Lastentarhanopettaja kertoo 5 asiaa, joissa lasten arki muuttuisi eniten.

Hallitusohjelmassa suunnitellaan, että yli 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmissä voisi olla jatkossa 24 lasta nykyisen 21:n sijaan. Porrastettujen työvuorojen takia lasten kanssa on usein kaksi aikuista kerrallaan.

Integroidussa erityisryhmässä Vantaalla lastentarhanopettajana työskentelevä Sanna Tilli kertoo, mihin säästöt päiväkodin arjessa osuisivat.

1. Leikkitilanteet ja sosiaalisten taitojen opettelu

Leikki- ja sosiaaliset taidot ovat lapsilla vielä kehittymässä. Kun ryhmässä on lapsia 3-vuotiaista alkaen tarvitaan aikuista muistuttamaan siitäkin, että lelua ei viedä kädestä.

– Nytkin on leikkitilanteita, joihin ei ehdi puuttumaan vaikka pitäisi. Ryhmäkoon kasvattaminen voi vaikuttaa niinkin, että kun lapsen stressi kasvaa, hän saattaa reagoida leikin erimielisyyksiin vahvemmin, Tilli kertoo.

Ryhmissä on myös erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Lisätukea kaipaavat myös monikulttuuriset lapset, joiden suomen kielen taito voi olla vielä heikko.

Tilli pohtii sitäkin, miten osapäivähoidossa olevat lapset pääsevät osaksi ryhmän toimintaa.

– Lyhyen päivän aikana ehtii osallistua lähinnä ruokailuihin, ulkoiluun ja päiväuniin. Jotta eriarvoistumista ei tulisi, kaikkien pitäisi päästä mukaan myös leikkikasvatukseen ja pedogogiseen toimintaan.

2. Pyyhkimään!

Päiväkoti-ikäiset tarvitsevat apua vessakäynneillä, ja osa isompienkin ryhmässä harjoittelee vielä kuivaksi oppimista.

– Vessaan pitäisi jokaisen päästä heti, kun hätä tulee. Vahinkojakin sattuu, ja ne pitää siivota. Pyyhkimään aikuinen tulee, kun ehtii. Odotustilanteita on aika paljon jo tällä hetkellä.

3. Siirtymätilanteet ulos ja takaisin

Parikymmentä lasta toppahaalareineen ja kurahousuineen, kasa saappaita ja aika monta nappia napitettavana. Erityisesti talviaikaan eteistilanteet vievät aikaa ja vaativat auttavia käsipareja.

– Yleensä lapset pyritään saamaan ulos niin, että yksi aikuinen auttaa pukemisessa ja toinen ottaa lapset pihalla vastaan muutaman lapsen ryppäissä. Itsekin tekisi mieli käydä vessassa ennen ulkoilua, mutta tarvittaessa omasta hyvinvoinnista joustetaan, jotta lapset eivät joudu odottamaan haalareissaan sisällä.

4. Ikävä ja sylinkaipuu ennen päiväunia

Koti-ikävä iskee usein ennen päiväunia ja nukahtamista. Tämä korostuu syksyisin, kun ryhmissä on paljon uusia hoitolapsia.

– Nukahtamistilanteissa on useampia lapsia, jotka kaipaisivat tukea ja silitystä. Silloin joutuu ikävä kyllä jättämään osan lapsista ilman ja vuorottelemaan. Nukahtamisesta tulee helposti levoton tilanne, jos osa lapsista alkaa itkeä.

5. Askartelu, kirjastokäynnit, retket

Saksilla leikkaamisen harjoittelu ja muu askartelu voi jäädä vähemmälle, kun aikuisen aika ei riitä neuvomaan kaikkia. Myös kirjastokäynnit ja muu henkilökuntaa kuormittava erikoistoiminta joudutaan karsimaan minimiin.

Lue lisää:

Vanhempainliiton asiantuntija: ”Eskariuudistus kuulostaa kaaosmaiselta”

Tutkijan viesti kasvattajille: Kiusaaja ei kaipaa jäähypenkkiä vaan opastusta

Vanhemmat, mikä on tärkeää päiväkodissa: ketsuppi vai ryhmäkoko?

Vauva.fi: Nämä 3 asiaa uhkaavat lapsen hyvinvointia, jos varhaiskasvatuksen uudistus toteutuu

Vierailija

Päivähoidon säästöt: lelut viedään kädestä, kyyneleitä nukkarissa, kuka ehtii vessaan?

Vierailija kirjoitti: Miten tämä eroaa suurperheiden arjesta? Suurperheessä ei ole 7 kpl 3v lapsia. Tosin minusta on melkoista ammattitaidottomuutta väittää, että tuo muutos toisi kaiken sellaisen kamalan tullessaan, mikä jo on arkea päivähoidossa. LTO:t ei ole ryhmän kanssa, siellä on väsynyt lastenhoitaja ja työkokeilija.
Lue kommentti
Vierailija

Päivähoidon säästöt: lelut viedään kädestä, kyyneleitä nukkarissa, kuka ehtii vessaan?

Vierailija kirjoitti: Miten tämä eroaa suurperheiden arjesta? suurperheen vanhemmat ovat itse valinneet sen suurperheen. Päiväkotien henkilökunta ei ole tehnyt ryhmien suurentamiseen tähtääviä toimia omasta halustaan, vaan se on saneltu ylhäältä. Ketään ei ole pakotettu hankkimaan suurperhettä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.