjoittele telttailua

Jos aiotte yöpyä teltassa, sitä kannattaa harjoitella lasten kanssa etukäteen vaikkapa omalla pihalla tai olohuoneessa. Teltassa nukkuminen on vähän jännää, joten konseptiin kannattaa tutustua lähellä omaa sänkyä. Yöllä kaikki äänet kuulostavat telttakankaan läpi aivan erilaisilta kuin päivällä, eikä metsässä ole koskaan täysin hiljaista. Herkimmille lapsille saattaa olla hyvä idea ottaa mukaan kuulosuojaimet yöunien turvaamiseksi.

Aikuisten kannattaa treenata teltan pystytystä niin, että se tulee selkärangasta. Siinä vaiheessa, kun sadekuuro on kastellut koko porukan ja ilta alkaa hämärtyä, et halua enää tuhlata sekuntiakaan tappelemalla tukivaarnojen ja telttaköysien kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.