Molluskat eli ontelosyylät aiheuttaa lapsilla yleinen virus.

Vastaajana ihotautien erikoislääkäri Maria Huttunen Jyväskylän Terveystalosta.

Miten molluskan tunnistaa?

”Molluskat eli ontelosyylät ovat napamaisia, ihon värisiä ja ihosta koholla olevia nappuloita, jotka ovat halkaisijaltaan parista millimetristä muutamaan millimetriin. Keskellä on pieni kuoppa, jonka näkee yleensä vähintään suurennuslasilla. Muista näppylöistä molluskat erottaa siitä, että ne eivät ole näppyjä ihossa, vaan kohoumia ihon päällä.

Molluskoja on yleensä ryppäinä iholla, ja niitä voi olla lapsella joko muutamia tai jopa satoja. Tyypillisiä paikkoja ovat polvitaipeet ja muut kohdat, joissa iho on ohutta. Jalkapohjiin tai kämmeniin molluskoja ei tule, muita syyliä kylläkin.”

Minkä ikäisillä molluskat ovat yleisimpiä?

”Molluskat ovat yleisimpiä leikki-ikäisillä ja koululaisilla, joskus harvoin niitä voi olla jo vauvalla.

Molluskoja voi tulla aikuisellekin. Aikuisella kyse on yleensä jo aiemmin tarttuneesta viruksesta, joka aktivoituu uudelleen immuunipuolustukseen liittyvän poikkeustilan kuten jonkun perussairauden takia.”

Miten molluskat tarttuvat?

”Ontelosyyliä aiheuttava virus tarttuu ihokosketuksen välityksellä. Virus on hyvin yleinen, ja melkein kaikki lapset saavat sen. Kaikille tartunnan saaneille ei kuitenkaan tule molluskoja.

Kun molluskat ovat kertaalleen parantuneet, niitä ei yleensä tule enää uudestaan.”

Tarvitseeko uimahalli- tai kylpyläkäyntejä välttää, kun lapsella on molluskoja? Voiko tartunnan saada leikkikaverilta tai yhteisestä kylvystä?

”Tartuntaa ei tarvitse vältellä, koska sen saavat melkein kaikki joka tapauksessa. Kylpyjä, saunoja tai muutakaan yhdessäoloa ei tarvitse jättää väliin syylien takia.

Kylpyläreissua miettiville vanhemmille sanoisin, että antaa mennä vaan, molluskoista on turha tehdä lapselle ongelmaa.”

Miten kauan molluskojen parantuminen kestää? Voiko niitä nyppiä tai tyhjentää neulalla?

”Molluskat paranevat itsestään, ja nappulat häviävät iholta jälkiä jättämättä. Paranemisaikaa ei kuitenkaan lasketa viikoissa vaan kuukausissa, ja joskus molluskat voivat kestää vuodenkin.

Jos molluskoja on vain ihan yksittäisiä, molluskan pinnan voi rikkoa puhtaalla neulalla tai pinseteillä, jolloin paraneminen nopeutuu. Pääsääntöisesti niiden annetaan kuitenkin olla, koska poistoyrityksistä voi jäädä iholle arpi. Erityisesti jos molluskoja on useita kymmeniä, lasta on turha kiusata niiden nyppimisellä.”

Voiko osterivinokaskapseleista tai muista luontaistuotteista olla apua?

”Mitään tutkimustietoa niiden tehosta ei ole. En usko, että näistä tuotteista on hyötyä, enemmänkin paranemistarinoissa kyse voi olla siitä, että tuote on otettu käyttöön silloin, kun molluskat ovat jo muutenkin parantumassa.”

Kutiavatko molluskat?

”Jos molluska tulehtuu tai rikkoutuu, se voi kutista. Toisaalta punoitus ja rikkoutuminen on usein myös merkki siitä, että ne alkavat parantua.

Atooppista tai ihottumaista ihoa hoidetaan molluskoiden aikana kuten normaalistikin, syylistä ei tarvitse ihonhoidossa välittää. Myös kosteusvoiteita ja aurinkosuojaa käytetään kuten tavallisesti.”

Miten toimitaan, jos molluska tulehtuu?

”Tulehtuneen molluskan hoidoksi riittää yleensä pesut vedellä ja saippualla. Tarvittaessa iholle voi laittaa antibakteerista voidetta, esimerkiksi Bacibact-voidetta, viikon ajan.”

Lue lisää

Lapsen molluskat – mikä avuksi?

Voi ei, syyliä! Lue lasten syylien hoito-ohjeet

Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula
Iiro on nopea, madot hitaita. Kuva: Mikko Hannula

Iirosta on hauskaa seurata matojen touhuja ja viedä niitä multaan turvaan, kun äiti tekee puutarhatöitä.

”En ole matojen pelastaja. Tai olen. Kun äiti kaivaa ja huutaa, että täällä on hieno, mä tulen ottamaan madon. Vien sen multaan turvaan.

Mullassa mato syö ja kakkaa. Se kasvattaa meidän herneitä.

Tiellä auto tai pyörä voi ajaa madon päälle. Madot ei osaa vielä varoa.

Toi iso on varmaan isä ja toi toinen äiti. Kohta ne varmaan sukeltaa. Onkohan niiden koti kaukana?

