Pysy  herkkänä. ”On helpottavaa ymmärtää, että vanhempi ei voi kaikelle mitään”, Paula Noronen sanoo. Kuva: Mikko Hannula
Pysy herkkänä. ”On helpottavaa ymmärtää, että vanhempi ei voi kaikelle mitään”, Paula Noronen sanoo. Kuva: Mikko Hannula

Kirjailija Paula Noronen opettaa iltasaduissa lapsilleen ydinarvoaan: rohkeutta.

Iltaisin käsikirjoittaja-kirjailija Paula Noronen, 42, keksii satuja viisivuotiaalle pojalleen ja kolmevuotiaalle tyttärelleen.

Niissä vakiohahmo on anarkistinen ksylitolipastilli. Paulan ja hänen puolisonsa Meira Norosen lapsia naurattaa, kun vastoin normeja käyttäytyvä hahmo menee ravintolaan ja sotkee kaikkien tilaukset.

– Yritän ujuttaa loppuun aina jonkin opetuksen, ettei se mene ihan sekoiluksi. Iltasatu on siihen loistopaikka. Kun on saanut lapset kuuntelemaan, se on tilaisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä, Paula kertoo.

Opetus on usein arkinen. Miten ystäviä kohdellaan, miten ollaan leikissä tai miten puolensa voi pitää loukkaamatta muita.

”Henkilökohtaisesti olen aina saanut elää niin kuin elän.”

Yksi Paulan vakioteemoista on rohkeus: elämän voi elää kuten haluaa. Se on hänen ydinarvonsa, sillä Paula kasvoi itsekin normien ulkopuolella. Ei tullut pojista tykkäävää prinsessaa, vaan nainen, jolla on kaksi lasta, joilla on toinenkin äiti. Paula korostaa, että odotukset eivät tulleet kotoa vaan yhteiskunnasta.

– Joskus lapsemme ymmärtävät, että vielä heidän aikanaan tässä maassa on taisteltu tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se oli meidänkin perheelle hyvin tärkeä asia.

– Henkilökohtaisesti olen aina saanut elää niin kuin elän, mutta olen oppinut, että ketään ei voi ohjailla.

Paula yrittääkin olla tarkkana siinä, ettei lataa itse lapsilleen vääränlaisia odotuksia, oli kyse sitten ammatista tai vähän arkisemmasta, kuten vaatemausta.

”Minun on pitänyt ymmärtää, etten voi päättää lasteni tunnetiloja.”

Välillä menee pieleen. Paula huomaa jäävänsä kiinni siitä, ettei tiennytkään, mikä lapsista on kivaa.

– Minusta olisi kivaa mennä koko perheellä luistelemaan ja kaakaolle niin kuin jossain kirjassa, mutta todellisuus on toinen. Se onkin palelua, kaatumisia, kitinää, ja kaakaokin on niin pahaa, että lapset haluavat kotiin.

– Minun on pitänyt ymmärtää, että lapset eivät aina pidä siitä, mistä minä. En voi päättää heidän tunnetilojaan.

Lue Paula Norosen koko haastattelu huhtikuun Meidän Perheestä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.