Äidit kertovat: ei ne lapset, vaan ne vanhemmat.

Tyyli ennen kaikkea

”Eräs äiti ulkoili lapsineen puistossa aina samaan aikaan kuin me. Hän puki joka kerta pikku tyttönsä ylihienoihin, jäykkiin vaatteisiin. Villakangastakki, paksut sukkahousut, nauhakengät, pikkuinen hattu. Sen jälkeen äiti varoitteli jatkuvasti, ettei saa sotkea vaatteita. Lapsi jökötti onnettomana penkillä katsomassa muiden leikkejä.”

Mansikkavaara

”Olin kerran nelivuotiaani kanssa leikkipuistossa, eväänä tuoreita mansikoita. Kun tarjosin niitä lapselleni, viereen putkahti saman ikäinen leikkikaveri huuliaan nuollen. Tarjosin hänellekin mansikan.

Takavasemmalta hyökkäsi paikalle tämän toisen lapsen topakka äiti, joka kiskoi pientä pois ja alkoi mylviä, kuinka ’vierailta EI SAA IKINÄ, KOSKAAN ottaa mitään, hyihyi, eikös me olla kotona puhuttu tästä’ minua mulkoillen.”

Kieli keskellä suuta

”Kotiseutumurrettaan viljellyt tutuntuttu alkoi lapsen saatuaan puhua pelkkää kirjakieltä. Muille läsnäolijoille hän puhuu kuten ennenkin, mutta neljä vuotta täyttäneelle lapselleen vain kirjakieltä.”

Jee, leikkimään

”Taloyhtiöstämme muutti pois perhe, jolla oli monta villiä lasta. He eivät kuitenkaan muuttaneet kauaksi, vain parin talon päähän, asuntoon, jossa oli tosi pieni piha. Erään kerran siellä järjestettiin lastenkutsut. Homma huipentui siihen, että vanhemmat paimensivat koko sokerihumalaisen lauman meidän talomme leikkipaikalle resuamaan.”

Tulta päin

”Meillä oli rivitaloasunnossamme juhlat, joiden kunniaksi olimme laittaneet ulkotulia portaiden pieliin. Kesken illan mieheni huomasi ikkunasta naapurin taaperon, joka oli jätetty taloyhtiön pihalle ulkoilemaan itsekseen. Lapsi läppäili toppahanskallaan ulkotuliamme ja nauraa kikatti päälle. Mies ehti pelastaa lapsen viime tingassa ennen kuin tuli tarttui haalariin. Taaperon äiti ei suinkaan kiitellyt. Hänestä syy oli meidän.”

Kasvattajat työssään

”Minua naurattavat hiekkalaatikolla päivystävät isät ja äidit, jotka selostavat ääneen taaperonsa leikkejä: ’Ei me oteta Minttu-Liisa tytön lapiota’ tai sitten ’Minttu-Liisa vain lainaa pojan ämpäriä’. Enemmän siinä puhutaan toisille vanhemmille, että kuunnelkaa nyt, tässä kasvatetaan ja vedetään rajoja.”

Kukkuu ja herätys

”Omakotitalomme naapurissa asui hippihenkinen perhe, jonka aikataulut olivat eri maailmasta kuin kaikilla muilla. Usein jo kuudelta sunnuntaiaamuisin terassinoveltamme alkoi kuulua äänekästä koputtelua. Hippiperheen lapsethan ne siellä olivat kylään pyrkimässä, pelkissä yöpaidoissa ja kumisaappaissa. Vanhempia ei näkynyt mailla halmeilla.”

Leikkiin vaikka väkisin

”Taloyhtiössämme asuu perhe, jossa iäkkäillä vanhemmilla on vilkas poika. Vanhempia selvästi uuvuttaa hänen hoitamisensa. Tästä seuraa se, että olipa yhteisellä pihalla kuka tahansa lapsi leikkimässä, he lykkäävät ainokaisensa ulos ja vaativat muita lapsia ottamaan tämän leikkeihinsä, sujuivatpa ne tai eivät.

Tyttöni on tätä poikaa viisi vuotta vanhempi, ja hänellä on taloyhtiössä omia, samanikäisiä kavereita. He eivät haluaisi tätä poikaa leikkejään sotkemaan. Se ei sovi pojan vanhemmille. Heidän mielestään on kiusaamista, jos poika ei pääse mukaan. Kiusaamista on sekin, jos leikki ei suju pojan mielen mukaan. Tytöt ovat vähentäneet pihaleikkejä selvästi, sääli.”

Apua, ykää!

”Olin taaperoni kanssa perhekerhossa, jossa oli monta muutakin äitiä lapsineen. Eräälle muksuista tuli huono olo, ja hän oksensi yllättäen komean lammikon keskelle lattiaa. Lapsi itse ei ollut tästä moksiskaan, olo helpottui ja leikit jatkuivat. Äiti sen sijaan meni tolaltaan, alkoi itkeä, hoki ettei tiedä mitä tehdä ja tuijotti lapsensa tuotosta neuvottomana. Toimintakyky palautui vasta muiden äitien rauhoitellessa häntä ja ryhtyessä yhteistuumin siivoamaan jälkiä.”

Tullaan kylään

”Kerrostalossamme asuu perhe, jossa on kaksi tyttöä. Tytöistä nuorempi on samanikäinen kuin oma tyttäreni. Vanhemmat käyttävät meitä aika hävyttömästi ilmaisena hoitopaikkana molemmille tytöille. Lapset ilmestyvät oven taakse jo aamusta, pyrkivät ruokapöytään samaan aikaan kuin oma lapseni ja haluaisivat olla meillä leikkimässä koko päivän. Vasta illansuussa äiti ilmestyy heitä hakemaan päivitellen, kuinka ’aika lentää, kun lapsilla on hauskaa’. Niin varmaan, mutta tämä tapahtuu joka kerta meillä. Vastavuoroisuutta ei ole.”

Fillarilla yöhön

”Poikani kaverin perhe asuu samassa taloyhtiössä kuin me. Eräänä syyspäivänä poikani oppi yllättäen ajamaan ilman apupyöriä, ikää taisi olla viisi vuotta. Hänen kaverinsa kolisteli perässä appareilla ihan tyytyväisenä. Pojan kaverin kilpailuhenkiselle isälle tämä ei kuitenkaan sopinut, hän halusi poikansa oppivan taidon juuri samana päivänä kuin kaverikin. Illan pimentyessä taitoa treenattiin iskän johdolla pihalla edelleen, turhaan.”

Lue lisää

Mieheni mielestä puhun liikaa

Nämä ylesitykset ärsyttävät

Vierailija

Nämä muiden vanhempien tavat hämmästyttävät

Vierailija 18.09.2015 klo 09:02 ”Minua naurattavat hiekkalaatikolla päivystävät isät ja äidit, jotka selostavat ääneen taaperonsa leikkejä: ’Ei me oteta Minttu-Liisa tytön lapiota’ tai sitten ’Minttu-Liisa vain lainaa pojan ämpäriä’. Enemmän siinä puhutaan toisille vanhemmille, että kuunnelkaa nyt, tässä kasvatetaan ja vedetään rajoja.” Mun mielestä aika erikoinen näkemys asiasta. Ne taaperothan ymmärtävät puhetta myös, joten ainakin itse olen kokenut järkeväksi ja mielekkääksi puhua sille...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.