Leipuri-kondiittori Ulla Svensk antoi viisi vinkkiä onnistuneen kakun tekemiseen.

Leipuri-kondiittori Ulla Svensk antoi viisi vinkkiä onnistuneen kakun tekemiseen.

  1. Laita uuni päälle ihan ensimmäiseksi, näin kakku pääsee heti uuniin eikä joudu seisomaan vuoassaan.
  2. Lämmitä kananmunat ennen vatkaamista laittamalla ne muutamaksi minuutiksi kuumaan vesikulhoon, näin ne vatkautuvat paremmin.
  3. Älä laita leivinjauhetta liikaa, muuten kakku lässähtää. 1 tl on maksimi normaalikokoisessa kakussa!
  4. Sihtaa jauhot siivilän läpi ja sekoita kakkumassa puhtain käsin, näin ilmakuplat eivät hajoa ja kakusta tulee kuohkea.
  5. Paista kakkupohja edellisenä päivänä, näin se ehtii tiivistyä eikä murene leikattaessa.

Lisää ideoita Ullan unelmia -sivuilta

Meidän Perhe 2/09

Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen
Emme halua arkea, jossa pitäisi esittää jotain, mitä ei ole. Meitä varten ei ole se, että kävisimme kaupungilla ottamassa kahviloissa Instagram-kuvia, sanoo amerikkalaista jalkapalloa harrastava Pilvi. Kuva: Milka Alanen

Pienten kaksosten vanhemmat Pilvi ja Jimi harrastavat amerikkalaista jalkapalloa vuorovedoin yhteensä 20 tuntia viikossa. 

Illalla puoli kahdeksalta Pilvi ja Jimi tekevät eteisessä nopean vaihdon. Pilvi saapuu kotiin uimaopettajan töistään, Jimi lähtee kohti iltatreenejä.

Aikataulu on tarkka. Pari kertaa Pilvi on tullut kotiin kymmenen minuttia aikaisemmin, jolloin yksivuotiaat Peetu ja Iivo olivat vielä hereillä. Se oli vikatikki. Kiukku ja huuto alkoivat heti.

Jimin ja Pilvin perheessä omaa aikaa järjestetään vuoroilloin. Usein se tarkoittaa yhtä asiaa: amerikkalaista jalkapalloa.

Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

Jimi valmentaa koulunkäynninohjaajan työnsä ohella Porvoo Butchersin miesten joukkuetta, Pilvi on ohjissa saman seuran naisten joukkueessa.

Jimin joukkue treenaa kolmesta neljään kertaa viikossa, Pilvillä harjoituksia on kahdet. Kun toinen lähtee kentälle, toinen jää lasten kanssa kotiin.

– Olen harrastanut jenkkifudista 13-vuotiaasta asti, ja se on aina ollut minulle omaa aikaa. Saan siitä edelleen virtaa, Pilvi sanoo.

Vakiotreeniajat Pilvi ja Jimi ovat saaneet sovittua eri päiville. Etenkin kesällä päällekkäisyyksiä kuitenkin tulee. Silloin Jimi ja Pilvi tekstaavat isovanhempien Whatsapp-ryhmään tai soittavat sisaruksille ja kummeille. Jos kukaan ei pääse hoitoapuun, Pilvi jää kotiin. Miesten sarjataso kiilaa naisten ykkösdivarin edelle.

– Ei tämä toimisi, jos emme molemmat olisi lajissa mukana ja ymmärtäisi, miten paljon aikaa laji vaatii. Jos toisella olisi täysin eri harrastukset, arkea olisi vaikeampi sumplia, Jimi sanoo.

”Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja.”

Laji on opettanut parille myös sen, miten tärkeää oma aika on. Kun Pilvi ja Jimi muutama vuosi sitten valmensivat samaa joukkuetta, syntyi parisuhteen isoin riita. Ajatukset pelistä erosivat niin paljon, että lusikoiden jako kävi jo mielessä.

– Tajusimme, ettei kaikkea voi tehdä yhdessä. Pitää olla myös täysin omia juttuja, muuten yhdessäolostakaan ei tule yhtään mitään, Pilvi sanoo.

Parilla kuluu lajiin yhteensä vähintään parikymmentä tuntia viikossa. Silti Pilvistä ja Jimistä ei tunnu, etteivät he ehtisi nähdä toisiaan. Aamut ja sunnuntait ovat perheen yhteistä aikaa, ja silloin ollaan kaikki yhdessä ilman tarkkoja aikatauluja.

Meidän Perhe 5/2018

Kake on suunnitellut ja toteuttanut Nipsun terraarion aavikko- ja sademetsäteemaisen sisustuksen itse.  Kuva: Milka Alanen
Kake on suunnitellut ja toteuttanut Nipsun terraarion aavikko- ja sademetsäteemaisen sisustuksen itse. Kuva: Milka Alanen

Kake, 10, ei voi saada karvaista lemmikkiä isän allergian takia. Ensin hän haaveili sammakosta, mutta päätyi kuitenkin leopardigekkoon.

”Olen pienestä asti tykännyt luonnosta ja eläimistä. Se näkyy esimerkiksi niin, että huoneeni on sisustettu huonekasveilla ja tykkään leikkiä metsässä.

Olin jo pitkään haaveillut omasta lemmikistä, mutta isi on allerginen koirille ja kissoille. Haaveilin ensin sammakosta, mutta sitten ajattelin, että lisko voisi olla sittenkin seurallisempi lemmikki. Isi sitten ehdotti, että voisin saada leopardigekon synttärilahjaksi. Äiti ei aluksi ollut niin kovin innostunut asiasta, mutta nyt äidinkin mielestä Nipsu on ihan söpö.

Nipsu hankittiin meille viime joulukuussa kasvattajalta. Saimme valita kolmesta leopardigekosta, ja kasvattajan mukaan Nipsu oli niistä kaikkein seurallisin. Minusta se oli myös kivan näköinen.

Nipsun terraario on minun huoneessani sänkyni päädyssä. Olen suunnitellut ja toteuttanut sen sisustuksen itse. Siinä on kaksi puolta: aavikkoteemainen ja sademetsäteemainen. Aavikkopuolella on esimerkiksi hiekkamatto ja kaktuksia.

Nipsu on tosi söpö, ja sen touhuja on mukava seurata.

Minä olen päävastuussa Nipsun hoitamisesta, mutta on isikin joskus vaihtanut sen vesiä. Sille pitää antaa vettä ja kalkkijauhetta ja parin päivän välein sirkkoja ja jauhomatoja.

Nipsu on tosi söpö, ja sen touhuja on mukava seurata. Sen voi ottaa hetkeksi aikaa kädelle ja päästää seikkailemaan muuallekin asuntoon. Se on vähän ärsyttävää, kun se joskus juoksee jonnekin minne sen ei haluaisi menevän, esimerkiksi sohvan alle.”

Kake, 10

Meidän Perhe 5/2018