Lapsen toistuvan kurkkukivun syyksi voi paljastua joskus piilevänä vaaniva streptokokki A, kansanomaisesti angiina.

1. Mikä streptokokki A on?

A-ryhmän streptokokki on bakteeri, joka aiheuttaa kuumeisia nielutulehduksia erityisesti 5–15-vuotiaille leikki- ja kouluikäisille lapsille.

Alle viisivuotiaiden kurkkukivut ovat yleensä tavallisia virustulehduksia.

Streptokokki A on syypää myös muutamaan muuhun lasten infektioon kuten tulirokkoon, märkärupeen ja vaippa-alueen ihotulehdukseen.

2. Mitkä ovat streptokokin oireet ja miten ne eroavat flunssan aiheuttamasta kurkkukivusta?

Eron huomaa oireiden voimakkuudesta. Streptokokkitartunnassa nielu ja kaulan alue ovat usein todella kipeitä ja kuume voi nousta nopeasti korkeaksi. Lapsi kannattaa viedä lääkäriin.

Muita merkkejä ovat kurkun kirkas punaisuus, vaaleat peitteet ja nielemisvaikeus. Kaulan imusolmukkeet voivat aristaa, lapsella voi olla päänsärkyä ja pahoinvointia.

Nuhaa ja yskää ei yleensä ole, kuten virustulehduksessa.

Streptokki A voi näkyä lääkärin vastaanotolla pikatestissä, mutta ei aina. Tauti varmistuu bakteeriviljelyllä.

3. Miten streptokokki A:ta hoidetaan?

Hoidon kannalta on tärkeää, että nielutulehduksen syy selvitetään.

Jos streptokokkitartunta on selvä, tulehdukseen tarvitaan antibioottihoito. Ensisijaisesti käytetään penisilliiniä. Kymmenen päivän kuuri puree yleensä hyvin ja lyhentää taudin kestoa.

Streptokokkibakteerin tarttuminen loppuu 24 tunnin kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Päiväkotiin ja kouluun lapset voivat mennä sen jälkeen vointinsa mukaan.

Virusperäisiä kurkkukipuja hoidetaan tulehduskipulääkkeillä, ja ne voivat helpottaa antibiootin ohella oireita myös streptokokki-tulehduksessa.

4. Voiko pöpöä kantaa tietämättään ja tartuttaa toisia?

On se mahdollista, sillä noin 10 prosenttia lapsista ja nuorista on bakteerin oireettomia kantajia. Oireettomat kantajat eivät pääsääntöisesti tartuta muita, mutta on poikkeuksiakin.

Jos samassa lapsiryhmässä – tai perheessä – kovin moni sairastuu, on joskus tautikierteen katkaisemiseksi perusteltua tutkia koko ryhmä ja hoitaa kaikki, joilla bakteeri todetaan.

Lääkitseminen ei takaa sitä, että piilevästä bakteerista päästäisiin lopullisesti eroon.

5. Aiheuttaako streptokokki A usein jälkitauteja?

Streptokokin mahdolliset jälkitaudit nielupaise, reumakuume tai munuaistulehdus ovat ikäviä mutta onneksi hyvin harvinaisia.

Väite, että hoitamaton angiina johtaa sydänvaivoihin, ei pidä nykyisin enää paikkaansa.

6. Mitä, jos se iskee aina uudestaan?

Joillakin on taipumus sairastua streptokokin aiheuttamaan nielutulehdukseen aina uudestaan. Jos tauti uusiutuu herkästi, 3–4 kertaa vuodessa, voi lääkäri miettiä nielurisojen poistoa. Se auttaa yleensä hyvin, mutta leikkaus ei ole rutiinitoimenpide.

Kaikkia pöpöjä voi yrittää torjua huolehtimalla hyvin perushygieniasta. Käsiä kannattaa pestä ahkerasti vedellä ja saippualla.

Kysymyksiin vastasi lasten infektiotautien erikoislääkäri Ville Peltola Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.

Lue lisää

Iskikö flunssa?

Milloin sairaana olleen lapsen voi viedä hoitoon?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo
Keppihevosharrastajat kuvaavat hevosiaan ja laittavat kuvia Instagramiin. Sanalla "keppari" löytyy lähes 15000 kuvaa. Kuva: Tiiu Alatalo

Keppihevosratsastus – tarvitaan siis leluhevonen kepin päähän, ja sitten juostaan, niinkö? Ehei, laji on hienostuneempi ja monisyisempi kuin ensikuulemalta voisi päätellä.

Viime viikonloppuna Seinäjoella kisailtiin Suomen mestaruudesta, lajina keppihevosratsastus. Ensi kosketus lajiin hämmentää, mutta tämä satojen, ehkä tuhansien nuorten tyttöjen suosima, monipuolinen laji kasvattaa suosiotaan.

Jos siis lapsesi intoilee keppareiden perään, kannusta ja rohkaise – harrastus yhdistää käsityöt, liikunnan, kilpaurheilun ja hauskan yhdessäolon.

Tiesitkö, että...

  • Keppihevostelua harrastavat ennen kaikkea kouluikäiset, teinit ja aikuiset, mutta myös pienet ratsastajat ihastuvat keppareihin.
  • Korkeimmat esteet, joita kisoissa hypätään ovat yli 135 cm korkeita.
  • Kalleimmat keppihevoset maksavat jopa 400 euroa. 
  • Keppihevosharrastajat tekevät usein hevosensa itse tai ostavat joltakulta muulta harrastajalta. Ne ovat aina käsityötä.
  • SM-kisoihin osallistuakseen pitää sijoittua hyvin karsinnoissa. SM-kisoissa kisattiin tänä vuonna yli kymmenessä luokassa, esimerkiksi barrel racing, korkeushyppy, koulumestaruus, kür sekä aikaesteluokat eri korkeuksissa.
  • Keppihevostelijat kuuluvat usein keppihevostiimiin, joka treenaa yhdessä.
  • Instagramista löytyy lähes 20 000 osumaa haulla "keppihevonen". Keppihevostallit löytyvät Instagramista etuliitteellä "kht".

 

SM-kilpailun antia Instagramissa:

Assi Kuutamon Tallista voitti SM-kultaa estemestaruudessa.

Keppihevosratsastus on sulavaa ja taidokasta ja vaatii paljon harjoittelua. Videolla kouluratsastusta kht Tilda Auroran tapaan. 

SM-voittajahevoset saavat ruusukkeen ja pokaalin. Kuvakimarassa SM-kilpailujen voittajahevosia sekä -ratsastajia radalla ja palkintojen jaossa.

Esteradan korkeimmat esteet ovat haaste kokeneellekin hyppääjälle. Katso videolta, kuinka korkeita esteitä ratsastajat hevosineen hyppäävät kovassakin vauhdissa.

 

#keppihevostensm2018 #korkeushyppy #finland 126 cm👍😊

A post shared by Tea Kannasto (@teakannasto) on

Käsityönä valmistettujen keppihevosten hinta liikkuu noin 70–400 euron välissä, mutta toki keppihevosen voi saada halvemallakin.


 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.