Käyn välillä tekemässä muuta ja tulen sitten taas seuraamaan niitä. Madot on aika hitaita. Mä olen nopea.”

Iiro, 4

Alaraajavammat ovat lasten jalkapallovammojen suurin yksittäinen ryhmä, sanoo professori Jari Salo.

Lasten loukkaantumisalttius kasvaa, kun treeneistä siirrytään peleihin, joissa vauhti ja loppuun saakka yrittäminen ovat kovemmalla tasolla.

Yleisimpiä lasten jalkapallovammoja ovat nilkkojen vääntövammat sekä eri puolille kehoa kohdistuvat kolhut. Myös päähän kohdistuu lukumääräisesti paljon vammoja, mutta ne ovat onneksi yleensä vaikutuksiltaan vähäisiä.

– Nyrjähdykset ja nivelsidevammat ovat yleisempiä tytöillä, murtumat puolestaan pojilla, Jari Salo kertoo.

Murtumat ja ruhjeet liittyvät usein kontaktitilanteisiin, kun taas nivelside- ja lihasvammat syntyvät kaatumisten yhteydessä ja suunnanvaihdoista. 

– Takareiden alue jää usein liian vähälle huomiolle. Sen vammat ovat nopeimmin kasvava ryhmä jalkapallossa. Kasvuiässä tilanteeseen tuo lisähaasteen reisiluun pituuskasvu, johon lihasten tulisi mukautua, Salo painottaa.

Rasitusvammojen taustalla usein kasvuun liittyvät tekijät

Lasten ja nuorten rasitusvammoissa ikä on merkittävä tekijä. Kasvavalla lapsella tai nuorella on useita kohtia, joissa luiden kasvutumakkeiden luutuminen ja jänteiden ongelmat ilmaantuvat tietyssä järjestyksessä ikävaiheiden mukaan, jos rasitus ylittää sietokyvyn. 

– Tyypillisiä rasitusvaivojen kohtia ovat mm. kantapääkivut sekä polvilumpiojänteen alaosan vaivat, kuvailee Salo.

Urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa lisää rasitusvammoja.

Spesifi lajikohtainen harjoittelu yhdistettynä vähentyneeseen yleiseen vapaa-ajan liikkumisen näyttäisi osittain selittävän rasitusvammojen yleistymistä. Toinen merkittävä tekijä on urheilun muuttuminen ”ammattimaisemmaksi” yhä nuoremmissa ikäluokissa.

– Useampaa lajia harrastavilla lapsilla rasituksen sietokyvyn rajan huomaaminen on usein vaikeaa, kun kussakin lajissa pyritään maksimoimaan siinä tarvittava harjoittelu. Tällöin ennaltaehkäisyssä korostuu vanhempien ja valmentajien yhteistyö myös eri lajien kesken, Salo toteaa.

Vammojen ennaltaehkäisy monen tekijän summa

Akuuttien pelitilanteessa syntyneiden vammojen ennaltaehkäisyyn ei ole oikotietä. Rasitusperäisiä vammoja voidaan vähentää oikeanlaisella harjoittelulla sekä huomioimalla lapsen kokonaistilanne. 

– Riittävän monipuolinen harjoittelu, alkulämmittelyt, palautumisen seuranta, tasapainoinen ravitsemus, lapsen kuuntelu sekä maltti olla pois rasituksesta, jos ilmenee viitteitä rasitusperäisestä vammasta ovat hyviä keinoja vammojen ennaltaehkäisyyn, sanoo lastentautien erikoislääkäri Petri Koponen.

Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

Lapsi ei vielä tunne omaa kehoansa ja siinä tapahtuvia muutoksia, jolloin harrastuksessa mukana olevien aikuisten rooli korostuu. Aikuisen on huomioitava, jos lapsi ei pysty enää tekemään suorituksia aiemmalla tavalla, vaikka hän ei oireita valittaisikaan.

– Treeniohjelma on hyvä rakentaa monipuoliseksi: nuorille ei kannata suunnitella liiaksi voimaharjoitteita ja alakouluikäisille lapsille on tärkeä mahdollistaa eri lajien kokeilu lapsen näin halutessa. Myös joukkueen reilut pelisäännöt ovat lasten ja nuorten joukkuepeleissä tärkeässä roolissa, painottaa Koponen lopuksi.

Jos urheillessa sattuu - milloin lääkäriin?

  • Urheilukentällä aloitettu perinteinen kylmä-koho-kompressio -hoito on hyvä ensiapu.  
  • Päävammojen osalta on tärkeä selvittää, onko lapsi ollut tajuttomana tilanteen jälkeen. Jos lapsi on hetkenkin tajuttomana tai päävamman liittyy muistikatko, lääkärin arvio on tarpeen.
  • Akuuteissa vammoissa on hyvä lähteä lääkäriin, jos lapsi ei pysty käyttämään loukkaantunutta raajaa, raaja on epämuotoinen, kipu on kova tai kyseessä on avovamma. 
  • Rasitusvammoissa on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen, jos vammoihin liittyy lepokipua, aiempi vaiva pahenee akuutisti tai tilanne pitkittyy harjoittelutausta huolimatta.

Lähde: Mehiläinen.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.