Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

On oikea aika käydä ottamassa rokote, jotta suoja influenssaa vastaan ehtii kehittyä.

Influenssaepidemia ei ole vielä käynnistynyt Suomessa, joten nyt olisi oikea aika käydä ottamassa rokote tautia vastaan. Ajoissa otettu rokote takaa, että suoja kausi-influenssaa vastaan ehtii kehittyä.

Influenssan riskiryhmään kuuluvat erityisesti alle 3-vuotiaat lapset.

Miksi juuri pikkulapset kannattaa rokotuttaa?

Pikkulapset sairastavat influenssaa enemmän kuin muut. Alle 1-vuotiaat joutuvat myös sairaalahoitoon sen takia yhtä usein kuin ikääntyneet.

Pikkulapsista jopa 30 prosenttia saa influenssan jälkeen jonkun jälkitaudin kuten korvatulehduksen. Rokottamalla pikkulapset voidaan estää heidän sairastumisensa sekä influenssaan että sen jälkitauteihin.

Pikkulapset myös erittävät virusta kauemmin ja enemmän kuin muut ikäryhmät ja ovat siksi myös tehokkaimpia taudin levittäjiä.

Viime kauden kausi-influenssarokote vähensi alle 3-vuotiailla influenssaa yli puolella ja influenssasta johtuvia terveyskeskuskäyntejä yli 60 prosenttia. Siitä on ollut siis selvää hyötyä.

Lihakseen pistettävä kausi-influenssarokote suojaa myös sikainfluenssalta.

Koska influenssarokotus kannattaa ottaa lapselle?

Hyvä aika influenssarokotuksen ottamiselle on nyt, kun epidemia ei ole vielä alkanut. Epidemia kestää 1–3 kuukautta, ja sen alkuvaiheessa on vielä järkevä ottaa rokotukset.

Alle 9-vuotiaat tarvitsevat yleensä kaksi rokotusta vähintään kuukauden välein. Lapsille, jotka edellisenä vuonna ovat saaneet kaksi annosta influenssarokotetta, riittää yksi tehosteannos.

Onko kausi-influenssarokote turvallinen?

Kausi-influenssarokotus on tuttu ja turvallinen. Samantapaista rokotetta on käytetty jo 1970-luvulta lähtien. Kausi-influenssarokote on erilainen kuin narkolepsiakohuun liitetty pandemiarokote. Siinä ei esimerkiksi ole lainkaan tehosteainetta.

Influenssarokotuksen yleisin haitta on pistospaikan mahdollinen ärsytys. Yhdessä tapauksessa miljoonasta rokote voi aiheuttaa anafylaktisen sokin, mutta riski on siis hyvin, hyvin pieni.

Influenssarokotteesta ei voi saada itse influenssaa, sillä rokote ei sisällä eläviä viruksia.

Rokotuksen voivat ottaa myös kananmunalle allergiset.

Keille kaikille influenssarokote on ilmainen?

Influenssarokote on ilmainen 6-35 kuukauden ikäisille lapsille eli alle 3-vuotiaille. Se on ilmainen myös raskaana oleville, 65 vuotta täyttäneille, palvelukseen astuville varusmiehille ja sairauden vuoksi riskiryhmiin kuuluville.

Myös influenssalle alttiiden ihmisten läheiset saavat rokotuksen maksutta. Esimerkiksi pienten lasten perheenjäsenten ja hoitajien sekä isovanhempien kannattaa käydä hakemassa rokote.

Mitä raskaana olevan on hyvä tietää influenssarokotuksesta?

Raskaana olevilla on tavallista suurempi riski sairastua vakavaan influenssaan, sillä raskaus heikentää elimistön puolustusjärjestelmää.

Odottavan äidin riski sairastua vakavaan influenssaan viisinkertaistuu, jos hänellä on lisäksi jokin perustauti kuten astma, diabetes tai sydän- munuais- tai maksasairaus.

Rokotuksesta hyötyy myös vauva. Ainakin raskauden viimeisellä kolmanneksella annettu rokote suojaa lasta merkittävästi puolen vuoden ikään saakka.

Rokotettu äiti suojaa vauvaansa myös välillisesti: kun hän ei itse sairastu influenssaan, hän ei tartuta sitä lapselleen.

Rokotetta tarjotaan myös raskaana olevan lähipiirille.

Miten riskiryhmään kuulumaton saa rokotuksen?

Influenssarokotteen voi ostaa reseptillä apteekista. Rokotus voidaan antaa terveysasemalla tai yksityisellä lääkäriasemalla.

Yhden rokotteen hinta on noin 12 euroa. Hinta saattaa vaihdella hieman apteekkikohtaisesti.

Asiantuntijana on ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Rokotusohjelmayksiköstä.

Lue lisää

Thl.fi: Kausi-influenssarokote

Meidänperhe.fi: Lapsille luvassa tehokkaampi influenssarokote

Meidänperhe.fi: Pahentaako flunssa lapsen astmaoireita?

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.